Musiikin teoria ja säveltäminen ›

Ihmettelen itse sitä asiaa että miten se voi olla mahdollista että solfaaminen ja blokkaaminen on kuin kaksi eri asiaa.
 
Omalla kohdallani blokkaus (biisin melodian tai bassolinjan blokkaaminen nuoteille) on helppoa. Mutta taas solfaaminen (solfalaulu nuotista) tuntuu kankealta.
 
Kumpaakin tietysti voi kehittää mutta minulla on aina ollut musiikkiin sellainen kanta että fiilis on kuitenkin tärkeämpi asia kuin että soittaa oikeat äänet (nuoteista soitto ilman tunnetta). On mielettömän paljon sellaisia muusikkoja jotka soittavat vain oikeat äänet huonolla groovella. Sitten on niitä joilla groove on hallussa mutta saattaa nuottien lukeminen olla heikkous.
 
On ikävää vielä tässä mollata oman länsi-rannikolla sijaitsevan konservatorion ammattiopiston teoriaopetusta joka on suhteellisen heikkoa. Itse kun siellä opiskelen toista vuotta... Tiedän että esim. Kotkassa (konsan amk:lla), Jyväskylässä ja Helsingin Pop Jazz Konservatorion II-asella on todella pätevät teoriaopettajat ja pätevä teoriaopetus.
 
Loppupeleissä jokainen itsehän on itsensä osaamisesta vastuussa asiassa kuin asiassa, mutta hyvät opettajat ovat aina todella kannustava tuki oppimisessa kuin oppimisessa.
 
Pahoittelen jos oli sekava thread-avaus.

Sama ongelma. Aina kun soitan, pyrin siihen että päässäni ei tapahdu mitään. Että kaikki "virtaa" luonnollisesti ilman sanallistamista. En pääse samalle taajuudelle jos edessä on nuotteja. Kai siihen treenillä pääsee...

Näissä luku- ja kirjoitusasioissa olisi ehkä hyvä miettiä miten lukeminen ja kirjoittaminen tapahtuu silloin kun ei ole kyse musiikista.
Lukemisessahan ei lueta yksittäisiä kirjaimia kuin poikkeustapauksissa; tehokkaassa lukemisessa on opeteltu ulkoa joitain satoja sanoja ja niitä sitten tunnistetaan tekstin seasta kokonaisuuksina. Nuottienkin lukemisessa olisi ehkä hyvä oppia ulkoa joitain perusrakenteita jotka voi sitten tunnistaa yhdellä silmäyksellä.
 
Tehoton tapa on siis esimerkiksi sellainen jossa katsotaan paperista yksi sävel, ja sitten toinen, ja mietitään että näiden välillä on sävelaskelen nousu, ja sitten kolmas sävel on taas sävelaskeleen korkeammalla.
 
Tehokas tapa voisi olla esimerkiksi sellainen että huomataan yhdellä silmäyksellä että kyseessä on nouseva duuriasteikko juuresta neljänteen säveleen. Ei siis ajatella melodiaa yksittäisinä sävelinä, vaan suurempina kokonaisuuksina.

Jos jatketaan samalla linjalla, niin etenki klasissessa musiikissa missä soitetaan enemmän suoraa nuoteista, sointujen lukeminen on paljon helpompaa, jos hahmottaa soinnun "ulkonäöstä" mikä sointu on kyseessä. Esimerkiksi jos hahmottaa heti miltä E-duuri näyttää, on se paljon helpompi soittaa. Katsoo vain mahdolliset lisäsävelet, ja mikä käännös on kyseessä, kuiin että alkaa nuotti nuotilta taavamaan sointua.
 
Ainakin itselläni sointujen lukeminen helpottui huomattavasti, kun aloin ymmärtämään jotain sointujen päälle noin yleensä.

Loppupeleissä kun puhutaan itse musiikin syvimmästä olemuksesta niin itse musiikki elää vasta siinä että se soitetaan elävästi. Paperilta robottimaisesti painettu mustavalkoinen pallukka soitettuna nuotista on aina epäaidompi kuin suoraan tajunnasta ilmoille ilmaantunut soittaminen jossa ei lappuihin kajota.
 
Oli varmaan hämmentävä kommentti.
 
??????
Eihän ne laput oo mikään itseisarvo vaan graafinen likiarvo musasta ja toimivat apukeinona ventovieraan piisin opettelussa.

Opettajien kannustus ja hyvä asenne on tärkeää opiskeli sitten peruskoulussa, lukiossa, musiikkilaitoksessa tai yliopistossa. Kaikkihan itsestä lähtee, mutta kivat opettajat voivat lisätä motivaatiota.
 
Mut juu. Olen huomannut saman jutun solfatunneilla, että on helpompaa kirjoittaa diktaatteja kuin laulaa prima vista-melodioita. Opettaja kehoittaa melodiadiktaatteja kuunnellessa poimimaan sävelten "päälinjan", eikä vain kuunnella pelkkiä yksittäisiä säveliä. Se auttaa. Mutta niin.. Jos nuotit lätkäistään suoraan eteen, mun laulu kuulostaa ainakin epävireiseltä tunnustelulta. Siksi inhoankin suullisia tenttejä. Hyi.. taas joulukuussa tulossa. Paniikki tuli.

Mut juu. Olen huomannut saman jutun solfatunneilla, että on helpompaa kirjoittaa diktaatteja kuin laulaa prima vista-melodioita. Jos nuotit lätkäistään suoraan eteen, mun laulu kuulostaa ainakin epävireiseltä tunnustelulta. Siksi inhoankin suullisia tenttejä. Hyi.. taas joulukuussa tulossa. Paniikki tuli.
 
Eihän tähen voi muuta kuin komppia.. :/

Opettajien kannustus ja hyvä asenne on tärkeää opiskeli sitten peruskoulussa, lukiossa, musiikkilaitoksessa tai yliopistossa. Kaikkihan itsestä lähtee, mutta kivat opettajat voivat lisätä motivaatiota.
 
Mut juu. Olen huomannut saman jutun solfatunneilla, että on helpompaa kirjoittaa diktaatteja kuin laulaa prima vista-melodioita. Opettaja kehoittaa melodiadiktaatteja kuunnellessa poimimaan sävelten "päälinjan", eikä vain kuunnella pelkkiä yksittäisiä säveliä. Se auttaa. Mutta niin.. Jos nuotit lätkäistään suoraan eteen, mun laulu kuulostaa ainakin epävireiseltä tunnustelulta. Siksi inhoankin suullisia tenttejä. Hyi.. taas joulukuussa tulossa. Paniikki tuli.
 
Ää, harjoittelukysymys. Senku roiskii menemään vaan. Mitäs sitten vaikka kuulostaakin paskalta kuhan äänet on oikein, en mä ainakaan ole laulaja:D

Ää, harjoittelukysymys. Senku roiskii menemään vaan. Mitäs sitten vaikka kuulostaakin paskalta kuhan äänet on oikein
 
Mahtavaa!! Voin vedota tähän sitten tentissä. :D

Ää, harjoittelukysymys. Senku roiskii menemään vaan. Mitäs sitten vaikka kuulostaakin paskalta kuhan äänet on oikein, en mä ainakaan ole laulaja:D
 
Isosti komppia!

Jos nuotit lätkäistään suoraan eteen, mun laulu kuulostaa ainakin epävireiseltä tunnustelulta. Siksi inhoankin suullisia tenttejä. Hyi.. taas joulukuussa tulossa. Paniikki tuli.
 
Itsensä häpäisy on ensimmäinen askel todelliseen henkiseen ja musiikilliseen kasvuun:) Suullisissa harjoituksissa pitää ottaa sellainen itsensähäpäisy -asenne, se on ainoa keino päästä yli siitä ajatuksesta että 'miltä tää kuulostaa jonkun muun korvaan'. Jos sitä ajattelee, niin se on sitten ensimmäinen muuri mikä pitää hajottaa.
 
Sen jälkeen ei enää kiinnosta että mitä muut ajattelee tai miltä oma solfaaminen kuulostaa, vaan haluaa vain oppia niitä asioita.

mun laulu kuulostaa ainakin epävireiseltä tunnustelulta
 
Sehän on ihan OK. Aineen nimikin (säveltapailu) jo kertoo, että siinä pyritään vain tapailemaan eri korkuisia säveliä.
 
Oikeaoppiseen äänenmuodostukseen, vibratoon ym. keskitytään sitten laulutunneilla!
 
Eli ei turhia paniikkeja! :)

Itsensä häpäisy on ensimmäinen askel todelliseen henkiseen ja musiikilliseen kasvuun:) Suullisissa harjoituksissa pitää ottaa sellainen itsensähäpäisy -asenne, se on ainoa keino päästä yli siitä ajatuksesta että 'miltä tää kuulostaa jonkun muun korvaan'. Jos sitä ajattelee, niin se on sitten ensimmäinen muuri mikä pitää hajottaa.
 
Sen jälkeen ei enää kiinnosta että mitä muut ajattelee tai miltä oma solfaaminen kuulostaa, vaan haluaa vain oppia niitä asioita.
 
Juuri näin.

Itsensä häpäisy on ensimmäinen askel todelliseen henkiseen ja musiikilliseen kasvuun:) Suullisissa harjoituksissa pitää ottaa sellainen itsensähäpäisy -asenne, se on ainoa keino päästä yli siitä ajatuksesta että 'miltä tää kuulostaa jonkun muun korvaan'. Jos sitä ajattelee, niin se on sitten ensimmäinen muuri mikä pitää hajottaa.
 
Kyllä mä itseni häpäisyn kestän varsin hyvin. Sitä on tullut tehtyä pianonsoitossakin muutamia (kymmeniä, satoja?) kertoja. Kyllä siihen tottuu, ja häpäisyn kautta koettaa seuraavalle esiintymiskerralle tehdä asiat paremmiksi ja varmemmiksi. Mutta tuo prima vista laulu vain tökkii. Luulen että se johtuu osittain ainakin siitä, että sain peruskurssitentit läpi todella helposti (johtuen silloisen solfaopettajan epäpätevyydestä ja lepsusta suhtautumisesta. olisin antanut itselleni tenteistä enintään kakkosen) Mutta toiseen musiikkilaitokseen siirryttyäni sain D-teoriaan opettajan, joka oli todella pätevä. Sitten kun se suullinen tentti tuli eteen, voi jösses.. :P
 
No mutta, ei mulla sellaista niin hirveää kammoa enää ole kuin joskus. Viime tentti meni nappiin, siitä sai itseluottamusta.