Jazz ›

Mitä jazz bändejä nyt niinku on jos haluaa tutustua? Millä aloittaa?
 
Vaikea kysymys. Jazzmusiikki ei ole vastaavalla tavalla bändimusiikkia kuten muu ns. kevyempi musiikki eli jazz on enemmänkin projektiluontoista ja muusikot soittelevat uransa aikana hyvinkin monissa kokoonpanoissa. Varsinaisia bändejä ei jazzin piirissä ole niin monta - näin siis hieman yleistäen.
 
Esim. Art Blakeyn Jazz Messengers on toki ollut tunnettu yhtye mutta sen miehistö on vaihtunut taajaan. Toisaalta taas jotkin yhtyeet ovat olleet hyvinkin pitkäikäisiä. Miles Davisilta löytyi todella monenlaista kvintettiä ja Miles Davis Quintet -niminen kokoonpano saattoi vaihdella rajustikin.
 
http://www.allmusic.com/cg/amg.dll?p=amg&sql=73:196
http://www.allaboutjazz.com/
http://www.bbc.co.uk/music/jazz/
http://www.jazzreview.com/
http://www.downbeat.com/
http://www.wnur.org/jazz/
http://www.oph.fi/kulttuuri-ikkuna/jazz/

Mitä jazz bändejä nyt niinku on jos haluaa tutustua? Millä aloittaa?
 
Hommaa Miles Davisin Kind Of Blue levy.

Hommaa Miles Davisin Kind Of Blue levy.
 
Tai ehkä ennemminkin kannattaisi tutustua lähimmän kirjaston tarjontaan...

Tai ehkä ennemminkin kannattaisi tutustua lähimmän kirjaston tarjontaan...
 
Mutta kyllä tuo levy nyt sen verran klassikko on että se kannattaa jo omaan hyllyyn hommata.
 
Jos itse olisin nyt aloittamassa jatsin kuuntelua, syytäisin rahani Wes Montgomeryn ja Joe Passin levyihin. Kitaristi kun olen, on aina helpompi lähteä kuuntelemaan itselle edes hieman tutun kuuloista tavaraa. Seuraavaksi sitten vaikka Paul Desmondin levytyksiä tutkimaan.

Mutta kyllä tuo levy nyt sen verran klassikko on että se kannattaa jo omaan hyllyyn hommata.
 
Jos itse olisin nyt aloittamassa jatsin kuuntelua, syytäisin rahani Wes Montgomeryn ja Joe Passin levyihin. Kitaristi kun olen, on aina helpompi lähteä kuuntelemaan itselle edes hieman tutun kuuloista tavaraa. Seuraavaksi sitten vaikka Paul Desmondin levytyksiä tutkimaan.
 
Onhan se klassikko ja sen kyllä tulisi löytyä jokaisen jazzia diggaavan levyhyllystä. Mutta jos tulokkaan taustalla on punkkia ja progea, niin ehkä jokin 50-luvun modaalinen jazz ei ihan heti uppoa - parempi vaihtoehto voi tällöin ehkä kenties olla jokin 60-luvun free tai ns. power musiikki. Hyvässä lykyssä se Kind of Blue voi jopa löytyä paikalliskirjastosta - täältä se ainakin löytyy vinyylinä, jota voi kuunnella vaikkapa musiikkihuoneessa.

Kaikilla on omat idolinsa, mutta kun Monk vetää 12 tahdin Blue Monkia triolla 8 minuuttia niin, että soolo koko ajan kehittyy eikä toista itseään eikä käytä perusbluesfraaseja/lickejä niin ainakin mä tykkään.

Mä en ymmärrä tuota musiikinlajia vieläkään sitten millään, saas nähdä tulenko koskaan ymmärtämäänkään... Tai sitten se vaan on niin paskaa. :)

Mä en ymmärrä tuota musiikinlajia vieläkään sitten millään, saas nähdä tulenko koskaan ymmärtämäänkään... Tai sitten se vaan on niin paskaa. :)
 
Mä epäilen tosta rokista samaa!

Onhan se klassikko ja sen kyllä tulisi löytyä jokaisen jazzia diggaavan levyhyllystä. Mutta jos tulokkaan taustalla on punkkia ja progea, niin ehkä jokin 50-luvun modaalinen jazz ei ihan heti uppoa - parempi vaihtoehto voi tällöin ehkä kenties olla jokin 60-luvun free tai ns. power musiikki. Hyvässä lykyssä se Kind of Blue voi jopa löytyä paikalliskirjastosta - täältä se ainakin löytyy vinyylinä, jota voi kuunnella vaikkapa musiikkihuoneessa.
 
Ja tulipa vaan mieleeni, että voisin hyvinkin kuvitella sopivaksi reitiksi jazzin pariin erityisesti ECM-levymerkillä julkaistun musiikin, jos kuuntelijan muihin mieltymyksiin lukeutuu klassinen musiikki. Itseltäni löytyy useampiakin jazzareiden ECM-julkaisuja, joilta löytyy tulkintoja taidemusiikin puolella käytetyistä sävellyksistä (Monteverdi, Bartók, Ives). Enemmänkin kuin third streamia, edustaa ECM aivan omanlaistaan musiikillista ajattelutapaa ja mielentilaa.

Onhan se klassikko ja sen kyllä tulisi löytyä jokaisen jazzia diggaavan levyhyllystä. Mutta jos tulokkaan taustalla on punkkia ja progea, niin ehkä jokin 50-luvun modaalinen jazz ei ihan heti uppoa - parempi vaihtoehto voi tällöin ehkä kenties olla jokin 60-luvun free tai ns. power musiikki.
 
Niin, mutta toisaalta itselleni free ei vieläkään iske niin tunnostaa hurjalta että joku ensimmäisenä jazz-lättynä hommaisi jonkun freemäisemmän levyn. Jos on punkkia ja progea taustalla, ehkä fuusio olisi siihen sitten oiva reitti?

Jazzissa kiehtoo myös sen nopea tempo. Siis soittihan Jamie Cullumkin ensin heviä, koska se oli niin nopeaa ja vaativaa, mut sit se löyskin jazzin, joka oli vielä nopeempaa ja monimutkasempaa. Et kaipa jazzissa "se juttu" on nopeus ja sointujen monimuotoisuus... Ja tietysti vaihtuvat teemat.

Jazzissa kiehtoo myös sen nopea tempo. Siis soittihan Jamie Cullumkin ensin heviä, koska se oli niin nopeaa ja vaativaa, mut sit se löyskin jazzin, joka oli vielä nopeempaa ja monimutkasempaa. Et kaipa jazzissa "se juttu" on nopeus ja sointujen monimuotoisuus... Ja tietysti vaihtuvat teemat.
 
Nopeus?
Esim mun mielestä Miles Davisin parhaat piisit on aika hidastempoisia ja herra itse soittaa lisäksi vielä suhteellisen harvakseltaan, sattuu vaan aina tulemaan oikea ääni.

Jazzissa kiehtoo myös sen nopea tempo. Siis soittihan Jamie Cullumkin ensin heviä, koska se oli niin nopeaa ja vaativaa, mut sit se löyskin jazzin, joka oli vielä nopeempaa ja monimutkasempaa. Et kaipa jazzissa "se juttu" on nopeus ja sointujen monimuotoisuus... Ja tietysti vaihtuvat teemat.
 
Nopeus ja monimutkaisuus - bebop? Aika kehnon kuuloista yleistystä, ei nopeus suinkaan ole jazzille tunnusomaista. Jokin jazz (biisi) voi tosin olla nopeassa tempossa.
 
"Klassisessa minua kiehtoo sen hitaus" ;)

Hmm... No, siis lähinnä tarkotin sitä, että. No, ei nyt välttämättä siis nopeus. Mutta kyllähän se vaativampaa on kuin joku peruspop. Lähinnä meinaan sitä, et jazzissa on paljon korukuvioita yms., jotka elävöittää musiikkia.

Hyvä V1lleK, mahtava kirjoitus ekalla sivulla ja allekirjoitan myös ton ECM-näkökulman. Esim. Keith Jarrettilta löytyy paljon kamaa ECM:n julkaisemana, ja Jarrettiinhan kannattaa tutustua.

Onhan se klassikko ja sen kyllä tulisi löytyä jokaisen jazzia diggaavan levyhyllystä. Mutta jos tulokkaan taustalla on punkkia ja progea, niin ehkä jokin 50-luvun modaalinen jazz ei ihan heti uppoa - parempi vaihtoehto voi tällöin ehkä kenties olla jokin 60-luvun free tai ns. power musiikki. Hyvässä lykyssä se Kind of Blue voi jopa löytyä paikalliskirjastosta - täältä se ainakin löytyy vinyylinä, jota voi kuunnella vaikkapa musiikkihuoneessa.
 
Itse voisin kyllä kuvitella että modaalinen jazz voisi upota "ensikertalaiseen" jopa suht.helposti.. Varsinkin tällä em.levyllä olevat biisit ovat kaikki aika helppoja lähestyttäviä.. Teemat ja harmoniat ovat suht. simppeleitä, eikä edes tarvitse tietää modaalisuudesta tai koko jazzista musiikkityylinä mitään tykätäkseen.
 
Kind Of Blue on hyvä levy aloittaa jazzin kuuntelu.

Haluaisin todella päästä jazziin paremmin sisään mutta ongelmana on juuri jazzin vaihtoehtojen kirjavuus. Viime aikoina olen yrittänyt etsiä sisäistä jazzihmistäni lainaamalla ihan sokkona jazz-levyjä ja kuunnellut jokaisen keskittyneesti läpi, oli se sitten kuinka hankalaa tahansa. Melko stressaava tapa mutta samalla musikaalisesti hyvin kasvattava. Silti olisi kiva jos osaisi edes hieman hahmottaa eri jazz-tyylejä, ettei tavallaan hukkaisi aikaa niihin levyihin joista ei pidä.

Haluaisin todella päästä jazziin paremmin sisään mutta ongelmana on juuri jazzin vaihtoehtojen kirjavuus. Viime aikoina olen yrittänyt etsiä sisäistä jazzihmistäni lainaamalla ihan sokkona jazz-levyjä ja kuunnellut jokaisen keskittyneesti läpi, oli se sitten kuinka hankalaa tahansa. Melko stressaava tapa mutta samalla musikaalisesti hyvin kasvattava. Silti olisi kiva jos osaisi edes hieman hahmottaa eri jazz-tyylejä, ettei tavallaan hukkaisi aikaa niihin levyihin joista ei pidä.
 
Netistä kyllä löytyy kaikennäköisiä palstoja, joissa luonnehditaan jazzin eri genrejä ja annetaan esimerkkisoittajia ja albumeita.

Netistä kyllä löytyy kaikennäköisiä palstoja, joissa luonnehditaan jazzin eri genrejä ja annetaan esimerkkisoittajia ja albumeita.
 
Olisiko heittää mitään esimerkkejä?
 
nimim. laiska googlettaja