Laulaminen ›

Mä en laulun opetuksesta tiedä mitään, mutta en usko olevan hyväksi, jos otetaan asia kerrallaan liikaa. Kokonaisvaltainen opettelu alusta alkaen on tärkeetä, jotta tasapaino fyysisten ominaisuuksien ja tekniikan välillä säilyisi koko ajan. Yksittäiset harjoitukset tietenkin kannattaa tehdä aina erikseen, mutta niitäkin monipuolisesti alusta alkaen.
 
Tän heitin ihan mutuna =)

Tämä nykyinen opettajani on ollu mulla nyt kohta 3 vuotta. Ennen häntä mulla oli 3 vuotta toinen opettaja, jonka opetustyyli ei sopinut minulle alkuunkaan.
 
Jotkut viisaat opettajat (niin instrumentti- kuin laulu-), ovat sanoneet, että 3 vuotta on ehdoton maksimi opettaja-oppilas -yhteistyötä, ja sitten he "lähettävät" oppilaansa eteenpäin seuraavalle opettajalle, vaikka oppilas saattaisi melkein kerjätä jatkoa. Kolmessa vuodessa pitäisi periaatteessa olla ne asiat sanottu ja opetettu, mitkä kyseinen opettaja pystyy opettamaan. Mielestäni sinun kannattaa jo pelkästään tämän takia harkita opettajan vaihtoa. Monesti on vielä niin, että se, mitä edellinen opettaja on yrittänyt opettaa, aukeaa vasta, kun seuraava opettaja sanoo saman asian, ehkä vähän toisella tapaa.
 
tämä nykyinen opettaja itse sanoikin minulle, että keskiäänet on hukassa ja vaikeinpia. Mutta kun hän ei tee asian eteen mitään.
 
Hänelle tuki,hengitys sekä äänen kirkkas(?) sointi on se juttu...
 
Vaikuttaisi siltä, että hän ei osaa tehdä asialle mitään (tämä minun itse päättelemääni mutu-fiilistä). Kun kerran ongelma on kuitenkin huomattu. Jokaisessa opettajassa on heikkoutensa. Opettajasi on keskittynyt siihen, mitä hän o s a a opettaa, ja ehkä toivoo sinun löytävän ihan itsestään matalat äänet.
 
Toisaalta, et voi myöskään heittää kaikkea vastuuta opettajalle - sen verran kokeilumieltä on itselläsikin oltava, että vain alat yrittämään jotain siellä matalalla osastolla. Opettajan on helpompi lähteä korjaamaan, jos on jotain korjattavaa. Tyhjästä on vaikeata lähteä neuvomaan, että miten homma pitäisi tehdä. Ellei sitten opettaja ala laulamaan eteen, mikä on joskus hyvä, mutta joskus huono juttu. Oppilaan kuitenkin pitäisi jotenkin itse löytää oma äänensä, eikä niin, että apinoi kaiken opettajaltaan.
 
(Ja ehkä se nyt johtuu siitä, että tuki on raskaampaa säilyttää siinä kuin ylhäällä?)
 
Oman kokemukseni mukaan mitä korkeammalle mennään, sitä enemmän tarvitaan tukea. Sen sijaan yksiviivaisella alueella pystyn suorastaan huolimattomaan äänentuottoon, mikä kyllä kostautuu heti ylä-äänissä, jos näin teen. Yritätköhän kenties liikaakin t u o t t a a niitä alaääniä? Lähde kevyesti liikkeelle, ethän puheessakaan tarvitse mitään otsa rypyssä -pinnistelyä?!
 
Olen samaa mieltä kuin Hannakatriina, että lähde yrityksissäsi puheesta liikkeelle. (en nyt jaksa toistaa niitä neuvoja, jotka hän jo niin hyvin kirjoitti aiemmin. :)

En sillä tuen pitämisellä nyt aivan mitään otsa rypyssä vääntämistä meinannutkaan, vaan lähinnä sitä, että siinä yksiviivaisten kohdalla äänestä tulee jotenkin vaikesti hallittava ja tuntuu ettei se pysy kropassa noissa äänissä.
Enhän minä opettajaa syytä pelkästään siitä, että alaäänet pissii, mutta kun niitä on yksikseen laulanut ja pohtinut, niin ei tule tilaisuutta kysyä hänen näkemystän alaäänistä, kun taas ulistaan jo jotain... =)

En sillä tuen pitämisellä nyt aivan mitään otsa rypyssä vääntämistä meinannutkaan, vaan lähinnä sitä, että siinä yksiviivaisten kohdalla äänestä tulee jotenkin vaikesti hallittava ja tuntuu ettei se pysy kropassa noissa äänissä.
Enhän minä opettajaa syytä pelkästään siitä, että alaäänet pissii, mutta kun niitä on yksikseen laulanut ja pohtinut, niin ei tule tilaisuutta kysyä hänen näkemystän alaäänistä, kun taas ulistaan jo jotain... =)
 
Sori, tarkoitus ei ollut puhua syyllistävään sävyyn. Lähinnä tarkoitin juuri sitä, että kannattaa vain kokeilla ja kokeilla sitkeästi. Piipahdus toisella laulunopettajalla saattaa myös auttaa.

Oih ei, et sä ollukkaan... Eikä tarkoitukseni ollut kuullostaa nokkiintuneelta. Itsehän kysyin. En vain tiiä, että onnistuuko opettajanvaihto kesken lukukauden.

Opettajan tehtävä on auttaa, neuvoa ja opettaa, siitähän hän palkan saa. Omille oppilaille sanon aina jo heti ensimmäisellä kerralla kun ihmisen nään, että kysyt sitten heti jos on jotain epäselvää. Tai jos oppilaalla on omasta mielestään jotain ongelmia jonkun lauluasian kanssa, niin se pitää sanoa ja siitä ainakin jutellaan välittömästi. Se on eri asia aletaanko sille ihan ensi hätään mitään tekemään, joissakin asioissa kun ei voi edetä latvasta tyveen.
 
Omakohtaisesti kypsyin joskus erääseen opettajaani ihan kunnolla, kun ei alkanu löytyä vastauksia minua askarruttaviin kysymyksiin / ongelmiin, ja minä sentään kyselin niitä asioita. Tulin siihen tulokseen, että ne asiat ei olleet mitenkään päivänselvää hänelle itselleenkään. Annettiin asiasta palautetta, onnistuttiin nostamaan aikamoinen myrsky vesilasiin, saatiin itsekin kestää aika paljon kaikenlaista ylemmän tahon puolelta, mutta silti se kannatti. Nyt on eri opettaja :)
 
Se jos mikä on hyvä pitää mielessä, että opettajan sana ei oo laki, oman järjen käyttö on sallittua, kriittinen pitää olla ja jossain määrin sitä on jopa itse itsensä paras opettaja. Kukaan muu ei voi tietää täysin miltä sinusta laulaessa tuntuu. Pitää kuunnella kroppaansa laulaessaan ja kokeilla tehdä asioita eri tavalla, etsiä sitten se omalle itselleen paras tapa tehdä asioita.
 
Laittakaa ne opettajanne tekemään töitä! Kyselkää ja pyytäkää neuvoja! Vaatikaa ainakin perustelut sille miksi jotain asiaa ei opetella nyt (kun voihan olla, että opettajalla on joku pidemmän tähtäimen suunnitelma, jonka tulokset alkaa kuulua vasta myöhemmin). Jos ei mitään tapahdu niin opettaja vaihtoon... turha haaskata aikaansa vuosikausia hakkaamalla päätä seinään jonkun tyypin kanssa, kun jonkun toisen kanssa siinä ajassa ehtii jo saada ihmeitä aikaan. Hyvä opettaja etsii myös sen tavan opettaa se asia, millä sinä sen parhaiten ymmärrät, koska kaikki oppii ja omaksuu asioita eri tavalla.

Opettajaan kypsymisestä tuli mieleen se, miten tärkeetä on etenkin aloittavalla laulajalla hyvä kemia opettajan kanssa. Huonosti valmistautunut opettaja antaa epäkunnioittavan vaikutelman ja laulun psyykkinen puoli kärsii. Hyvä opettaja kunnioittaakin terveellä ja kannustavalla tavalla lauluoppilastaan. Se on lähtökohta kaikelle yhteistyölle myös laulun opetuksessa.
 
Siis etenkin laulun opetuksessa, koska se on psyykkisin soitin mitä voi olla.

Tiedän että paras rekisteri on ajatella se yksi ja ainoa rekisteri, mutta kun mulla on se ''muljukohta' ja yritän oppia siitä pois ja yhtenäistää ääneni yhdeksi rekisteriksi, mutta se vaan on niin pirun vaikeaa että olen nyt aivan umpikujassa :(
 
Huuli ja kieli-päryt onnistuu hieromaan huomaamattomasti yli, mutta sitte ne vokaalit??? Ikään kun hidastan vaihdoskohdassa ja joskus saundin eroa ei huomaa, mutta joskus tosi selkeä ero. En tiedä, mitä enää keksis, instrumenttini on umpikujassa ja liian ajattelun vankina, mutta kun tuntuis että jonkinlainen fakta rekistereistä ja siitä one and only rekisteristä olisi nyt paikoillaan. Auttakkee! Jos yhtään tajuatte mistä puhun!
 
Toinen yleinen hämmästelyni kohde on Mariah Carey falsetti! Miten sitä voisi löytää omasta äänestä falsetin? Olen siis nainen ja tuntuu että päärekisterini on aivan liian 'kiinteä' falsetiksi.

... niin vielä. Olen just sitä mieltä kans että puheesta liikkeelle lauluun, mutta puhe 7 rintarekisterini vaan tuntuu niin suppealta että mulju tulee niin heti vastaan kun lähden ylös ja sekoiterekisterini ja rintarekisterin ero tuntuu liian isolta saundissa.

Puhe/rintarekisteri ei siis 7 seiska. onko mulla noin hätä että ei edes omaa tekstiä ehi lukea tajunnan virran tulvalta ;)

... niin ja vielä... Koenymmärtäväni tuen ja omaa instrumenttiani n alettu kasaamaan ylhäältä alaspäin, mutta itse olen nyt otanut tavoitteekseni lähteä puheesta kehittämään rekisteriä ylöspäin.

klasaritunnit vois tehä sulle poikaa ? :/ sieltä ainaki on mulle tuntunu löytyvän noita "totuuksia"

Tiedän että paras rekisteri on ajatella se yksi ja ainoa rekisteri, mutta kun mulla on se ''muljukohta' ja yritän oppia siitä pois ja yhtenäistää ääneni yhdeksi rekisteriksi, mutta se vaan on niin pirun vaikeaa että olen nyt aivan umpikujassa :(
 
Tuo on valitettavasti sellanen asia, johon ei auta muu kuin sitkeä treeni ja aika. Itellä meni porraskohdan häivyttämiseen kai jotain 3 vuotta... laulua oon opiskellut nyt reilut 4 vuotta ihan aktiivisesti ammatiksi asti ja vasta viime vuonna sitä muutoskohtaa ei enää kuulunut äänessä. Itsellä se oli jossain b1:n kieppeillä, mut jos oot luonnostaan korkeempiääninen, niin se on varmaan jossain f1:n kohdalla ja silloin se puherekkari tuntuu loppuvan aiemmin.
 
Ei oo oikeestaan muuta neuvoa kuin liu'uttaa ääntä ja myös niitä vokaaleita siitä paikasta yli, oppia tukemaan ääni kunnolla, uskaltaa laulaa välillä ihan tosi kovaa, pitää kurkku ja nielu avoimena ja "sijoittaa" ääni tarpeeks eteen, jopa nasaaliksi. Silloin kun äänen saa soimaan tarpeeks hyvin edessä, se muutos kuulostaa matalissa ja korkeemmissa äänissä pienemmälle. Pointti ois oppia myös saamaan ääni soimaan laulaessa koko ajan jonkun verran päässä ja rintakehässä, eikä niin, että korkeissa äänissä se soi vaan päässä ja matalissa äänissä vain rintakehässä. Kun oppii tuntemaan missä ääni milloinkin soi ja kuinka se resonointi ikäänkuin "kiipeää" kropassa rintakehästä ylöspäin sitä mukaa kun ääni muuttuu korkeammaksi, niin sitten ollaan jo hyvällä alulla.
 
Niin, ja ei noista ongelmista ylipääsemiseen välttämättä tarvitse klasaritunteja. Itseäni auttoi nimenomaan kevyen laulun opit. Ei muuta kuin tsemppiä! Lohduttautua voit myös sillä, että et todellakaan ole ainoa. Varmaan ainakin 80 prosenttia minun oppilaista painii ihan saman ongelman kanssa...

Niin, ja ei noista ongelmista ylipääsemiseen välttämättä tarvitse klasaritunteja. Itseäni auttoi nimenomaan kevyen laulun opit.
 
Yhtään ketään vähättelemättä - klasariopettajalla on todennäköisemmin pedagogista osaamista kuin kevyen opettajalla, varsinkin jos puhutaan 40+ -ikäisistä - ONNEKSI tilanne on muuttumaan päin.
 
Tossa rekisterinvaihdosasiassa osaa auttaa jokainen laulunopettaja joka on saanut laulunopettajakoulutuksen. Vaikka joku olis miten hyvä laulamaan, se ei takaa sitä että se osais tommosissa lauluteknisissä jutuissa neuvoa - voi olla että hänellä ei ole itsellään ollut koskaan ongelmia ton breikkipaikan kanssa ja jos ei ole opettajankoulutusta (jossa on pakollisena tuo miten breikkipaikkaa opetetaan), opettajalla ei välttämättä ole työkaluja mitkä auttais sua. Ja tämä koskee kaikkia, "tyylistä" riippumatta.
 
Ja jos vaan on mahdollisuus niin kokeile useemman eri tyylin opettajia. Itte sain monta ahaa-elämystä kansanlaulutunneilla, vaikka oonkin klasari. Varsinkin perusjuttuja kuten hengitystä, asentoa, rentoa äänentuottoa, artikulaatiota, tekniikkajuttuja kuten tota breikkipaikkaa jne voi opiskella minkä tyylin opettajan luona vaan - oikeastaan "oman tyylin" opettajalle on oleellista siirtyä vasta sitten kun alkaa hiomaan saundia ja tyylikikkoja ja semmoisia.

Mitä mieltä olette noista rekistereistä sitten, kun musta tuntuu että mulla on jotenkin tosi kova toi rintarekisteri ja sekoiterkistereitä on ikään kuin kaksi erilaista ja sitten päärekisteri. Ns. kova rintarekisterini riittä f1 tienoille riippuen vokaalista ja fraasista. Olisko se elastinen tuen 'huippu' sitten tuettava siihen ennen muljua. Sitä olen miettinyt että kun sitä Mari Koistisen timpurikirjaa olen lukenut ja siinä puhutaan kyllä välillä aika tieteellisestikkin, mutta miten ilmaisisitte asian kun eri rekistereissä äänentuotto on hieman erilaista. En ole oikein päässyt selville että mitä fyysistä eroa sillä rinta ja päärekisterin tavalla on laulaa, muu kuin tietysti resonanssi tuntuu eriltä. Monesti tuntuu että se kova rintarekkari ei resonoi niin mehevästi ja leveästi kuin sekoiterekkari.. kannattaisko siis yrittää rakentaa mehevästä sekoitteesta alaspäin etä saisi sitä sointia siihen rintarekkariin. Ja onko harhakuvitelmaa että sitä rekisterin muljua voisi niin sanotusti siirtää korkeammalle vai onko niin että rekisteri ei varsinaisesti laajene vaan muljut oikenevat ja syntyy ns yksi tasainen rekisteri. Olen siis kevyen laulaja, mutta klasarina aloittanut ja myös kamupuolen kurssejakin käynyt. Laulanut siis useamman vuoden jo, mutta oikeastaan vain sillä sekoitteella, mutta haluaisin saundiini lisää rintaa. Mua kiinnostaisi tietää että millaisia treenejä te laulupedagogiikan käyneet käytätte just sen muljun hiomiseen. toki niitä on vaikea näin netissä selittää. Liut helpottaa kurkunpään nostamista ja nielun avoimuus ja kitalaen leveä soittaminen ja mahd eteen tuonti. Harmittavaa kun kaikki tuo on tiedossa, mutta kun silti ei vaan oikein tunnu löytyvän sitä ns. oivallus-ajatusta jolla sen saisi istumaan kroppaan ja lihasmuistiin. No lohduttaa vähän kuulla että sen kanssa painii muutkin kuin minä.
Kiitos kovasti kommenteistanne :) ja ajatuksistanne. Niin, ja se tuki ja sen koulukunnat, huh! Ajattelen sen tulevan ulospäin ja ikään kuin pallean liike ylöspäin hidastuu ja levittää poikittaisen ym. vatsalihakset ja rintakehän ulospäin. Onko aivan hölmö mielikuva? Huh! Ja itseasiassa hih! Tieto lisää tuskaa, mutta kyllä se oikeasti voi tuoda sen oivallus kun sen löytää. Laulan päivittäin, mutta pääsen maantieteellisistä syistä harvoin käymään laulutunneilla. Olen kuullut seuraavista opuksista: Brett Manning, Melissa Cross, Jeffrey Allen, Katrine Sadolin, Mari Koistinen, Anne Beckham, Donna McElroy. Olisko kommentteja opuksista ja niiden toimivuudesta? Oletteko tutustuneet? Mitä oppaita suosittelisitte hommaamaan? Pääsen maantieteellisistä syistä huonosti laulutunneille, itse pitää opiskella ja käyn kerran pari vuodessa laulutunnille.

En ole oikein päässyt selville että mitä fyysistä eroa sillä rinta ja päärekisterin tavalla on laulaa, muu kuin tietysti resonanssi tuntuu eriltä.
 
Rintaäänessä äänihuulet värähtelevät toisiaan vasten koko pituudeltaan ja paksuudeltaan, pää-äänessä vain yläreunastaan. Yritänpä havainnollistaa äänihuulten poikkileikkausta näin niinkun graafisin merkein: (äänihuulet siis menevät kurkunpään etureunasta takareunaan vaakatasossa; nämä kuvat ikäänkuin edestä/takaapäin...)
rintarekisterin värähdysliike | | -> ||
päärekisteri | | -> /
 
Äänihuulet siis värähtelevät eri tavalla. Siirtyminen mekanismista toiseen kuuluu muljuna, jos a) siirtyminen ei ole saumaton
b) resonanssitilat eivät mukaudu mekanismin muutokseen (vrt. kitara suoraan linjaan; laulaminen bassokaapin läpi)
Jos muljua haluaa hioa, pitää hioa sekä mekanismia että resonanssitiloja portaattomaan säätöön päin ja sitten saada näiden kahden mekanismin säädöt toimimaan portaattomasti yhdessä.
 
Monesti tuntuu että se kova rintarekkari ei resonoi niin mehevästi ja leveästi kuin sekoiterekkari..
 
Puhdas rintarekkari kuulostaa lähes poikkeuksetta ensin ns. rujolta. Harjoituksella siitä pääsee. Päästää sitä saundia muuallekin kun pelkkään rintaan, antaa resonanssin virrata vapaasti muuallekin.
 
kannattaisko siis yrittää rakentaa mehevästä sekoitteesta alaspäin etä saisi sitä sointia siihen rintarekkariin.
 
Kannattaa kokeilla. Monella naisella semmonen tosi messevä rintasaundi ei lähde koskaan, johtuen jo ihan siitä että äänihuulet on lyhyemmät kuin mitä semmoiseen saundiin tarvitaan (vrt. lasten äänihuulten pituus; mitä pidemmät äänihuulet, sen matalampi ääni). Mulla laskeutui aika kivasti vuosien aikana ylhäältä alas, mutta nyt sitten taas hinkataan niitä korkeita.
 
Ja onko harhakuvitelmaa että sitä rekisterin muljua voisi niin sanotusti siirtää korkeammalle vai onko niin että rekisteri ei varsinaisesti laajene vaan muljut oikenevat ja syntyy ns yksi tasainen rekisteri.
 
Jos lähdetään siitä, että rekisteri määritellään äänihuulten toimintaperiaatteena, rekisterejä tulee aina olemaan - yksirekisterisyys perustuu siis siihen, että rekisteristä toiseen siirtyminen ei aiheuta korvin kuultavaa saundin vaihdosta jolloin ääni aistitaan yksirekisterisenä. Kannattaa kuitenkin muistaa, että rekisterin määrittelyjä on MONIA - tämä ei ole ainoa eikä välttämättä edes oikea.
 
Olen siis kevyen laulaja, mutta klasarina aloittanut ja myös kamupuolen kurssejakin käynyt. Laulanut siis useamman vuoden jo, mutta oikeastaan vain sillä sekoitteella, mutta haluaisin saundiini lisää rintaa.
 
Yksi tapa joka toimii joillekin on lähteä ihan narinasta (kaikkein matalin rekkari; äänihuulet värähtelee niin hitaasti että yksittäisen äänihuulivärähdyksen voi kuulla; kuulostaa vähän siltä kun kuivattuja herneitä kaataisi tiskialtaaseen) jolla kontrolloi sitä ilman määrää. Jotkut käyttää ääniharjoituksissa "dagen-efter" -murinaa, lähinnä miehet (kai?). Itsellä Suuri Oivallus tuli siinä, että matalalta laulaminen tarttee yhtä paljon tukea kun ylös meneminenkin - ja se, että pitää pehmeää kitalakea hieman koholla ihan ala-ääripäässä asti.
 
Yks mikä aika vahvasti pitää paikkansa laulamisessa on se, että ongelma pitää korjata korjaamalla se mitä tapahtui ennen ongelmaa. Esim. jos joku ääni ei soi (muljahtaa), katsoo mitä tapahtui edellisellä äänellä - muuttuiko pään asento, teitkö sitä mitä aioitkin, menikö kieli eri asentoon, kurtistitko otsaasi, työnsitkö palleaa alaspäin väkivalloin, näkyykö kaulassa jännityksiä jne. Jos blokkaa jonkun asian mitä tekee niin kokeilee kumpi helpottaa; tekemisen vähentäminen vai tekemisen lisääminen. Aika monella auttaa rekisteribreikissa se että menee sen yli hölmistyneen hämmästyneellä ilmeellä, välittämättä sen kummemmin artikulaation selkeydestä. Kunhan sen yli pääsee tasaisesti. Tai laulaa esim. skaalaa ylös i-vokaalilla, skaalan tullessa korkeimpaan kohtaan vaihtaa a/o-vokaaliin, käväisee pari askelmaa seuraavan oktaavin puolella ja palaa tolla a/o-vokaalilla takaisin, yrittää muistaa ton a/o tunteen ja laulaa sitä i-säveltä samaan "tilaan" harjoituksen toistuessa.
 
Jos ei ole opettajaa maillahalmeilla niin oman laulamisen äänittäminen JA VIDEOINTI, niin traumaattista kun se onkin, auttaa näkemään juttuja joita ei tunne tekevänsä (esim. että isot hypyt valmistaa aina jäykistämällä yläkropan tms.)
 
Kuten itsekin totesit, vaikee näin kuulematta ja netitse selittää kun ei voi eleitä ja ääniesimerkkejä käyttää puolin eikä toisin ja kirjallinen ilmaisukin sisältää kaikki maailman piilomerkitykset :) Koistisen ja Sadolinin opukset on itselle tuttuja ja voin niitä lämpimästi suositella.
 
Tekstin mahdollisista asiavirheistä toivon huomautettavan, kello on kuitenkin myöhä. Mulla siis klasaripuolen pediopinnot, toivottavasti saat muitakin näkökulmia :)

Rintaäänessä äänihuulet värähtelevät toisiaan vasten koko pituudeltaan ja paksuudeltaan, pää-äänessä vain yläreunastaan. Yritänpä havainnollistaa äänihuulten poikkileikkausta näin niinkun graafisin merkein: (äänihuulet siis menevät kurkunpään etureunasta takareunaan vaakatasossa; nämä kuvat ikäänkuin edestä/takaapäin...)
rintarekisterin värähdysliike | | -> ||
päärekisteri | | -> /

 
Hei toi kuvahan toimii =) tota en muuten tiennytkään, että noin ne äänihuulet toimii eri rekistereissä. Kun en ole mistään kuullut/lukenut, enkä näe sisälle.
 
, kello on kuitenkin myöhä.
 
hih

Yhtään ketään vähättelemättä - klasariopettajalla on todennäköisemmin pedagogista osaamista kuin kevyen opettajalla, varsinkin jos puhutaan 40+ -ikäisistä - ONNEKSI tilanne on muuttumaan päin.
 
Siirrän hernettä nenääni kohden...
 
Totta varmaan puhut ainakin tuon iän kohdalla. Johtunee siitä että pedagogista koulutusta kevyellä puolella on ollut vähemmän aikaa.

Siirrän hernettä nenääni kohden...
 
Totta varmaan puhut ainakin tuon iän kohdalla. Johtunee siitä että pedagogista koulutusta kevyellä puolella on ollut vähemmän aikaa.
 
sitä nimenomaan tarkoitan. kevyen laulun opetusta on ollut vähemmän aikaa joten loogisesti myös sitä opetusta, miten kevyttä laulua opetetaan on myös ollut vähemmän aikaa. surullisen moni opettaa kevyttä laulua vain siksi että on itse hyvä siinä, ei siksi että tajuaisi opettamisen päälle mitään.
 
herne siirtyy omaa nenääkin kohden juuri siksi. ONNEKSI tilanne muuttuu parempaan suuntaan koko ajan. helsinki tottakai asia erikseen kun opettajaksi opiskelevia löytyy, mutta todennäköisyys sille että löytää pätevän laulumaikan perä-hikiä-nalli-kalliosta on olematon, ja pätevän kevyen tyylin laulumaikan löytäminen perä-hikiä-nalli-kalliosta on vielä olemattomampi.
 
onneksi, onneksi ajat muuttuvat. ehkä kaikki voi joskus elää sulassa yhteisymmärryksessä ja meidän sekasikiöiden jotka diggaa kumpaakin tyyliä ei tartte olla kummankaan tyylin heittopussi.