Bänditoiminta ›

Ajattelin perustaa oman ketjun joka käsittelisi erilaisia tapoja merkata omat soittimet, laitteet, caset, piuhat, standit.. mitkä vain. Kun esimerkiksi kimppakeikkaa tehdään tai sitten jotain vähän isompaa juttua missä on monelta taholta roipetta, niin aina tulee mukaan muiden kamaa ja vastaavasti itseltä jää matkasta jotain muuta. Mikkipiuhat ja -standit nyt aluksi ja kyllähän sitä paljon muutakin pientä tavaraa on mikä
 
Olen itse tehnyt A4-kokoiselle tarrapaperille pieniä tarroja missä on mustalla pohjalla valkoisella kirjoitettu mun nimi ja puhelinnumero. Niitä saa liimailtua laitteisiin ja esim. mikrofoneihin ja telineadaptereihin. Esim. jotkut schuko-jatkojohdot on ihan tussilla merkattu, kun niissä on vähän enemmän tuota kirjoituspinta-alaa.
 
Yksi probleema, mihin en ole keksinyt mitään fiksua ratkaisua, on piuhat. Niihin kun on vähän paha lähteä tarroja liimaamaan (ainakaan ne ei kauaa pysy mukana). Ainahan niitä voi teippailla päästä yms. mutta sitten jollain keikalla joku muukin on keksinyt saman merkkaustavan ja.. Kuulin yhdeltä kaverilta että piuhan liittimen päälle kannattaisi vetää värillistä, muovista kutistesukkaa ja kuumailmapuhaltimella sulattaa se siihen ympärille.
 
Mutta onko teille vakiintunut jotain kikkoja tms näiden tiimoilta.

Mutta onko teille vakiintunut jotain kikkoja tms näiden tiimoilta.
 
Mä ihan jo siinä vaiheessa kun askartelen piuhoja kasaan, pidän vieressä mustaa tussia ja hopeanväristä maalitussia, ja nimikoin plugit (kirkkaat mustalla, mustat hopealla): "kivi". Se käsittely pitää uusia parin vuoden välein.
 
Tavallisinta on hakea esim Teollisuus-Etolasta mahdollisimman harvinaisen väristä mattoteippiä (oranssi ja ruskea ovat tavallisimmin vastaan tulevia firmojen nimikkoteippauksia), tai tehdä erivärisistä eristysnauhoista yhdistelmä - mun 80-luvulla omistamani telineet ja piuhat on kaikki merkitty sinisellä ja punaisella teippiraidalla, 90-luvun keikkakamat bänditarralla tai keltaisella roudarinteipillä ja 2000-luvun kamoissa on monissa neon-pinkkiä teippiä. Väriteippirullaa on tapana kantaa mukana keikoilla siltä varalta että jokin oma kama olisikin jäänyt nimikoimatta - yleensä on.
 
Ehkä fiksuinta olisi vain pujottaa tuon mustapohjaisen nimitarrasi päälle kirkas kutistesukka, ja kuumentaa.
 
Piuhoja merkitessä pitää muistaa, että plugi on saatava auki lennossa. Merkkaa siis plugin kuori, tai sitten merkintä piuhaan noin 10cm päähän plugista.

Kuponkiuutisissa (siis niissä über-paksuissa taskuunmahtuvissa mainospläjäyksissä) on aina jonkun tarrafirman mainoksia, mut ei muista yhtään että onko niillä jotain nettiosoitetta. Yksi rulla sisältää 1000 tarraa ja tarroja saa vaihtelevankokoisina, omalla tekstillä ja omalla logollakin jos niin haluaa. En muista tosin hintaa, kun en oo itse tilaillu (monta kertaa on pitänyt). Tuttavilla on niitä käytössä ja ne tarrat pysyy ihan törkeän hyvin kiinni vähän missä tahansa.

En oo tehnyt, mutta mielessä pyörinyt: sellaisella kaiverrussuristimella pitäisi kaikkeen metalliseen raapustaa oma nimensä. Se on ainakin varsin pätevä. Tähän asti oon pärjännyt huolellisella käytöllä ja satunnaisilla teipinpätkillä.

En oo tehnyt, mutta mielessä pyörinyt: sellaisella kaiverrussuristimella pitäisi kaikkeen metalliseen raapustaa oma nimensä. Se on ainakin varsin pätevä.
 
Näinon. Meillä on kaikki mikit raapustettu tuohon malliin. Mut sitten kun niitä myy johonkin, niin raapustuksestapa ei ihan helpolla pääse eroon. Ainakin tekee vehkeistä astetta huonomman varastettavan.

Ehkä fiksuinta olisi vain pujottaa tuon mustapohjaisen nimitarrasi päälle kirkas kutistesukka, ja kuumentaa.
 
Komppaan. Poistettavissa, mutta kestää. Muistaakseni meille tilattiin joskus just niitä sellaisia kuponkiuutistyyppisiä tarroja. Hyvin ovat pysyneet.
 
Meillä on kaikki mikit raapustettu tuohon malliin. Mut sitten kun niitä myy johonkin, niin raapustuksestapa ei ihan helpolla pääse eroon. Ainakin tekee vehkeistä astetta huonomman varastettavan.
 
Muistuupa mieleen yks kerta, kun ulkomaalainen orkesteri yritti pölliä festivaalin päämikkipokan. Joka vehkeessä oli kaiverrettuna ACS, että ei niitä suomessa olisi voinut myydä/käyttää. Soitto festarin ainoalle ulkomaiselle esiintyjälle:"oh we are so sorry, but yes, here it is. We don't know how it got here. We'll bring it back." :D Äijät oli jo rannikolla menossa kotio päin.

Tätä meikäläinen on käyttäny: http://www.euroteam.fi/
Tarkemmin vielä näitä: http://www.euroteam.fi/html/paperitarra.html
 
Pysyy ihan hyvin kiinni vähän kaikessa, johtojen kanssa joutuu aina vähän miettimään että miten laittaa. Oon kyl harkinnu et pitäs ostaa kuumailmapuhallin ja läpinäkyvää kutistesukkaa ja semmosta vetelis noiden tarrojen päälle niin johan olis selkeää.
 
Muuten, tässä voisi samalla ihmiset kertoa miten saa johdoista helposti tarroja pois, tai tussia pois eri laitteista? Meikäläisellä on ainakin jotain jälkiä noissa käytetyissä vehkeissä, mistä tahtois eroon.
 
EDIT: Nyt kun noita sivuja uudestaan katteli, niin näyttäispä tuolla olevan noita erikoistarra-arkkeja, joiden mainostetaan kestävän paremmin kulutusta, tosin on sitten hintakin näemmä kivempi.

Tarkemmin vielä näitä: http://www.euroteam.fi/html/paperitarra.html
 
"Toimitusaika n.1kk". Miten siinä VOI kestää niin kauan?
 
Muuten, tässä voisi samalla ihmiset kertoa miten saa johdoista helposti tarroja pois
 
Ensinnäkin kärsivällisyydellä. Jossain kohtaa paperitarrat vaan lähtee repeämään, revitään loput hipleet pois sen mukaan kuin lähtee, kynsillä loput. Sitten ei muuta kun lujaa painamista ja peukalolla hankaamista. Työstöksikin sitä vois kuvailla, koska se ei onnaa kahteen sekuntiin. Tarramänkki irtoaa vähitellen, riippuen miten paljon sormenpäissä on luontaista ihraa. Lisää voi pyyhkäistä fledasta jos pääsee loppumaan. Sitten vaan hangataan sitä mänkkiä kohti reunaa tai tehdään vaan kasa johonkin, josta sen saa keräiltyä parhaiten pois. Alkomahoolilla, bensalla tai asetonilla sitten loput ja nättiä tulee.
 
Mua rasittaa kaikki repeilleet tarrat ja paskaa keräävät tarranjämät ja niistä pitää päästä eroon. Neuroosin rajoilla tässä mennään, mut onpahan siistiä :)

Muuten, tässä voisi samalla ihmiset kertoa miten saa johdoista helposti tarroja pois, tai tussia pois eri laitteista? Meikäläisellä on ainakin jotain jälkiä noissa käytetyissä vehkeissä, mistä tahtois eroon.
 
Tarrojen liima pehmenee yleensä hiustenkuivaajalla (kuumailmapuhallin on liian raju). Kun tarra on nypätty pois, puhdistetaan jäämät asetonilla tai sytytinbensiinillä pinnan arkuudesta riippuen. Asetoni on järeää, bensa varovaisempaa.
 
Myös levynkansista lähtevät hintalaput hiustenkuivaajalla, ja kuivahtamaan päässeelle maalarinteipille se on ainoa tapa. Eli mikseristä saa sen vuonna 1975 jämähtäneen Ernoksen raitakartan irti kun alottaa kärsivällisesti päästä, ja puhaltaa kuivaajalla kuumaa ilmaa teipin alle.

Myös levynkansista lähtevät hintalaput hiustenkuivaajalla, ja kuivahtamaan päässeelle maalarinteipille se on ainoa tapa.
 
Kiitoksia neuvosta! Olenkin monesti tuskaillut noiden parissa.

Kiitoksia neuvosta! Olenkin monesti tuskaillut noiden parissa.
 
Älä sulata cd-kansia. Ne kestävät hiustenkuivaajaa paljon huonommin kuin LP-levyjen pahvikannet.

Isopropanolilla lähtee hankalien tarrojen liimajämät melkoisen helposti. Se on siinäkin mielessä hyvä aine, että se ei hio eikä samenna kirkasta muovia, esim. CD-koteloa.
Isopropanolin kanssa läträtessä kannattaa suojata sormet, ettei myrkky imeydy ihon läpi. Samoin kannattaa olla hengittämäti ainetta.

Ehkä fiksuinta olisi vain pujottaa tuon mustapohjaisen nimitarrasi päälle kirkas kutistesukka, ja kuumentaa.
 
Toimii! Meillä esim. itse tehty kaukokaapeli on merkitty näin: liittimeen numerotarra ja sen päälle läpinäkyvää kutistesukkaa niin johan pysyy. Neutrikin XLR-liittimet vaan on niin epätasasia että niihin on hankala tarraa saada.
 
Tarrana käytetään alumiinitarraa, johon pystyy printtaamaan mitä tekstiä haluaa. Älkää kysykö mistä sitä saa. Pysyy monessa paikassa hyvin ja lähtee kuitenkin yleensä ehjänä pois.
 
Tarrojen irrottamiseen toimii vanha kikka: voita tai jotain rasvaa päälle ja annetaan olla muutama tunti. Sen jälkeen voi tarran ja rasvan pyyhkiä vaikka jollain liuottimella tai pesuaineella pois. Hiustenkuivaajat on tyttöjen vehkeitä, rasva taas äijien kamaa!

Kuponkiuutisissa ....Tuttavilla on niitä käytössä ja ne tarrat pysyy ihan törkeän hyvin kiinni vähän missä tahansa.
 
Saattaa olla tämä:
http://www.printcard-oy.com/FI_ns/produkt/etikett/etik_hus.asp
 
Itse tilasin tuolta 1000 kpl hopeisen värisiä, about 50 €.
 
Laatu on ollut vähän pettymys: Tarrat repeilee mikkien kyljestä, ja kuten todettua,
piuhojen liittimissä eivät tahdo pysyä kiinni. Laitteiden suorissa pinnoissa, missä
eivät joudu hangatuiksi, toimivat kyllä hyvin.

Älä sulata cd-kansia. Ne kestävät hiustenkuivaajaa paljon huonommin kuin LP-levyjen pahvikannet.
 
Jou, en. CD-levyjen kansista saa aika hyvin esim. hintalappujen jämät liottamalla. Vinyylien kannet on lähinnä olleet murheena.

Niihin auttaa myös ihan tavallinen ruokaöljy. Musakamoihin en ole Kultasulaa kokeillut, mutta taidanpa kokeilla mikseriin, heti kun muistan käydä jääkaapilla ennen kotoa lähtöä :-)
 
Tää on oikea tapa. Yleensä kaikki teippiliimat (tarrat, hintalaput, roudarinteippi jne) ovat rasvaliukoisia joten hellävaraisin tapa irroittaa tarra on mikä tahansa rasva. Ruokaöljy esim toimii loistavasti mutta yhtä hyvin menee moottoriöljy tai työkalupakin CRC 5-56. Siihen samaan ilmiöön myös tuo sormenpäällä hankaaminen perustuu. Kiiltävät tarrat ja roudarinteippi pitää ensin tietty repiä pois tai rikkoa pinnaltaan niin että rasva pääsee vaikuttamaan suoraan siihen liimaan. Kuumailmapuhaltimella voi vielä tehostaa rasvan vaikutusta.
 
Liuottimillakin liimat irtoaa mutta usein tahtoo vaan lähteä vähän muutakin, en suosittele.

Piuhoissa toimii hyvin Dymo-lämpöteippi. Löytyy eri levyisinä ja jopa sellainen jonkin verran venyvä, joka pysyy kaapeleissakin hyvin kiinni. Teollisuusteipeissä liima on vielä tarttuvampaa, kuin standardi toimistoteipeissä. Netissä teollisuusteippejä ja kirjoittimia myy mm. Elfa. Pelkkien kaapelien merkitsemiseksi tietysti vähän kallis ratkaisu. Varkauksia ei näin voi estää, mutta kyllä se kamojen pystytystäkin auttaa, jos pihat on hyvin merkitty.
 
Tahattomia sekaannuksia voi välttää myös kaapelien värillä. Cordialin mikkipiuhoja saa useampaa väriä. Punaisia, sinisiä ja keltaisia kaapeleita on kuitenkin selvästi vähemmän liikkeella kuin niitä ainaisia mustia. Kolvi ja selkärepullinen sopivia liittimiä tarvitaan tietysti kaapelikelojen kaveriksi.
 
Verkkojohtoja ei oikein saa monen värisinä, varsinkaan jos haluaa käyttää kumisia, ulkokäyttöönkin sopivia. Näissä riittävän leveästä Dymo-teipistä johtoon kiinnitetty lippu voi auttaa.
 
Teipillä saa myös laitteisiin siistit merkinnät, jos spriitussi vaikuttaa liian sotkuiselta.

Tarrat ja hintalaput lähtee levyjen kansista (myös vinyylien!) parhaiten apteekista saatavalla puhdistetulla bensiinillä(!). Tiskillä kannattaa ilmeisesti kertoa tarvitsevansa tuotetta juuri hintalappujen poistoon.
 
En lähtisi piuhoja yms. millään kaiverruksilla merkitsemään. On pariin kertaan tullut kamat roudattua lavalta pilkkopimeässä, eikä kaiverruksista silloin pahemmin hyötyä ole. Kaiverretut piuhat voivat myös ihan helposti lähteä huolimattoman toisen soittajan mukaan. Ei se kaiverrus niitä takaisin tuo. Itse merkkaisin jollakin todella näkyvällä tavalla: esim. valkoista teippiä muutama kierros piuhan alku-ja loppupäähän. Ei ole kyllä yksikään piuha merkittynä. Johonkin on suurin osa hävinnyt. Miksiköhän:)

Tätä meikäläinen on käyttäny: http://www.euroteam.fi/
Tarkemmin vielä näitä: http://www.euroteam.fi/html/paperitarra.html
 
Anteeksi nostatus...
 
Milläs muuten tuolla maksetaan. Tai miten tuolla maksetaan. En oikein nähnyt missään?
 
Postiennakolla? Lasku mukana?