Rummut: rumpukamat ›

Ja pukkaa semi-pakollisen kyselyn:
 
- Oletko hajottanut tahallaan tai tahattomasti rumpusi kalvon ja/tai basaripedaalin keikalla?
- Jos olet, miten olet "paikannut" tilanteen?
 
Minä sanon näin:
 
Ikinä en ole joutunut kalvorikon kohteeksi rumpuineni keikan aikana. Se ehkä johtuu siitä, että vieressä on aina varavirveli ja varapedaali. Jos nuo varmuusvälineet kerran jätän pois messistä, kalvo varmasti menee rikki sinä kirkkaana päivänä.. :-)

Ja pukkaa semi-pakollisen kyselyn:
 
- Oletko hajottanut tahallaan tai tahattomasti rumpusi kalvon ja/tai basaripedaalin keikalla?
- Jos olet, miten olet "paikannut" tilanteen?
 
Minä sanon näin:
 
Ikinä en ole joutunut kalvorikon kohteeksi rumpuineni keikan aikana. Se ehkä johtuu siitä, että vieressä on aina varavirveli ja varapedaali. Jos nuo varmuusvälineet kerran jätän pois messistä, kalvo varmasti menee rikki sinä kirkkaana päivänä.. :-)
 
1 kalvo on mennyt rikki ja soitin silla biisin loppuun vaikka soundi oli lahinna plots.
basaripedaaleissa vittumaisinta on se jos se alkaa kaantymaan vinoon kesken biisin jos pedaali ei kiinnity vanteen takia kunnolla vaikka kuinka vaantaa (ongelmaa on esiintynyt lahinna dw:n pedaalien kanssa), siina tulee todella kusisia tilanteita joskus, ei voi tehda mitaan muuta kun vetaa biisi vakisin loppuun vaikka olisi millaista tuplapoljentoa tehtavana. varavirveli ja pedaalit pitaa olla mukana.

Kalvoja ei ole mennyt. Varakalvo basariin on yleensä aina mukana(ja varavirveliäkin olen joskus kuskannut). Pedaali on mennyt kerran. Se oli semmoinen vanhempi Yamahan "pro"-pedaali hihnavedolla. Hihna petti kiinnityskohdastaan. Pedaali korjattiin muovinarulla, toimi hyvin. Ja jos nyt lisätään sitten tuo otannan suuruus, niin enpä ole mikään "keikkakone". Kuitenkin kaiken kaikkiaan keikkoja on tullut soitettua useampi sata. No ainakin sata ;).

Kalvoja ei ole mennyt, enkä pahemmin ylimääräisiäkään mukana pidä. Kesällä viitisen vuotta vanhasta Millenium-puomiständistä petti kolmijalan kierteet kasatessa settiä, mutta pysyi sentään keikan pystyssä. Yllättävää että kesti näinkin pitkään.

Kyllä niitä aina joskus paukkuu. Ja yleensä kun paukkuu niin varakalvo/virppa on tietysti autossa tms. eikä sitä auta lähteä hakemaan:)
Rouditeipillä saa kursittua jotain kasaan ensihätään. Samoin tomarin kalvosta saa häthätää virvelinkalvon..

Ei ole varavälineitä minulla mukana. Joskus kuljettelin kalvoja ja toista virppaa mukana, mutta kun mitään ei koskaan ole niin rikki mennyt, että homma keskeytyisi, niin olen laiskuuttani jättänyt pois. Tosin minulla on aina hyvät kalvot rummuissani.
 
Pedaalista on joskus joku osa irronnut ja se on sitten kesken keikan pitänyt korjata. Yleensä pyrin tarkistamaan pedaalin ruuvit setin kasauksen yhteydessä. Joskus on nuija irronnut, kun on se kiristysruuvi ollut liian löysällä.

Eipä ole omat kamat ikinä hajonneet lavalla. Yhden ainoan kerran olen nähnyt, kun yksikään kalvo hajoaa keikalla. Kontrabasson kielen katkeaminen lienee paljon harvinaisempaa - ja niitäkin tapauksia olen todistanut yhden.
 
Settiin kuuluu kaksi virveliä, ja tuplapedaalin saa jaettua nopeasti kahdeksi sinkuksi, jolla pääsee kunnialla keikan loppuun. Tuskinpa molemmat leviävät yhtä aikaa. Liian hyvä valmistautuminenko on kyseessä, kun ei mitään tapahdu? Toisaalta, eihän silloinkaan ikinä sada, kun on varjo mukana.

Kerran olen kävellyt bassarin kalvosta läpi ennen keikkasetin paria viimeistä menopalaa. Tilannetta ei juuri voinut paikata millään, mujtta loppuun asti rämmittiin bassarin puutteesta huolimatta. Hirveältähän se kuulosti, joten siltä osin ihan linjassa kaikkeen muuhunkin sillä keikalla/siinä bändissä.

En ole ikinä hajottanut kalvoa keikalla. Olenkohan koskaan muutenkaan..? Ehkä joskus muinoin bassarikalvon.
Yksi keikka oli kylläkin Ruotissa eräillä kuppaisilla opiskelijabändi-festareilla (älkää kysykö enempää...) jossa virveli ja sen kalvo olivat niin surkeata laatua / asennettu huonosti, että kalvo löystyi koko ajan ja lopulta kalvon vanne muljahti lyöntipuolelle rummun vanteen alta noin kolmasosan matkalta ja ennestään surkea soundi muuttui vielä surkeammaksi "plöts":iksi. Oli jätte-kivaa soittaa keikka loppuun...INTE!
 
Vähänkään korkeamman profiilin keikoilla kuljetan nykyään yleensä varavirveliä, ja varapedaali on kulkenut mukana telinecasessa vuosikausia. Liekö enää toimiikaan kunnolla. Ei ole tarvinnut koettaa onneksi.

ja tuplapedaalin saa jaettua nopeasti kahdeksi sinkuksi, jolla pääsee kunnialla keikan loppuun. Tuskinpa molemmat leviävät yhtä aikaa. Liian hyvä valmistautuminenko on kyseessä, kun ei mitään tapahdu? Toisaalta, eihän silloinkaan ikinä sada, kun on varjo mukana.
 
Jep, kyllä Yamaha osaa. Itsellä ei tosin ole koskaan hajonnut mitään, koska keikkojakin olen rummuilla vetänyt vasta yhden. Kitaran kanssa onkin sitten katkeillut kieliä ekan biisin ekaan sointuun (eikä varakitaraa), hajonnut mikkiswitchiä, kanavanvaihtopedaalia yms.
 
Kaveri (laulaja siis) pomppi kerran keikalla, ja onnistui jotenkin saamaan jalkansa basarin etukalvon mikkireijän sisään. Tulos: basarin päällä olleet tomit missä sattuu, etukalvosta jäljellä pieni suikale, mikki ties missä, crashin teline lattialla. Soitto ja laulu jatkui kuitenkin. Ja tämä siis Ääni & Vimma -bändiskabassa, pääsivät vielä jatkoonkin.

Roudariurani aikana olen vissiinkin yhden hajonneen virvelin alakalvon vaihtanut keikan aikana. Muutaman kerran bassarin-ja hihatin pedaaleita on joutunut parsimaan kokoon.
 
Aika harvinaista kuitenkin, olisiko jossain promillen luokassa tuo vikaantumistodennäköisyys.

Aika harvinaista kuitenkin, olisiko jossain promillen luokassa tuo vikaantumistodennäköisyys.
 
Promillen humalassa kamat hajoilee todennäköisimmin?

Kyllä niitä aina joskus paukkuu. Ja yleensä kun paukkuu niin varakalvo/virppa on tietysti autossa tms. eikä sitä auta lähteä hakemaan:)
Rouditeipillä saa kursittua jotain kasaan ensihätään. Samoin tomarin kalvosta saa häthätää virvelinkalvon..
 

 

 
Virvelin alakalvoja on poksahdellut rajummilla rock- väännöillä muutaman kerran. Enpä oo tainnut kyllä huomata kuin vasta keikan päätyttyä:)
 
Jaaha.. Piti editoida, mutta vastasin oman viestiin.. Että näin

Eipä oo menny, ainoat kalvot mitkä olen rumpalinurani aikana rikkonu oli Pulsen alkuperäisasennuskalvot

Kalvoja ei oo menny konsanaan, ja olen jopa oikeilla nahkakalvoillakin soittanu, kaauan aikaa sitten. Jotain varakalvoja on ollu mukana kyllä..en tiedä sitten jos ne jättäs pois, hajoisko sitten kalvo. Treeniksellä on yks öljykalvo "ratkennut" mutta siinä oli ilmeinen valmistusvirhe..
Sen sijaan nyt kesällä jouduin ikäväkseni luopumaan uskollisesta haitsuständistä, sillä tuli "kilometrit täyteen".. Noh, Lumpus möi uuden, ja kyllähän siihen jo tottui, yhdet treenisessiot ny yhteistä taivalta takana. Että melko pienillä haavereilla olen selvinnyt kyllä. Bassaripedaalia on toki joutunu jekkulangalla korjailemaan joskus, silloin oli tuplasetti, niin sai roudari suorittaa korjaustointa..

Ei ole kalvoja hajoillut, mutta viime keikalla petti puomiteline. Tuli 18-tuumainen crash varpaille kesken tupliskompin. Onneksi kukaan ei huomannut mitään soitossani, vaikka koko loppubiisin pelti tanssi jalkojen välissä.

Ei oo kalvot koskaan posahtanu mutta joskus kauan kauan sitte (vuonna 1998 tjn) lensi basaripedaalin nuija ihan biisin alussa veks. Sen jälkeen soitettiin ehkä munattominta pomppumetallia koskaan.

tilanne1:
tuplaspedun oikean jalan nuija muutaman kerran tippunut alas
 
paikkaus:
biisi loppuun vasurilla, biisin jälkeen oikean jalan nuija ylös.
 
tilanne2:
basarin kalvo puhki keikalla
 
paikkaus:
nimenomaan paikkaus, j-teipillä nätti tähti kalvoon, soudni ihan perseestä, mutta äänimies oli ajan tasalla, joten saatiin basarista silti ihan kiva napsu. :)
 
tilanne3:
virvelinkalvo puhki keikalla
 
paikkaus:
kesken biisin virvelin vaihto, onnistui mutkattomasti, kesti ehkä puoli minuuttia, kuitenkin soitto ei katkennut ja biisi eteni.

Virvelin matosta langat irtoilevat aina joskus kun erehtyy mättämään, vaikka en mattoa pidä edes kireällä. Sitä tulee sitten semmoinen viuhka virvelin perässä, kun sitä irrottelee telineestä. "Oho!"
 
Kerran irtosi nuija basarin pedaalista kesken biisin. Tietysti se oli nopeatempoisin rokkpiisii sillä keikalla. Paikkailin sitä biisin loppuun lyömällä vasurilla vuorotellen lattiatomiin ja virveliin ridekompeissa ja haitsukompeissa sitten oikealla kädellä.
 
Se oli tietysti rumpuavaimella säädettävä ja kiireessä avain luiskahti hikisistä näpeistä ja hävisi johonkin rinnakkaisulottuvuuteen. Keikka vedettiin loppuun paikalla olleella rautakärmeellä, missä jouset oli ihan tappikireällä. Joku vielä huusi yleisöstä "soittakaa Paranoid", mihin auliisti tietysti vastasimme soittamalla Paranoidin. Pohjeparat.