Keskustelua raskaammasta musiikista ›

Oon tainnu kuunnella levyn kolme kertaa läpi ja mitään ei siitä jäänyt käteen, jotenkin semmosta tasapaksua jöötiä, joka on kuitenkin sitä Maidenia, mutta ei tarjoa mitään uutta minulle. Vähän sama kuin joisi kofeiinitonta kahvia; paketin päällä lukee kahvi ihan niinkuin oikeassakin kahvissa, mutta miksi sitä pitäisi juoda kun siitä puuttuu se tärkein?
 
Täysin eri mieltä...

Oon tainnu kuunnella levyn kolme kertaa läpi ja mitään ei siitä jäänyt käteen, jotenkin semmosta tasapaksua jöötiä, joka on kuitenkin sitä Maidenia, mutta ei tarjoa mitään uutta minulle. Vähän sama kuin joisi kofeiinitonta kahvia; paketin päällä lukee kahvi ihan niinkuin oikeassakin kahvissa, mutta miksi sitä pitäisi juoda kun siitä puuttuu se tärkein?
 
Ihan mielenkiinnosta kysyisin, että viitsisitkö luetella joitain uutuuksia joissa ne kofeiniit sisältyvät pakettiin. Ihan vain, että saisi jotain perspektiiviä tälle kommentille. Ei sillä, että suuremmin kiinnostaisi juuri sinun musamaku, mutta silti kiinnostaisi tietää, että mitä (uutta) ne ihmiset sitten pitävät hyvänä, jos tämä Maidenin uutukainen on tylsää.

Jotain "save me from myself"-raitaa olen radiosta kuullut. Ehkä aiempaa matalasointisempaa, mutta sitä samaa helvetin Iron Maiden-jumppahumppaa se on.

Jotain "save me from myself"-raitaa olen radiosta kuullut. Ehkä aiempaa matalasointisempaa, mutta sitä samaa helvetin Iron Maiden-jumppahumppaa se on.
 
Benjaminihan se. Eli siis The Reincarnation Of Benjamin Breeg

No nyt on minullakin kuuntelussa tuo levy. Ja sanoisin 80 luvulta asti IM-kokemusta omaavana että aina on tarvinneet maidenin levyt muutaman kuuntelukerran, eli tiedän mitä "avautumisella" tarkoitetaan. Paskasta ei tule kultaa monellakaan kuuntelukerralla, mutta "ihan jees"-levy voi muuttua helvetin hyvä-levyksi. Tässä nyt vain on se ongelma että aika ja nostalgia on kullannut noiden vanhojen levyjen muistot, eikä mikään uusi maideni voi saada minussa aikaan enää sellaista innostusta kuin nuo aikaisemmat levyt. Eikä se Piece of mindikaan enää niin ihmeelliseltä kuullosta kuin 13-vuotiaan korvin aikoinaan.
Tämä uusi levy on nyt "ihan jees"-vaiheessa, muutamien biisien pituudet on jo saanut aikaan skippaamisen... muutama tosi hyvä biisi, mutta aika näyttää tuleeko tästä helmi, tuskin.

Kaikkinainen retroilu sun muut saa unohtaa ihan täysin tämän levyn kohdalla. Biisit on vain niin hyviä, että turha taantua tällasen fiiliksen läsnä ollessa. Omalla kohdalla 1 kk tullut luukutettua päivittäin. Menee sinne Piece of Mindin ja Somewheren tuntumaan, ihan täysin.

Kaikkien lempilevy tuntuu olevan somewhere in time...

Kaikkien lempilevy tuntuu olevan somewhere in time...
 
No ei minun todellakaan. Kaksi ensimmäistä biisiä on helvatan kovia, mutta sen jälkeen ei oikeastaan mitn hyvää. Ei tätä uuttakaan ole jaksanut oikein enää kuunnella, aika puuduttavan tuntuista. Onhan siinä kolme tai neljä aika hyvää biisiä, mutta ei nekään mitään Maiden-parhaimmistoa.

Kaikkien lempilevy tuntuu olevan somewhere in time...
 
Sanoisin että lempilevyni on The Number Of The Beast, jotenkin iskee kokonaisuutena paremmin kuin nuo edellämainitut.

Kaikkien lempilevy tuntuu olevan somewhere in time...
 
Itse kuuntelen mieluiten Killersiä ja Iron Maidenia.
 
Vaan aiheeseen liittyen, uusin levy on nyt jo soittokierrosta poissa minulla, enkä muista yhtään kappaletta edes nimellä. Jotenkin pitäisi kai vielä jaksaa koittaa...

Iron Maiden Top3
 
Somewhere In Time
Seventh Son
A Matter Of Life And Death
 
Huonoimmat 3
 
Virtual XI
Fear Of The Dark
The Number Of The Beast
 
En käsitä Number Of The Beastin suunnatonta suosiota. Se on aivan hirveä lätty. Yksi erinomainen biisi (Hallowed), muut keskinkertaista tai silkkaa paskaa. Esim. Run To The Hills ja nimibiisi... hyi helvetti.
 
EDIT: Niin ja saunditkin ovat ihan perperistä. Todella tunkkaiset ja ankean kuuloiset.

Iron Maiden Top3
 
Somewhere In Time
Seventh Son
A Matter Of Life And Death
 
Huonoimmat 3
 
Virtual XI
Fear Of The Dark
The Number Of The Beast
 
En käsitä Number Of The Beastin suunnatonta suosiota. Se on aivan hirveä lätty. Yksi erinomainen biisi (Hallowed), muut keskinkertaista tai silkkaa paskaa. Esim. Run To The Hills ja nimibiisi... hyi helvetti.
 
EDIT: Niin ja saunditkin ovat ihan perperistä. Todella tunkkaiset ja ankean kuuloiset.
 
1. AMOLAD
2. SSOASS
3. SIT
 
Huonoimmat: FOTD ja Virtual. Olet oikeassa. Beastin kohdalla taas metsään ja reilust. Erittäin hyvä levy, ainoastaan Gangland jää muista.

Kaikkien lempilevy tuntuu olevan somewhere in time...
 
Maidenin levyjäkin voi arvottaa monella tavalla. Somewhere sisältää IMO aika monta "vain" tasavahvaa tai kohtuuyhdentekevää rallia, muttei toisaalta yhtään, jota tarvitsisi hävetä. Uuteen saattaisi hyvin pätea sama arvio. Sitten taas on absoluuttisia legendabiisejä sisältäviä levyjä, joilta löytyy myös aikamoista kuraa, esim. Killers tai Piece Of Mind (jälleen IMO)

1. AMOLAD
2. SSOASS
3. SIT
 
Huonoimmat: FOTD ja Virtual. Olet oikeassa. Beastin kohdalla taas metsään ja reilust. Erittäin hyvä levy, ainoastaan Gangland jää muista.
 
minusta taas Gangland ja Harrisinkin mielestä huono Invanders ovat ihan hyviä kappaleita. Number of the Beast on kerrassaan maidenin parhainta Piece of Mindin ja Powerslaven ohella. Top4:
 
Powerslave
Piece of Mind
The Number of The Beast
Live After Death
 
ei missään järjestyksessä, paitsi tuo Powerslave on varmasti kyllä se parhain. Live after Death on maitenin livefiilinkiä parhaillaan!

Maidenin levyjäkin voi arvottaa monella tavalla. Somewhere sisältää IMO aika monta "vain" tasavahvaa tai kohtuuyhdentekevää rallia, muttei toisaalta yhtään, jota tarvitsisi hävetä.
 
Vink Vink: Aleksanteri tö Kreit

Vink Vink: Aleksanteri tö Kreit
 
Elä ny, hyvä biisihän toi on.

Elä ny, hyvä biisihän toi on.
 
Heven kän vee-eeeee-eeeit! heven kän vee-eee-eit! heven kän vee-eee-eeit!
 
Okei mä lopetan ennenkuin joku suuttuu;)

Okei mä lopetan ennenkuin joku suuttuu;)
 
Myöhäistä, suutuin jo. Menen nukkumaan, huomenna Kemian koe. Tänään oli ruottin koe josta sain asteikolla 4-10 3+. Kyllä, 3+ ,ei ollut painovirhe. Uhkas läpi silti päästää :D

Kyllä ajan kuluessa olen tullut johtopäätökseen, että
Tyranny Of Souls > A Matter Of Life And Death