Kitarat: kitarakamat ›

Ihmetelkäähän ihmiset maailman, arvostusten ja vahvistimien hintojen kehitystä n. 20 vuoden aikana. Muistakaa kuitenkin, että myös bruttoliksat olivat enintään puolet nykyisistä, tuohon aikaan. Vertailuni on epämääräinen, omiin kokemuksiin perustuva..eli melko realistinen parhaimmillaan?!
 
Marshall 2204 nuppi, JCM 800: Uusi 3650 mk, käytetyt 2000-2400 mk. Käytetyt nykyään 650-800 EUR.
Marshall 4x12, 300W: Uusi 2400 mk, käytetyt 1800-2100 mk. Käytetyt nykyään 500-650 EUR.
Fender pro reverb combo, vm. -75: Ennen 2700 mk, nyt 1000-1300 EUR.
Hiwatt SA 112 combo: Ennen 3500 mk, nyt vähintään 1200 EUR + mitä kehtaa pyytää!
Orange nuppi, juuri se! 1500 mk, nyt 1200 EUR + ??
Vox AC 50 nuppi: Ennen 1700 mk, nyt 1250 EUR kitarapajassa.
Impact 1017=Sound city nuppi: Ennen 950 mk, nyt 450-700 EUR.
Roland cube 60 combo, transistori: Ennen 1000 mk, nyt 150-250 EUR.
Session 75 combo, transistori: Uusi 3000 mk, käytetty 2400 mk, nyt 300-400 EUR.
..ja juuri tulleet vilkkuvat räkkiromut maksoivat eniten, YEAH! Trankuista puuttuu vintage hypetys, ja niin puuttuu hinnoistakin..syystäkin! Toivottavasti tämä mielenilmasu hillitsee pahimpia ylilyöntejä tänäpäivänä:)

Meinaatko siis että kun lopetetaan se Mesan kehuminen, niin kohta niitä saa alle tonniin?
 
...By the way:
 
Mulla on muuten todella hyvä ja melko vähän rikki oleva (olen itse käsin teipannut OD2:n päälle) Valvestate 8080 kaupan, siitä lähtee aivan mahtavat sirkkelit ja vieläpä alle tonniin;?)
 
Niin eihän seo tyhmä ku pyytää vaan...

Niin eihän seo tyhmä ku pyytää vaan...
 
Jos joka kerta sais viis euroo kun tän kuulee, niin tässähän soiteltas jo vuoden `58 Explorerilla ja Gretschin White Penguin olis backuppina.
 
Joo... Frendi osti tossa vuonna 1998 70-lukusen Fender Bassmanin. Hinta tais olla 2400 markkaa. Itte sain samoihin aikoihin Mesa Studio 22:stani 2500. Ja olisko ollut viisi vuotta sitten, kun käytetty Bluesbreaker lähti 3990 markalla mukaan musaliikkeestä. Niin ne ajat muuttuu tosiaan.

Frendi osti tossa vuonna 1998 70-lukusen Fender Bassmanin. Hinta tais olla 2400 markkaa. Itte sain samoihin aikoihin Mesa Studio 22:stani 2500. Ja olisko ollut viisi vuotta sitten, kun käytetty Bluesbreaker lähti 3990 markalla mukaan musaliikkeestä. Niin ne ajat muuttuu tosiaan.
 
Ajat muuttuu, ja me niitten mukana.. ;) Bromanin kans tuotiin 80-luvulla "suuren hajaannuksen" eli yhen kitaramerkin maahantuoja-epäselvyyksien aikaan ihan omiin nimiin mutta yhen musaliikkeen tunnuksilla ym. kitaroita Jenkkilästä.. 1600 dollaria makso erikoismalli LP Customia sillon kpl tulleineen.. Tosin dollari oli sillon voimissaan, ja ansiotaso vähän toista ku nykyään.. Ihan hupaisia toki noita hintavertailuja tehdä, vaan mun mielestä ne pitäs aina suhteuttaa, ja laskee inflaatiot ym.. 8)

Ihan hupaisia toki noita hintavertailuja tehdä, vaan mun mielestä ne pitäs aina suhteuttaa, ja laskee inflaatiot ym.. 8)
 
Jep, hintavertailut vanhoihin hintoihin eivät kerro hirveästi mitään, vaikka hauskaa ajanvietettähän on päivitellä, että "voi kun oisin silloin ostanut..."
 
Inflaation lisäksi on muistettava hyödykkeiden rajallisuus. Kun tietyt jutut ovat "in" haluavat niitä useammat, vaan eipä niitä kaikille riitä. Tosin siitähän tässä nimenomaan taisi kysymys ollakin.
 
Mielestäni tietyn tuotteen yleisen hintatason nousussa ei ole kyse mistään hintapyyntöjen ylilyönnistä ainakaan pidemmällä tähtäimellä, vaan syntyneestä lisäkysynnästä ja markkinoiden reagoinnista siihen. Eikä näissä tapauksissa ole tyhmä sekään joka ostaa, mielestäni.
 
Tietysti se on vähän ikävää kun hinnat nousevat pilviin, mutta onneksi markkinoilla on nykyään yhtä sun toista ihan kuluttajaystävällisiin hintoihin. Enkä itse ole onneksi mitään sellaista kamaa koskaan tosissaan kaivannut, jossa hinnat olisivat mahdottoman kovia.
 
Mielenkiintoista on kyllä nähdä, mitkä kamppeet ovat kymmenen vuoden päästä kovissa hinnoissa, ja mitkä ovat taas pudonneet reilusti sieltä kattohinnasta, koska joillekin tuotteille tulee ennemmin tai myöhemmin käymään myös niin, varsinkin jos tämänhetkinen kysyntäpiikki on vähänkin epävakaalla pohjalla.
 
Spekulaatiota näistä saa ainakin aikaan, ja se on hyvä se.

Jep, hintavertailut vanhoihin hintoihin eivät kerro hirveästi mitään, vaikka hauskaa ajanvietettähän on päivitellä, että "voi kun oisin silloin ostanut..."
 
Täysin näin..
 
Inflaation lisäksi on muistettava hyödykkeiden rajallisuus. Kun tietyt jutut ovat "in" haluavat niitä useammat, vaan eipä niitä kaikille riitä. Tosin siitähän tässä nimenomaan taisi kysymys ollakin.
 
Vintagemarkkinoilla erittäinkin tuttua..On olemassa vanhoja soittimia, jotka nyt vaan on "vanhoja soittimia", ja sitten joitain todella oivallisia kohteita, joilla sitä hintatason piikkiä ehken ei oo vielä saavutettu.. 8)
Kysyntäkin siirtyilee vähän eri markkina-alueille, esim. tällä hetkellä Japanin industrialistit ja sijoittajat sekä keräilijät sillä kulmalla on voimakkaasti ostelemassa "takaisin" noita 80-luvun alun laatujapseja, joka näkyy tietenkin heti hintapiikkinä markkinoilla.
 
Tietysti se on vähän ikävää kun hinnat nousevat pilviin, mutta onneksi markkinoilla on nykyään yhtä sun toista ihan kuluttajaystävällisiin hintoihin.
 
Kyllä edelleenkin löytyy ns. "soittajan kitaroita" jotka ei ehkä ole ihan niin orkkiskunnossa, saati near mint-laatuisia..
 
Spekulaatiota näistä saa ainakin aikaan, ja se on hyvä se.
 
Vintagesoittimien markkinat on toisaalta melkoisen vakaita, toki sielläkin voi tehdä spekulaatiohankintoja..

Nii, wanhoja laitteita ei tosiaan valmisteta enää... Reissue-vahvareissakin on piirilevyjä ja persuksissa leima "Made in China". Kyllä mä sen ymmärrän että halutaan maksaa aidosta asiasta, eipä siinä mitään.
 
Kummasti jotkut laitteet jää vaan niihin hintakuoppiin rypemään. Esim. vanhat Gibson-vahvistimet ja punanuppi-Fenderit.

Nii, wanhoja laitteita ei tosiaan valmisteta enää... Reissue-vahvareissakin on piirilevyjä ja persuksissa leima "Made in China". Kyllä mä sen ymmärrän että halutaan maksaa aidosta asiasta, eipä siinä mitään.
 
Monaasti vielä reissueitten hinnat ovat melko kovia kun otetaan huomioon piirilevyt ja made in china-leimat. No "made in China" for, me thanks.
 
Tulikin jo juttua rahan arvon muuttumisesta. Joskus kymmenen vuotta sitten oli kova juttu kun sai kesätöistä 40mk/h. Nyt ei kyllä eväkään liikahtaisi 6,5€/h.

Kummasti jotkut laitteet jää vaan niihin hintakuoppiin rypemään.
 
Joo, 70-luvun alun Lespoistakin löytyy helmiä, vaikka ne hinnaltaan ovat (Gibsoneiksi) edullisia. Hintojen perusteella taas 70-luvun Stratoista ei löydy enään yhtään huonoa yksilöä=)

Monaasti vielä reissueitten hinnat ovat melko kovia kun otetaan huomioon piirilevyt ja made in china-leimat. No "made in China" for, me thanks.
 
Voxhan tästä on se paras esimerkki. Kun alko Kiinan peliä tulla markkinoille (joskin suht inhimillisin hinnoin, mielestäni) niin johan niiden britti-reissueidenkin hinnat alko kiipeemään aika korkeelle.

Joo, 70-luvun alun Lespoistakin löytyy helmiä, vaikka ne hinnaltaan ovat (Gibsoneiksi) edullisia. Hintojen perusteella taas 70-luvun Stratoista ei löydy enään yhtään huonoa yksilöä=)
 
Jep. Näissä kitarahommissa nuo systeemit menee välillä suht käsittämättömästi. 80 -luvun alun Japsi-Squiereista huudellaan 700-800 euroa, mutta uudemmat Japanin Fenderit on selkeesti pienemmissä hinnoissa.
 
80-lukusista Jaappanin peleistä osataan kyllä jo muutenkin pyytää karmeita hintoja. Etenkin jos lavassa lukee Ibanez. Ariat vaan on edelleen puoli-ilmaisia. Ton ajan Tokait taas näyttää kadonneen maan kamaralta kokonaan.

Jep. Näissä kitarahommissa nuo systeemit menee välillä suht käsittämättömästi. 80 -luvun alun Japsi-Squiereista huudellaan 700-800 euroa, mutta uudemmat Japanin Fenderit on selkeesti pienemmissä hinnoissa.

 
Tuota olen kyllä aina vähän ihmetellyt, että mihin noiden japsi-squiereiden kysyntä perustuu. Onko puissa tai osissa jotain eroa uudempiin japsi-Fendereihin vai onko tuo Squier nimi lavassa jokin tae korkeammasta laadusta tässä tapauksessa?
 
Toki, eihän monessa muussakaan tuotteessa hinnat ole mitenkään järjellä perusteltavissa. Eikä kyllä tarvikaan.
 
Japanin peleistä olen kyllä muuten vähän eri mieltä, onhan nuo Ibanezin AR-sarjalaiset reilusti halvempia kuin vaikka Gibsonin LP:t tai jopa ja ne halvemmat AR-sarjalaiset monia LP-kopioita edullisempia. Vaikka toki on niitäkin joskus halvemmalla saanut ja varmaan aika päättömiksi voivat hinnat vielä kohota.
 
Nuo mainitut kiina-reissuet ovat puolestaan mun mielestä täyttä ryöstöä, eikä pelkästään asiakkaan ryöstöä. Kiinan teollisuus on jo muutenkin vähän ikävä työntekijän kannalta, rahaa ei oikein tule ja sosiaaliturvaa ei ole, eikä välttämättä kunnon koulutusta hommaan. Sitten niitä myydään järkyttävillä kateilla ja hienolla logolla.

Japanin peleistä olen kyllä muuten vähän eri mieltä, onhan nuo Ibanezin AR-sarjalaiset reilusti halvempia kuin vaikka Gibsonin LP:t tai jopa ja ne halvemmat AR-sarjalaiset monia LP-kopioita edullisempia. Vaikka toki on niitäkin joskus halvemmalla saanut ja varmaan aika päättömiksi voivat hinnat vielä kohota.
 
Näin on vielä toistaseksi. Mun mielestä viime aikoina, siis ihan puolen vuoden sisällä, Ibanezin AR- ja AM -sarjalaisten hinnat on alkaneet nousta reilusti. Kun taas esim. Grecojen yms. vastaavien hinnat on pysyneet aika lailla samoissa. Tietysti siihen vaikuttaa sekin, että Ibanez Artist ei oo "yksyhteen" kopioitu malli...
 
Nuo mainitut kiina-reissuet ovat puolestaan mun mielestä täyttä ryöstöä, eikä pelkästään asiakkaan ryöstöä. Kiinan teollisuus on jo muutenkin vähän ikävä työntekijän kannalta, rahaa ei oikein tule ja sosiaaliturvaa ei ole, eikä välttämättä kunnon koulutusta hommaan. Sitten niitä myydään järkyttävillä kateilla ja hienolla logolla.
 
Kiina-ilmiö on valitettavaa todellisuutta ihan joka alalla. Näistä musavehkeistä ja niiden statusarvosta puhuttaessa Kiina tuntuu nyt olevan vähän samassa asemassa kuin Japani tossa 30 vuotta sitten.
 
Saas nähdä miten asiat on tossa vuonna 2036. Uudet Voxit kasataan Bangladeshissä, muusikot hamstraa vanhoja Kiinan pelejä ja brittiläisiin on varaa vain megaluokan rocktähdillä ja japanilaisilla keräilijöillä...

Kun taas esim. Grecojen yms. vastaavien hinnat on pysyneet aika lailla samoissa. Tietysti siihen vaikuttaa sekin, että Ibanez Artist ei oo "yksyhteen" kopioitu malli...
 
Grecot ja muut hyvät kopiot on tosiaan "vaan hyviä kopioita", soittaja saa kyllä hyvän pelin moisesta, muttei niillä (vielä?) ole vintagemarkkinoilla oikein kysyntää, mitä taas tulee noihin Iban "omiin" malleihin, niin niist "parhaat" Artistit, Musicianit, Concertit ja vastaavat Icemanit ym. on mintti-kuntosina niin kovaa "valuuttaa" että tosiaan viiden viimeisen vuoden aikana hinnat on nousseet huomattavasti. Sellanen tuttu japsikaveri, Hasenobu, on sanonu, että Japanin markkinoille niit haalitaan vanhoista vientimaista mieluusti, silloinhan nuo meni etupäässä vientiin, japsimarkkinoilla oli toki myynnissä noita, sekä sitten ihan omalle markkia-alueelle tarkoitettuja malleja.
Artisthan ei oo kopioitu oikein mistään, toki siin on ominaisuuksia useastakin mallista.. 8)

Ton ajan Tokait taas näyttää kadonneen maan kamaralta kokonaan.
 
Enkä yhtään ihmettele. Kaveri sattui löytämään 80-luvulta peräisin olevan Tokai Les Paulin ja se on todella hyvä kitara. Tuplasti parempi kuin kaksi omaa Tokai LP:ni, jotka ovat tältä vuosituhannelta. Noista 80-luvun Tokaista ei varmaan juuri kukaan halua luopua.

Noista 80-luvun Tokaista ei varmaan juuri kukaan halua luopua.
 
En ainakaan minä (LS-50 vm. -85).
 
Valitettavasti luovuin -82 Squier stratosta aikanaan...

Vielä palailen alkuhistoriikkiini. Yritin listailla tämänpäivän käytettyjen hinnoiksi suurinpiirtein kohtuuhintoja vinkiksi kaikille nuorille kepittäjille, jotka eivät ikänsä puolesta ole ehtineet seurailla hintojen muuttumista ja kausittaisten muoti-ilmiöiden vaihteluja. Totuus paljastuu aina jälkikäteen:) Skebojen hintoja en edes rohjennut lähteä fiilistelemään.
 
Halpoja, kohtuullisen hyviä "vintage" trankkujahan löytyy melko usein. Niiden hinnat eivät ole oikeastaan kohonneet lainkaan, vrt. nykyiseen rahanarvoon. Kaikki nuo Peaveyt, Acousticit, Sessionit, jopa Musarit.
Marsut taas ovat mielestäni hyvä mittari reaalihintojen nousulle. Käytetyt ovat seuranneet aikalailla rahanarvon muuttumista 20 vuoden aikana, kehitys on ollut maltillista. Kovimpia nousijoita ovat olleet tosiaan Voxit, Oranget, Hiwatit..joita sai silloin 1500 mk:lla!!! ..mutta nehän onkin tehty oikeesti hyvin, Oranget ja Hiwatit noudattavat perinteitä tänäkin päivänä. Hyi Vox, hyi Fender, money talks!
 
Turha tosiaan haikailla menneisiin aikoihin. Pitää vaan pitää silmät auki markkinoilla, ja vähän avautua:)

Noista 80-luvun Tokaista ei varmaan juuri kukaan halua luopua.
 
En nyt ehkä noinkaan menisi sanomaan.. Itse ostin joitakin kuukausia sitten tokain straton jostain 80-luvulta 350€. Kaveri on juuri ostamassa miltei samanlaista n.400€

Taisi olla vielä jopa 2002-2003 kun näky marshallin jcm800/jmp ymv. nuppeja torilla kaapin kanssa siihen 500-600 euroon. JCM800 2203 nuppeja oli johonkin 350€ montakin. Meinasin sillon ostaa tommoisen mutta olin hölmö ja en ostanut. Nyt osti viime viikolla jcm800 2204 nupin, vähän modattuna 670eurolla. Tosin sain mukaan uudet etuasteputket. On muuten rouhee peli, etuastetta vähän modattu että tulee säröä hieman normaalia enemmän ja päätteeseen modattu 6550 putket jotka tosin ajattelin vaihtaa el34:siin. Tää on tälläinen hotrodversio ;)