Yleistä keskustelua musiikista ›

Mä olen vähän eri linjoilla. Tekniikkaa ynnä muuta voi toki treenaamalla saada varsin hyväksi, mutta sitä yleismusikaalisuutta että osaa soittaa oikeat jutut oikeisiin kohtiin ja jättää soittamatta...saada fiilis välittymään kuulijalle, se on sitä oikeaa soittamista. Sitä ei kaikki saa vaikka mitä tekisi.
 
Ai ei. No hitsi. En minä tekniikkaa meinannut, mutta luulin että tyylitajunkin voi oppia.

..., mutta sitä yleismusikaalisuutta että osaa soittaa oikeat jutut oikeisiin kohtiin ja jättää soittamatta...saada fiilis välittymään kuulijalle, se on sitä oikeaa soittamista...
 
Hmpf... tuossa piilee asian ydin minunkin mielestäni ja olen pannut merkille, kuinka helpolta, oikealta ja loogiselta hyvä musa kuulostaa sellaisten pelimannien tekemänä, jotka ns. hengittävät musiikkia. Eikä tässä ole välttämättä kysymys steriilistä, vimpan päälle tuotetusta ja viilatusta sisäsiisteydestä vaan kokonaisuudesta, ilman genrerajoitteisuutta.
 
Ainakaan kaiken, inhimilliselle elämälle tarpeellisen hard- ja softwaren hyvin hanskaavien Siwan ja Bilteman tuotteista ei löytynyt mitään mulle sopivaa hakusanalla "yleismusikaalisuus." Lempo soikoon!
 
Ehkä joskus kasikymppisenä sitten tulee joku heureka-ilmiö, jonka toteuttamiseen ei enää siinä vaiheessa aika riitä.
 
Taidan mennä kuuntelemaan musaa, josko siitä oppis' taas jotain?

Heitetäänpä pari esimerkkiä lahjattomista soittajista.
 
Beastie Boys aloitti soittamalla hardcorepunkkia vuonna 1981 (ekoja NYHC-bändejä). Erittäin simppeleitä biisejä, jotka olivat soitettu ja laulettu vähän miten sattuu. Musiikillisesti lahjattomia jätkiä, sanoisi varmasti kuka tahansa tässä threadissa vaahdonneista pelkän debyytin perusteella.
 
Nykyään Beastie Boys tunnetaan yhtenä monipuolisimmista ja kekseliäimmistä hip-hop-ryhmistä (joskin hip-hop genrenä ei riitä kuvaamaan bändin tuotantoa alkuunkaan). Enemmän lahjakkuutta , näkemystä ja tyylitajua kuin yhdessä suomalaisessa musiikkiopistossa.
 
1983 aloitti Kaliforniassa kolmen teinin perustama NOFX-niminen punkbändi. Bändin vuosien 1984-1987 tuotannon kokova CD Maximum Rock'n'Roll on hirveää kuultavaa. Sävellyksissä ovat ideat harvassa, sanoituksissa vielä harvemmassa eikä soittokaan oikein tahdo sujua (laulusta puhumattakaan).
 
Ankaran puurtamisen jälkeen bändi tunnetaan nykyään älykkään ja hyvin soitetun skatepunkin kantaisänä. Selkeitä lahjakkuuksia omalla alallaan (ainakin kun verrataan niihin n+1 munattomaan ja ideattomaan melopunkbändiin joitka ovat NOFX:n jalanjälkiä yrittäneet seurata)
 
Petri Walli soitti 80-luvulla Sekunda-nimisessä melkoista kuraa suoltaneessa punk-bändissä. Bändin tuotantoon hieman tutustuneena (en tiedä soittaako Walli orkesterin levytyksillä, tietäiskö joku?) voisin kuitata miehen melkoisena lahjattomuutena.

Heitetäänpä pari esimerkkiä lahjattomista soittajista.
 
Beastie Boys aloitti soittamalla ....
 
blablabla
 
...melkoista kuraa suoltaneessa punk-bändissä. Bändin tuotantoon hieman tutustuneena (en tiedä soittaako Walli orkesterin levytyksillä, tietäiskö joku?) voisin kuitata miehen melkoisena lahjattomuutena.

Kyllä, ja näitä on lisää pitkä lista. Jokaisella on minun uskomukseni mukaan mahdollisuus oppia konstit kunhan treenaa tarpeeksi kauan ja antaumuksella.
 
Tässä keskustelussa on vähän harhailtu kahden eri asian välillä:
1) Voiko oppia todella hyväksi tekniseksi soittajaksi ilman lahjoja.
2) Voiko ilman lahjoja tehdä myyvää/hyvää musiikkia.
 
Ykkös kohdassa on tiettyjä rajoituksia mutta aina ei tarvitsekkaan osata kaikkia niksejä, jotta voi menestyä musiikin saralla.

Tässä keskustelussa on vähän harhailtu kahden eri asian välillä:
1) Voiko oppia todella hyväksi tekniseksi soittajaksi ilman lahjoja.
2) Voiko ilman lahjoja tehdä myyvää/hyvää musiikkia..
 
1) Ei voi ainakaan tulla todella hyväksi soittajaksi.
 
2) Kyllä siellä aina jossain, ainakin taustalla, täytyy olla joku lahjakas henkilö.

1) Ei voi ainakaan tulla todella hyväksi soittajaksi.
 
2) Kyllä siellä aina jossain, ainakin taustalla, täytyy olla joku lahjakas henkilö.
 
1) Aivan
 
2) Totta

1) Voiko oppia todella hyväksi tekniseksi soittajaksi ilman lahjoja.
2) Voiko ilman lahjoja tehdä myyvää/hyvää musiikkia.
 
Nämä taas mielipiteitä, että siltä pohjalta.
 
1. Tulla teknisesti hyväksi soittajaksi ala Malmsteen? Kovaa treeniä se vaatii, mutta uskon että onnistuu. Tulla todella hyväksi fiilissoittajaksi ala Howling Wolf? ilman lahjoja? Ei taida onnistua ikinä.
 
2. Tehdä? Nää. Esittää? Tottakai.

Nämä taas mielipiteitä, että siltä pohjalta.
 
2. Tehdä? Nää. Esittää? Tottakai.
 
Joo esitin ajatukseni hieman väärin. Tarkoitin nimenomaan tätä, että voit esittää helposti jonkun lahjakkaa hepun tekemää materiaali ilman suurempia lahjoja eli ei välttämättä kannata myydä soittimia vaikka ei itseltään niitä lahjoja löytyisikään.

Pahoittelen, mutta tunnen itseni pakotetuksi herättämään tämä jo hieman vanhentunut viestiketju uudelleen henkiin.
 
Heitetäänpä pari esimerkkiä lahjattomista soittajista.
 
Beastie Boys aloitti soittamalla hardcorepunkkia vuonna 1981 (ekoja NYHC-bändejä). Erittäin simppeleitä biisejä, jotka olivat soitettu ja laulettu vähän miten sattuu. Musiikillisesti lahjattomia jätkiä, sanoisi varmasti kuka tahansa tässä threadissa vaahdonneista pelkän debyytin perusteella.
 
Nykyään Beastie Boys tunnetaan yhtenä monipuolisimmista ja kekseliäimmistä hip-hop-ryhmistä (joskin hip-hop genrenä ei riitä kuvaamaan bändin tuotantoa alkuunkaan). Enemmän lahjakkuutta , näkemystä ja tyylitajua kuin yhdessä suomalaisessa musiikkiopistossa.
 
1983 aloitti Kaliforniassa kolmen teinin perustama NOFX-niminen punkbändi. Bändin vuosien 1984-1987 tuotannon kokova CD Maximum Rock'n'Roll on hirveää kuultavaa. Sävellyksissä ovat ideat harvassa, sanoituksissa vielä harvemmassa eikä soittokaan oikein tahdo sujua (laulusta puhumattakaan).
 
Ankaran puurtamisen jälkeen bändi tunnetaan nykyään älykkään ja hyvin soitetun skatepunkin kantaisänä. Selkeitä lahjakkuuksia omalla alallaan (ainakin kun verrataan niihin n+1 munattomaan ja ideattomaan melopunkbändiin joitka ovat NOFX:n jalanjälkiä yrittäneet seurata)
 
Petri Walli soitti 80-luvulla Sekunda-nimisessä melkoista kuraa suoltaneessa punk-bändissä. Bändin tuotantoon hieman tutustuneena (en tiedä soittaako Walli orkesterin levytyksillä, tietäiskö joku?) voisin kuitata miehen melkoisena lahjattomuutena.
 
Tämä lainattu kirjoitus kuvaa mielestäni hyvin ihmisten yleistä suhtautumista koko viestiketjussa käsiteltävään asiaan. Joko ei ymmärretä tai haluta ymmärtää, mitä on lahjakkuus - sanahan kalskahtaa joidenkin korvaan epämiellyttävän elitistiseltä ja nykyään niin pyhää kaikkien ihmisten (muusikoidenkin) samanarvoisuutta loukkaavalta - näin ajaudutaan aiheesta sivuun ja kuitataan väärinymmärrykset vaikkapa sanomalla, että "kaikilla on jonkin verran lahjakkuutta" tai muuta vastaavaa. Fakta on (tai vähintäänkin pitäisi olla), että kaikilla sitä ei yksinkertaisesti ole niin paljon, että heitä voitaisiin kutsua asiansa osaaviksi muusikoiksi. Lahjakkuudella on kiistatta osansa siihen, kuinka hyvä soittaja joku on, onpa sitä sinulla ja minulla tai ei.
 
Enemmän lahjakkuutta , näkemystä ja tyylitajua kuin yhdessä suomalaisessa musiikkiopistossa.
 
Vai niin. Näkemystä? Siinä mielessä, että kyseinen artisti on ehkä poikkeuksellisen kykenevä välittämään musiikkinsa avulla tiettyjä tunnetiloja: mahdollisesti, kaikilla on tämän suhteen omat mieltymyksensä. Tyylitaju taas on niin subjektiivinen käsite, että siitä lienee turha kiistellä (vaikkakin todellinen tyyli on mielestäni sellaista, joka elää satoja vuosia - esimerkiksi mainitun Beastie Boysin kohdalla näin tuskin käy, mutta väitänpä, että esimerkiksi Mozartin musiikilla on edessään elinikää vähintään yhtä paljon kuin takanaankin). Lahjakkuutta? Enemmän "kuin yhdessä suomalaisessa musiikkiopistossa"? Lahjakkuus on musiikillista älykkyyttä, joka ilmenee sekä teknisenä kyvykkyytenä instrumentin ja teorian hallinnassa, musiikin syvällisempänä teoreettisena ymmärtämisenä ja hallintana että tulkinnan moni-ilmeisyytenä ja joissakin tapauksissa luomisvoimana, jonka ansiosta yksilö pystyy pukemaan musiikilliset ideansa ääniksi ja/tai vivahteiksi dynamiikassa ym. teoksen yleisilmeeseen vaikuttavissa seikoissa, joko tulkitessaan jonkun muun säveltämää teosta tai tekemällä omaa musiikkia, mitä pidettäneen musikaalisen lahjakkuuden korkeimpana muotona varsinkin, jos teos on tarpeeksi kehittynyt ja taiteellisesti merkittävä. Vaikka kuka tahansa riittävän pitkäjänteinen yksilö voi periaatteessa opetella musiikin teorian ja jonkin instrumentin hallinnan riittävän hyvin (ehkä jopa erittäin hyvin), tehdäkseen ja esittääkseen omaa musiikkia, sillä ei yksistään ole lahjakkuuden kanssa mitään tekemistä. Lahjakkuus liittyy myös aina musiikin esteettiseen puoleen ja siihen, mitä soittaja (sillä soittamisestahan tässä viestiketjussa juuri on kyse) pystyy välittämään kuulijoilleen ja tuomaan itse mukaan esitykseensä. Luovalle lahjakkuudelle myös tekniikan hyvä hallitseminen on välttämätöntä, sillä hyvä tekniikka tuo soittajalle enemmän mahdollisuuksia esittää teos näkemyksensä osoittamalla tavalla, ja se antaa hänen myös vapaammin keskittyä vivahteikkaaseen tulkintaan, sillä teoksen teknisesti oikeaoppinen esittäminen käy helpommin. Vaikka useimpien suomalaisten musiikkiopisto-opiskelijoiden "näkemys", "tyylitaju" tai jopa lahjakkuuskin (mikä joidenkin kohdalla toki onkin vähäinen, mutta monia päinvastaisiakin tapauksia on olemassa) olisikin heikkoa, enpä uskaltaisi väittää sitä löytyvän kovinkaan paljon jos lainkaan enempää yhtyeeltä, jonka musiikki - olkoon se melkeinpä kuinka monipuolista tai kekseliästä tahansa - rajoittuu hiphop-genreen eikä näin voi edes saavuttaa vaikkapa vain tekniseltä monimutkaisuudeltaan tasoa, jonka moni musiikkiopistossa opiskeleva on jo aikoja sitten ylittänyt, puhumattakaan musiikissa esiintyvästä dynamiikan vaihtelusta ja vivahteikkuudesta, jolla ylipäätään suurimmassa osassa ns. kevyestä musiikista on tapana olla lähes olematonta.
 
Itse en muuten opiskele enkä ole opiskellut musiikkiopistossa, joten kannanottoni ja mielipiteeni eivät sisällä sen aiheuttamia käsityksiä tai yleistyksiä.
 
Ankaran puurtamisen jälkeen bändi tunnetaan nykyään älykkään ja hyvin soitetun skatepunkin kantaisänä.
 
Ottamatta lainkaan kantaa skatepunkin älykkyyteen tai siihen, kuinka hyvin se on soitettu, ahkeruudella on toki valtava osansa siinä, kuinka taidokas soittaja yksilöstä voi kehittyä. Ilman lahjakkuutta ahkerinkaan soittaja ei kuitenkaan kehity tiettyä pistettä pidemmälle - tietty piste vain riippuu lähinnä siitä, kuinka paljon hän jaksaa harjoitella. Kokonaan eri asia on tietysti se, huomaako asiaan vihkiytymätön kuuntelija teoksen kuullessaan alkuunkaan, onko esittäjä lahjakas vai vain mekaanisen harjoittelun tietylle tasolle harjaannuttama. Voidaankin sanoa, että todellisen musiikillisen lahjakkuuden huomaaminen vaatii kuuntelijaltakin enemmän tai vähemmän lahjakkuutta.

Eh... melko pitkiä lauseita, mutta seasta löytyi kyllä asiaakin. Kunhan jaksoi kaivella :)