Rock, pop, alternative ›

Jerkuseen Mahliksen toteutuksella.
 
Tätähän minä tulin tänne sanomaan.
 
Jänskä levy, oikeastaan juuri sitä mitä odotin. (justjoo, lukekaa edellisen sivun kirjoitukseni) "Loistava huono levy." Täytyypä lähteä hakemaan Soundi kaupasta ihan sen takia että pääsen näkemään mitä kriitikko tästä tykkää. Minä tykkään. Liimatta on tehnyt selvästikin juuri sitä mitä tykkäsi ja lopputulos on täynnä kaikkea mahtipontisista iskelmistä (Tämä vielä ja sitten on vielä se kukitus) synkkiin kauniisiin yksinpuheluihin (Joo ei tosiaan olisi). Haastattelussa Liimatta sanoi kysymättä että "Musta kello on levyn huonoin biisi". Yllätys yllätys, sehän on kärkikaartia.
 
Pieni huomio vielä. Nyt Tommi on tosiaan keksinyt kuinka biisit lopetetaan. Kun levy oli ensimmäistä kertaa kuuntelussa huomasin aina vain odottavani kappaleen loppua, jotta pääsen kuulemaan millaiseen sointuun se tällä kertaa päättyy. Hupaisaa.
 
Piristävä paketti joka varmasti kestää, mutta on sopivan kummallinen että ei soi liian usein. Eli sitä mitä edellinen Liimatan soolo on ollut jo kymmenen vuotta.

Täytyypä lähteä hakemaan Soundi kaupasta ihan sen takia että pääsen näkemään mitä kriitikko tästä tykkää.
 
Nettisoundista voi nyt lukea Martikaisen ja Liimatan yhteishaastattelun. http://www.soundi.fi/main_01.html
 
Arvostelut ilmestyvät nettiversioon about viikon päästä.

Nettisoundista voi nyt lukea Martikaisen ja Liimatan yhteishaastattelun. http://www.soundi.fi/main_01.html
 
Arvostelut ilmestyvät nettiversioon about viikon päästä.
 
Mutta kerrottakoon että molemmat saivat neljä tähteä.

Veikeää musiikkia tämä uusin, tykkään kovasti. Etenkin Haavetason seikkailu ja Edustusvaimo potkii.

ostin joku aika sitten suljettu levyn. laulaja pärjää yllättävän hyvin vaikkein varsinaisesti "hyvä" laulaja ookkaan kyseessä. Välillä se kyllä ärsyttää. Välillä myös sanoitukset ärsyttää. Ärsyttävin kohta ehkä levyllä on "toista nimeäni pakastinko murisee".
 
Mutta kyllä hyviäkin kappaleita mukana on ja instrumeteilla pelaaan tosi hyvin. Varmasti tulee levyä paljon kuunneltua, mutta ei mitään hinkua ainakaan vielä oo ostaa lisää.

ostin joku aika sitten suljettu levyn.
 
kyllä hyviäkin kappaleita mukana on
 
Joo, on siellä pari.

Joo, on siellä pari.
 
:-------------------------D

Välillä myös sanoitukset ärsyttää.
 
Aivan, sanoitukset ärsyttävät usein niin kauan kunnes huomaa miten onnistuneesti ja kuvaavasti yksinkertainen ja arkipäiväinen ilmiö on onnistuttu kiteyttämään yhteen lausahdukseen. Sen jälkeen ärsyttää oma tyhmyys.

Mutta kyllä hyviäkin kappaleita mukana on ja instrumeteilla pelaaan tosi hyvin. Varmasti tulee levyä paljon kuunneltua, mutta ei mitään hinkua ainakaan vielä oo ostaa lisää.
 
Heh, mä ostin joskus Muovin antaa periksi- levyn, kuuntelin sitä päivän verran ja pidin sitten parin kuukauden tauon; kun laitoin sen sitten uudestaan kuunteluun niin tajusin kuinka hyvää se omassa lajissaan on.
 
Suljettu- levyä olen tässä metsästellyt vuoden päivät, mutten löytänyt mistään. Pitää varmaan kohta taas käydä tsekkaamassa nuita levykauppoja...

eikös absoluuttinen nollapiste ole jotain -273 celsius astetta?` sääh....
 
jatkakaa...

Keskustelualue avattu nollapisteen sivuilla. Mielenkiintoista.
 
http://absoluuttinennollapiste.fi/

No niin. Uutukainen, Tropical Cocktail siis, on nyt ollut viikon tehokuuntelussa ja perjantaina kävin vielä Tampereen telakalla hakemassa livekokemuksia Tommin viimeisimmistä tekosista.
 
Aluksi levy kuulosti pahasti samalta kuin Pan Alley - terapiamielessä tehty vajaan tunnin kiekko vammastelua, joka ei parane vaikka kuuntelisi kaksikymmentä kertaa putkeen läpi. Väärässäpä olin. Kyllähän omat vammasteluhetkensä Tropical Cocktailillakin on (Tahrainen rekisteri), mutta tällä kertaa pääpaino on onneksi biiseillä ja vieläpä hyvillä sellaisilla. Suoranaisia helmiä on runsaasti (Suojaus murtuu, Edustusvaimo, Terroristi keväällä, Paha pelle, Tämä vielä ja sitten se kukitus) ja loputkin biisit ovat mielenkiintoisia. Eihän tästä voi kuin tykätä. Oletteko muuten huomanneet että Jos ei tosiaan olisi -kappale on sävellyksellisesti sama kuin vanha demoaikojen Pikku Tuomas?
 
Perjantain keikka oli mainio sekin. Test Pressings -yhtyeen soitto oli jotenkin mukavan kömpelön oloista (toki verrattuna saumattomasti yhteen soivaan Nollapisteeseen) ja Tommi improvisoi tuttuun tapaansa jatkuvasti. Jotakin miehen karismasta kertoo se, että ystäväni, joka ei aiemmin ole juuri Nollapisteen tekosista piitannut, oli keikan nähtyään täysin myyty.

Aivan, sanoitukset ärsyttävät usein niin kauan kunnes huomaa miten onnistuneesti ja kuvaavasti yksinkertainen ja arkipäiväinen ilmiö on onnistuttu kiteyttämään yhteen lausahdukseen. Sen jälkeen ärsyttää oma tyhmyys.
 
Tätä odotellessa.

Lauantaina Lutakossa. Olkaa siellä.

Lauantaina Lutakossa. Olkaa siellä.
 
Eipä vähä.

Lauantaina Lutakossa. Olkaa siellä.
 
No kattellaan. Kun ois toi plutonium orangekin 68:ssa.

Lauantaina Lutakossa. Olkaa siellä.
 
No kyllä minä ainakin tuun.

Lauantaina Lutakossa. Olkaa siellä.
 
Eipa, eipä.

Lauantaina Lutakossa. Olkaa siellä.
 
Kyllä. Jäi lippu ostamatta vain, mutta tuskinpa nollapiste koko tupaa vetää täyteen että ovelta sitten... vai?