Etno, proge, latin ›

Kiitokset aikavaikealle vinkistä. Tänään tuli postissa The Wall-live. On kyllä hyväksi saatu äänenlaatu ja mukana tuleva vihkonen on mainio. Todella hyvä paketti ja täysin hintansa väärti.

Kiitokset aikavaikealle vinkistä. Tänään tuli postissa The Wall-live. On kyllä hyväksi saatu äänenlaatu ja mukana tuleva vihkonen on mainio. Todella hyvä paketti ja täysin hintansa väärti.
 
Enemmän pidän tuosta kuin itse studio-kiekosta. Rogerkin vetää esim. One of my turns -biisissä huomattavati paremmin tuolla livellä.

Kannattaa tsekata Roger Watersin The Wall - Live in Berlin '91 dvd. Sen lähemmäs ei vissiin vähään aikaan pääse The Wall liven näkemistä. On se kyllä melkoisen komea spektaakkeli. Ja hyvin ohjattu ja kuvattu tallenne. Soundit on tosi buenot. On kaikki DTS ja dolbywhateversurroundit. 5.1 ainakin.
 
Plussana The Scorpions esittää feikki-floydia.

Jos omistaa jo The wallin ja Dark side of the moonin, ja haluaa sivistää itseään lisää, niin mitä levyä suosittelisitte seuraavaksi? Animals, Meddle vai...?

Jos omistaa jo The wallin ja Dark side of the moonin, ja haluaa sivistää itseään lisää, niin mitä levyä suosittelisitte seuraavaksi? Animals, Meddle vai...?
 
Kaikki on kovia, mutta tuossa tapauksessa ottaisin varmaan Wish You Were Here. Animals on myös tod. kova. Samoin Meddle, mutta se ei ole samanlainen kokonaisuus kuin nuo mainitsemani ja nuo jotka jo omistat. Toisaalta, siinä on kuitenkin Echoes, ja jo sen takia kannattaa hommata Meddle.
 
Sen voin sanoa, että metsään tuskin menee vaikka minkä ostaisit ^^.

Jos omistaa jo The wallin ja Dark side of the moonin, ja haluaa sivistää itseään lisää, niin mitä levyä suosittelisitte seuraavaksi? Animals, Meddle vai...?
 
Wish You Were Here, Animals ja Meddle ovat hyviä, kuten yllä jo mainittiin, mutta usein suotta unohdettu loistava levy on Atom Heart Mother. Suosittelen ehdottomasti kaikille.

Wish You Were Here, Animals ja Meddle ovat hyviä, kuten yllä jo mainittiin, mutta usein suotta unohdettu loistava levy on Atom Heart Mother. Suosittelen ehdottomasti kaikille.
 
Sanoisin että DSOTM:n ja The Wallin perään Atom Heart Mother ei sovi.
Liian iso muutos musiikkiin.
Totuttelee ensin Meddlen avulla vähän erilaiseen Floydiin.

Suosittelen lukemaan mitä aiemmin on kirjoitettu.
 
Hyvä vinkki joka jäi soveltamatta :)

Jos omistaa jo The wallin ja Dark side of the moonin, ja haluaa sivistää itseään lisää, niin mitä levyä suosittelisitte seuraavaksi? Animals, Meddle vai...?
 
Animals! Tai Is There Anybody Out There, eli Wall livenä.

Suosittelen lukemaan mitä aiemmin on kirjoitettu.
 
Jep. Oma moka, mutta kiitos kuitenkin vastauksista. Kävin ostamassa Wish you were here:n, ja loistava levyhän tää on. Ei mulla muuta, jatkakaa.

Jep. Oma moka, mutta kiitos kuitenkin vastauksista. Kävin ostamassa Wish you were here:n, ja loistava levyhän tää on. Ei mulla muuta, jatkakaa.
 
On juu loistava levy. Siitä jos haluat jatkaa kompleksimpaan ilmaisuun niin Animals, jos haluat kuulla mistä bändi tuli ja lähti liikkeelle niin meddlen kautta Atomheatmortheriin ja ehkä jopa Saucerfull Of Secretsiin.
 
Tarkoitus ei ollut olla tyly, vaan opastaa, koska edellä on hyvää informaatiota tuotantoa koskien. Rokrok.

Meikän mielestä Meddlen kokonaisuus on vaan aivan syvältä. Siinä on One of These Days ja Echoes, mutta mitä ihmettä ne akustiset jutut siellä tekee, tai sitten toisttepäin. :) Ihan ok biisejä ne on... Mut Joku Echoes samalla levyllä kun tollaset. No, pelkkä se jo tekee siitä yhden parhaista levyistä... Mutta meikä olis tyytyväisempi jos olis sitä avaruusheviä vaan alusta loppuun.

Tuli mielenkiintoinen ajatusleikki mieleen äsken..jos David Gilmouria ei olisi olemassa niin kuka olisi korvannut Sydin ja minkälaista musiikkia Floyd olisi sen jälkeen tehnyt?
 
Itse mietin, jos Robert Fritt olisi liittynyt Floydiin; "In the Court of the Atom Heart Mother"
 
..jaa-a.

Meikän mielestä Meddlen kokonaisuus on vaan aivan syvältä. Siinä on One of These Days ja Echoes, mutta mitä ihmettä ne akustiset jutut siellä tekee, tai sitten toisttepäin. :) Ihan ok biisejä ne on... Mut Joku Echoes samalla levyllä kun tollaset. No, pelkkä se jo tekee siitä yhden parhaista levyistä... Mutta meikä olis tyytyväisempi jos olis sitä avaruusheviä vaan alusta loppuun.
 
Meddlen aikana bändi vielä haki kovasti muotoaan. Levystä tulikin sitten "vanhan & uuden Pink Floydin- välimuoto", osassa biisimateriaalista on sellaista Sydimaista räväkämpää otetta ja osassa "uutta" ilmavampaa Floydia.

Okei, mä olen aina tykännyt The Final Cutista mutta lopullinen valaistuminen levystä on saapunut nyt menneen vuoden aikana aika kovalla rytinällä. Paljon tullut kuunneltua Roger Watersin keikkataltiointeja ja niiden avulla kyllä kohoaa esim. Southampton Dock aivan uudelle tasolle. Siis, kyseinen kappale on levylläkin todella hyvä, mutta Watersin vetäessä sitä livenä (aika karsittuna versiona tämänkin kesän keikoilla) tarina ja sanat pääsee paljon paremmin esille. Sinänsähän tarina ja aihe pysyy aivan samana, mutta oman karun/kauniin aspektinsa tuonkin kappaleen sanat tuovat Watersin sanomisiin.
 
Ja äärimmäisen karua, että mies on taas joutunut ottamaan Leaving Beirut-kappaleen naftaliinista. Ei sillä etteikö kappale hyvä olisi...

Meikän mielestä Meddlen kokonaisuus on vaan aivan syvältä. Siinä on One of These Days ja Echoes, mutta mitä ihmettä ne akustiset jutut siellä tekee, tai sitten toisttepäin. :) Ihan ok biisejä ne on... Mut Joku Echoes samalla levyllä kun tollaset. No, pelkkä se jo tekee siitä yhden parhaista levyistä... Mutta meikä olis tyytyväisempi jos olis sitä avaruusheviä vaan alusta loppuun.
 
Fearless on levyn 3. paras biisi.
Kiva fiilis biisissä.
 
Eipä ne pari muuta iske itsellekään niin kovaa, mutta toimii ne siellä välissä... ai niin Seamus. No ei puhuta siitä. Kaikki lienee vain yhtä mieltä siitä edelleen.

Tyhmä postaus:
 
Kuuntelen The Whota ja Quadropheniaa .. Helpless Dancer biisi pärähti soimaan ja vahva Pink Floyd ja The Wall fiilis tuli, myös Daltreyn laulu tuossa kuulostaa todella paljon Watersilta. Kun vielä lyriikoissakin on jotain samaa niin ei ihmekkään että meni sekaisin:
 
"When a man is running from his boss
Who hold a gun that fires "cost"
And people die from being cold
Or left alone because they're old
And bombs are dropped on fighting cats
And children's dreams are run with rats
If you complain you disappear
Just like the lesbians and queers
No one can love without the grace
Of some unseen and distant face
And you get beaten up by blacks.."

Tuli mielenkiintoinen ajatusleikki mieleen äsken..jos David Gilmouria ei olisi olemassa niin kuka olisi korvannut Sydin ja minkälaista musiikkia Floyd olisi sen jälkeen tehnyt?
 
Itse mietin, jos Robert Fritt olisi liittynyt Floydiin; "In the Court of the Atom Heart Mother"
 
..jaa-a.
 
Hehe, itseasiasiassa voisin helposti kuvitella Frippin soittamassa Atom Heart Motheria. Siitä biisitä tulee ihan In The Court Of The Crimson King mieleen. Se massiivisuus jne.

Fearless on levyn 3. paras biisi.
Kiva fiilis biisissä.
 
Fish on muuten tehnyt tuosta mainion version. Löytyy cover-levyltä Songs From The Mirror ja liveltä Sushi.
 
Tyhmä postaus
 
Eikä ollut. :-)