Lyriikka ›

Tuorein sanotukseni:
 
Kalavelat
 
se mies oli pekka joutui eteemme
oli verot maksamatta miljoonan verran
ei tahtonut sana mennä perille
piti otta mukaan kirves ja haulikko
ei uponnut paksuun kaaliin
pelottelut uhkailut ja rosvoukset
 
nyt kalavelat maksetaan
ei anneta anteeksi
peritään kaikki verot joka lanttia myöten
ei taivu rauta ei taitu paperi
 
karhukirjeitä lentää postiluukuista
joka ikinen paperi poltetaan
tuhkaksi muutetaan heitetään takkaan palamaan
seassa voi olla lasku, korket korot ja iso maksu
 
kukaan ei ole enään pian auki meille
perimme , otamme ja ryöstämme lantit jokaiset
emme anna almuja vaan otamme kassakaapista
olemme kuin kotonamme, hengästyneitä,uupuneita
näännyksissä huohotamme,painavat lantit taskussamme
 
siirryttiin keinoon pahempaa alettiin ampumaan
räjäytettiin autoja, monia rekkoja muut saivat kärsiä
meidän omista asioista
meidän tyhmästä päästä meidän järjestä
omista asioistamme olivat muut kuolleet
emme olleet armahtaneet yhtään
emme ketään, olimme tapaneet, verta lennättäneet
 
mutta me saimme katua,
jäimme kiinni yökerhon pihassa
piikkimattoon pimeässä tunnelissa
jouduimme tiiliseinän taakse
muurin eteen, betonin päälle
ei päästy pois, dynamiitti jäi kotiin
 
mitä olimme tehneet ei armoa tunnettu
osattu ei elää ollenkaa
tajuttu ei kuollakkaan pois kokonaan
se olisi sopinut meille
päässeet emme edes sähkötuoliin
jouduimme kitumaan elämämme ohi läpi maan
nyt ja ikuisesti aina vaan
 
ei taivu rauta,
ei taitu paperi,
ei taivu rauta eikä taitu paperi!