Aloittelijat ›

Eli siis olenko ymmärtänyt oikein että blues-skaalan sormitus on aina sama (eli saman näköinen jos sen piirtää kaulalle), soitti sen mistä kohdasta kaulaa tahansa!? Jos se blues- kaava menee AAAA DDAA EDAE, etsin kaulalta kohdan jossa E- kieleltä soitettuna ensimmäinen sävel on A ja soittelen sitä skaalaa edestakaisin ja ympäri ämpäri ja sitten kun sointu vaihtuu D:ksi niin vaihdan paikkaa siten että ensimmäinen sävel on D ja samaa kikkailua ja sahailua sitten siitä kohtaa!?
 
Tiedän, että aiheesta on kirjoituksia ja osaan käyttää hakua sun muuta, mutta olen varmaan vaan hiukan tyhmä kun en tajua niistä selityksistä mitään. Olen siis tähän asti opetellut soittamaan vaan leirinuotiomeinigillä, eli komppaamaan vaan yksinkertaisia biisejä. Nyt sitten kiinnostaisia opetella hiukan improamaan.

Sama bluesasteikko toimii kierron kaikilla soinnuilla eli ei sitä sormea minnekään tarvitse siirtää kun sointu vaihtuu, sen sijaan mielikuvituksen pitää laukata, että keksii jotain uutta.

ahaa... mutta onko se sormitus aina sama?? tarkoitan sitä muotoa siinä kaulalla miten ne sormet sinne asettuu?? Eli aina samat etäisyydet kunhan ensimmäinen sävel pysyy samana???

ahaa... mutta onko se sormitus aina sama?? tarkoitan sitä muotoa siinä kaulalla miten ne sormet sinne asettuu?? Eli aina samat etäisyydet kunhan ensimmäinen sävel pysyy samana???
 
On se näin (jos ymmärsin oikein mitä tarkoitat). Eli jos otat pohjasäveleksi A:n, ja soitat blueskaavan sormituksen, niin se on A-blues. Jos otat pohjasäveleksi C:n, niin se on C-blues. Niin kuin E-pohjainen barresointu muuttuu aina siksi soinnuksi, joka on barren pohjasävel.

no mutta sehän kuulostaa ihan pierulta jos soittelee vaan niitä esim 5,7,8 välistä pääseviä ääniä... siis sehän ei ole niin hankalaa mutta sitten kun pitäs löytää sopivia ääniä ylempää niin auta Armias... Danny. Kerpele kun olis joku opettamassa kädestäpitäen.
 
Viikko enää ja omistan sähkökitaran.... aaaaahh!!!

kun soitat bluesia A:sta, soitat periaatteessa vain bluesskaalaa A:sta, riippumatta soinnusta. Tai sen voi nähdä niinkin että soittaa samasta asemasta mutta eri "patternia", tai toisaalta niin että soittaa sitä samaa koko ajan, mutta muistaa että joku ääni ei sovi siihen sointuun (D tai E) jota juuri soitetaan, joten jättää sen äänen väliin silloin. Eli siis ei kannata aina pomppia soinnun vaihtuessa kaulaa ylösalas samanlaiseen "patterniin", kuullostaa helposti "mekaaniselta".
 
Eli visualisoi se sointu joka soi, siihen skaalan päälle. Jotkut äänet luovat dissonanssin, joka ei välttämättä kuulosta hyvältä. Usein esimerkiksi jos on yhden nauhan päässä soinnun äänistä, niin särähtää korvaan. Mutta jos soitat korostat juuri silloisen soinnun ääniä, niin kuullostat "paremmalta".
 
Toisaalta jotkut näyttävät oikaisevan niin että V-soinnun (E) kohdalle soittavat kaksi nauhaa ylempää, muuten jauhavat sitä ainaista samaa (eli tässä tapauksessa A-(mollipentatonista)skaalaa).
 
(En ole mikään guru, mutta näin olen asian ymmärtänyt, paremmat korjatkoon jos tarpeelliseksi näkee.)

Ei välttämättä pelkkää bluesia, mutta sitäkin. Sellanen Ekon lespa. Onks se nyt sitte VL480S tai ainakin sinne päin.

Koko kaulan saat haltuun opettelemalla viisi eri sormitusta sille bluesskaalalle. Kannattaa _itse_ pähkäillä ne sormitukset. Se onnistuu näin:
 
Kromaattisen asteikon sävelet ovat C-C#-D-D#-E-F-F#-G-G#-A-A#-H. Yksi nauhaväli kitaralla oikealle on sama asia kuin yhden pykälän siirtyminen oikealle tuossa listalla.
 
Tehtävä tuon tiedon perusteella:
E-kieli soi E-säveltä vapaana. Mikä sävel on E-kielen ensimmäisellä nauhalla? Katso tuota kromaattista skaalaa ja siirry siinä E:stä yksi pykälä oikealle. Eli F-sävel se on.
 
Nyt kirjoitat _kaikkien_ kielien sävelet johonkin karttaan 12-nauhalle asti. (Siksi vain 12-nauhalle asti, koska otelauta tavallaan "alkaa uudestaan" siinä: 12-väli on sama kuin kielet vapaana, mutta soi oktaavia korkeamapaa.) Ympyröi ne sävelet joita soitat tuon bluesin sormituksessa. Huomaat, että samat sävelet löytyvät monesta kohtaa otelaudalta, eikös vain. Kun ympyröit kaikki sävelet, saat 12-nauhalle asti blues-skaalan sävelet, mutta vain _yhdestä sävellajista_. Esimerkkisi tapauksessa A-bluesin sävelet. Ensimmäinen sormitus (jonka ilmeisesti jo osaat) alkaa vitosnauhalta. Toinen kasinauhalta. Kolmas kymppinauhalta. Neljäs joko 12- tai 0-nauhalta. Neljäs joko 15- tai 3-nauhalta.
 
Kun olet saanut noiden sormitusten muodon selville, voit muuttaa ne mihin tahansa sävellajiin. G-bluesilla tuo ensimmäinen sormitus lähtisi 3-välistä, vitossormitus ykkösvälistä, toinen kutosvälistä jne.
 
Ja loppuun se kuuluisa mutta:
Hedelmällisempää kuin opetella noita sormituksia ulkoa, on opetella sointujen säveliä, otelaudan säveliä ja korvakuuloa. Nuo sormitukset ovat kyllä mainio tapa tutustua improvisoinnin maailmaan, että ei siinä mitään, itsekin noita joskus olen opetellut (ja jälkikäteen se tuntuu turhalta). Suosittelisin ennemmin opettelemaan duuriskaalan, löytämään sen sävelet otelaudalta ja tutkimaan mitkä äänet siinä (tai sen ulkopuolella) ovat bluesia.

Jos biisissä on soinnut, B, E, G ja F# Niin missä sävelessä biisi menee???
 
Itse epäilen, että B:ssä?

Jos biisissä on soinnut, B, E, G ja F# Niin missä sävelessä biisi menee???
 
Itse epäilen, että B:ssä?
 
1. Tarkoittanet sävellajia?
2. Jos panisit B E ja G soinnut molliksi ja F#:n F#7:ksi niin B-molli blues.
3. Todennäköisesti oot oikeassa, kyseessä on vähän "eksoottinen" B-duuri kappale.

1. Tarkoittanet sävellajia?
2. Jos panisit B E ja G soinnut molliksi ja F#:n F#7:ksi niin B-molli blues.
3. Todennäköisesti oot oikeassa, kyseessä on vähän "eksoottinen" B-duuri kappale.
 
Juu sävellajia tarkoitan.
 
Joo, näin olen arvellutkin, että B-duurin puolella se onpi.