Studiotyöskentely ›

Kärjistetään vähän:
 
Mitäs sitten kun laulaja, kitaristi, fonisti, viulisti tai kuka tahansa päällesoittaja sattuvat kaikki vaatimaan kaiutinkuuntelua.
 
Kitaristithan sen kaiutinkuuntelun yleensä jo saavatkin. En tiedä montakaan kitaristia, joka ei haluaisi soittaa mieluummin tarkkamossa ilman luureja, ja niin sitten myös tehdään.
 
Kysymys on kuitenkin teoreettinen. Akustisetkin soittimet voi yleensä aina jotenkin mikittää ilman pahoja vuotoja. Lisäksi laulu muodostaa yli puolet biisistä, siihen kannattaa skarpata hieman eri mittakaavassa kuin johonkin kitaraan (sanon näin itsekin kitaristipohjalta).
 
Uh, onneksi mun ei tarvitse tehdä äänityshommia työkseni...
 
Vaikeinta siinäkin on se, että pitää koko ajan olla valppaana mistä saa seuraavan viikon ruokarahat. Suunnitelmallinen talous pitää hoitaa muilla keinoin.

Mitäs sitten kun laulaja, kitaristi, fonisti, viulisti tai kuka tahansa päällesoittaja sattuvat kaikki vaatimaan kaiutinkuuntelua.
 
Tässä vaiheessa mun ensimmäinen ehdotus olisi, että pannaan kaikki samaan tilaan ilman luureja soittamaan. Jos tommoinen määrä soittimia äänitetään yksi kerrallaan, ei se kuitenkaan kuulosta bändiltä, joka soittaa yhteen, ja siinä tilanteessa ei enää ole kovin kiinnostava kysymys, soitetaanko päälleäänitykset luureilla vai kaiutinkuuntelulla.

Kitaristithan sen kaiutinkuuntelun yleensä jo saavatkin. En tiedä montakaan kitaristia, joka ei haluaisi soittaa mieluummin tarkkamossa ilman luureja, ja niin sitten myös tehdään.
 
Mä soitan mielummin luureilla. Kuulee tarkemmin eikä tule samaa viivettä mikä aiheutuu kaiutinkuuntelussa.
 
Tässä vaiheessa mun ensimmäinen ehdotus olisi, että pannaan kaikki samaan tilaan ilman luureja soittamaan.
 
Ai että laulaja ja muut soittajat vetävät osuutensa yhdellä otolla sisään kuten myös soolojen ja fillien vetäjät odottaen vain omaa vuoroaan?
 
No tää on oikeastaan ihan turhaa saivartelua, myönnetään. Mä en vaan kerta kaikkiaan ymmärrä sitä ajatusta, että artistille pitäis tehdä ihan mitä vaan mieliksi onnistuneen lopputuloksen saamiseksi. Kyllä jokaisella laulajalla ja soittajalla pitäis olla oma vastuunsa tiettyjen asioiden opettelussa varsinkin jos meinaa musiikista leipänsä hankkia.
 
Itsekseen puuhastelijat ja muut harrastelijat on tietysti oma lukunsa. Ensimmäiset voi tehdä omissa oloissaan ihan mitä vaan ja jälkimmäisillä ei ole lopputuloksen kanssa niin tarkkaa.
 
Aina on ihmisiä jotka yrittävät päästä helpommalla teettämällä itselleen kuuluvat asiat toisilla. "Eksä vois tehdä kun mä en oikein osaa?"
 
Ugh! (Ja anteeksi.)

. Mä en vaan kerta kaikkiaan ymmärrä sitä ajatusta, että artistille pitäis tehdä ihan mitä vaan mieliksi onnistuneen lopputuloksen saamiseksi.
 
Jos leivän saanti on kiinni siitä, että toteuttaa sen mitä artistilla milloinkin päässä pyörii, niin sitä taipuu mitä ihmeellisimpiin asioihin.

Jos leivän saanti on kiinni siitä, että toteuttaa sen mitä artistilla milloinkin päässä pyörii, niin sitä taipuu mitä ihmeellisimpiin asioihin.
 
Jep, tuon mä ymmärrän täysin ja olin oikeastaan sitä juuri lisäämässäkin. Toki studiotyöläisen on pyrittävä mahdollisimman hyvään lopputulokseen keinoja kaihtamatta turvatakseen työnsaannin jatkossakin. Tää mun ärtyneisyys kohdistuukin vain noille "kuulokevammaisille".

Tää mun ärtyneisyys kohdistuukin vain noille "kuulokevammaisille".
 
Tämä nyt ei liity aiheeseen, mutta miks mulla on hankala kuvitella, ettei joku pysty soittamaan luurit päässä, mikäli ne saavat oman soittonsa 0-viivellä korviinsa. Laulun ymmärrän toki, koska oman äänen kuulemin kallon ja tilan heijastusten kautta häiriintyy luureista... Kyllähän se on uskottava, ettei jotkut pysty, mutta silti se on hassu ajatus.
 
Jos joku pitkän linjan äänittäjä/miksaaja sanoo yläasteen rokkipojille, että "koittakaa nyt edes soittaa ne luurit päässä, jumalauta!", niin siinä ei oo minusta mitään outoa. Mutta jos joku kokemattomampi, kuten itse sanoisin studiossa saman vaikkasta Madonnalle, niin sepä oiski vähän eri asia. Kai studiossa nokkimisjärjestys voi kääntyä päälaelleenki, ja siellä voi sekä äänittäjä, että artisti tehdä muutoksia metodeihinsa? Ei kai sen aina tarvi olla äänittäjä, vai?? Kompromisseja voi odottaa minusta molemmilta tahoilta. Joskus se ei vaan toimi.
 
(Ei! en väitä, että äänittäjä päättää, mikä tapa on artistille parasta, jos sitä joku meinas sanoa)

Klassisella puolella ansioituneitakin soittajia, jotka eivät ole tottuneet kuulokekuunteluun tai joitten voi olla vaikea kontrolloida instrumenttinsa äänenmuodostusta luurit päässä. Leipätyö on esimerkiksi sinfoniaorkesterissa, mutta studioon on jouduttu kun serkkupojan hevibändi tekee demoa.
 
Silloin voi olla ihan perusteltua järjestää kaiutinkuuntelu - ja saattaapa päästä äänittäjäkin helpommalla kun ei tarvitse tulkita tottumattoman monitorimiksausohjeita (liian kovaa, nyt on aivan liian hiljaa, mitä tapahtui, mikä toi risaus oli, soitin ihan väärin, kuulostaa oudoilta...)

Mä soitan mielummin luureilla. Kuulee tarkemmin eikä tule samaa viivettä mikä aiheutuu kaiutinkuuntelussa.
 
Niin, se on hyvin epäluonnollinen kuuntelu, aivan kuin suurennuslasilla katsoisi. Toiset haluaa "perääntyä" kauemmaksi...
 
Ai että laulaja ja muut soittajat vetävät osuutensa yhdellä otolla sisään kuten myös soolojen ja fillien vetäjät odottaen vain omaa vuoroaan?
 
Miksei? Sitä magiaa ei voi tuottaa muuten.
 
Mä en vaan kerta kaikkiaan ymmärrä sitä ajatusta, että artistille pitäis tehdä ihan mitä vaan mieliksi onnistuneen lopputuloksen saamiseksi.
 
Ei mitä tahansa, mutta kunnollisen kuuntelun järjestäminen on siksi fundamentaalinen palvelu, että sen järjestäminen tavallaan kuuluu asiaan. Kuuntelulla nimittäin on todella dramaattinen vaikutus esitykseen. Tämän huomaa nopeasti jos yrittää esim. muokata tarkkaamossa soittavan kitaristin soundia, kaveri kompensoi tatsillaan, minkä ehtii, eikä tekemäsi eq -muutokset aiheuta juurikaan muutoksia kuunteluun, mutta se mitä nauhalle menee muuttuu radikaalisti. Tätä voi ajatella ikäänkuin käänteisenä eq:na, jos haluat nauhalle vähemmän bassoa, lisää sitä kuunteluun ;)

Mä soitan mielummin luureilla. Kuulee tarkemmin eikä tule samaa viivettä mikä aiheutuu kaiutinkuuntelussa.
 
Mee lähemmäs sitä kaiutinta.
 
Ai että laulaja ja muut soittajat vetävät osuutensa yhdellä otolla sisään kuten myös soolojen ja fillien vetäjät odottaen vain omaa vuoroaan?
 
The Band on aika hyvä esimerkki tästä. Tuntuis toimivan ihan käytännössäkin.
 
No tää on oikeastaan ihan turhaa saivartelua, myönnetään. Mä en vaan kerta kaikkiaan ymmärrä sitä ajatusta, että artistille pitäis tehdä ihan mitä vaan mieliksi onnistuneen lopputuloksen saamiseksi. Kyllä jokaisella laulajalla ja soittajalla pitäis olla oma vastuunsa tiettyjen asioiden opettelussa varsinkin jos meinaa musiikista leipänsä hankkia.
 
Nää on kaksi täysin eri asiaa. Studiopojan duuni on saada paikalla olevasta artistista parasta laatua ulos, oli lähtökohta mikä tahansa. Ei siinä kohdin auta todeta et äänitelläänpä uudestaan sitten ku ootte opetellut hommanne.
 
Samanlaista asennetta näkyy liverintamalla, varsinkin isommilla festareilla joissa lauteet on mahtavien tekniikan poikien omistamaa aluetta johon ne perkeleen artistit tulee sotkemaan ja vaatimaan kaikenlaista typerää. Ei näin.

Karkailee viitekehyksestä tämä jutustelu, mutta eikös me vähän niinku kaikki olla oikeassa? Ei kai tämä pidä olla näin mustavalkonen asia, vai tinkaatteko ihan tinkaamisen riemusta? ;)
 
Ei siinä kohdin auta todeta et äänitelläänpä uudestaan sitten ku ootte opetellut hommanne.
 
Tämä amatöörin näkökulmasta:
 
Ei auta, mutta auttaisko vinkata sessioiden päätteeksi, että voisitte edes harkita opetella vaikka juurikin kuulokemonitoroinnin käytön äänittäessä.
Kyllähän soittajakin voi vinkata "studiopojalle", että ensi kerraksi voisit opetella tekemään kaijutinkuuntelun vähän paremmin ilman puolen tunnin säätöä, eikä kumpikaan kai nyt mahdottomia vaadi. Ite en nää tätä asiaa semmosena, jossa ainoastaan äänittäjä on se jonka velvoite on totella.

Ite soitan ja äänitän ja omaan vaatimatonta tietoa kummanki osapuolen, niin äänittäjän ja soittajan hommasta. Onko muut soittajat niin jääräpäisiä, etteivät he millään pysty soveltumaan studio-oloihin, vaan tekevät asiat siten, ku heistä tuntuu.
 
Soittaja sessioissa 1: Tahon kaijutinmonitoroinnin. Toisen kajarin metrin selkäni taakse. Toisen tähän sivulle. Pistä sitä rumpuraitaa tulemaan niin lujaa ku pystyy - ei pääse muuten oikeaan fiilikseen!

Soittaja on asiakas, ja siis aina oikeassa? Onko äänittäjällä nokan koputtamista? Onko edes teoreettisesti mahdollista pyytää soittajaa ystävällisesti miettimään muita metodeja monitorointiin?
 
Niinku Timo jo sanoki, niin kyllä minustaki soittajalla on jonkinlaisia "velvotteita" opetella asioita, jotta soveltuis studiotyöhön.
 
Kuulostaa aivan siltä, ku studiossa kisailis kaks eri uskontoa napit vastakkain. Itse ainaki suhtaudun soittajana studiotyöhön nöyrästi ja olen valmis omaksumaan uusia asioita paremman lopputuloksen saamiseksi. Uskon, että moni muukin soittaja on tätä mieltä. Muusikot, äänittäjät, miksaajat ja masteroijat kuitenki yhdellä asialla: parhaan mahdollisen äänitteen tekeminen. Tuntuu hullulta, ettei keneltäkään edellytetä komromissejä. Paitsi äänittäjältä.

CryptoFib, olen kanssasi täsmälleen samaa mieltä.

Soittaja sessioissa 1: Tahon kaijutinmonitoroinnin. Toisen kajarin metrin selkäni taakse. Toisen tähän sivulle. Pistä sitä rumpuraitaa tulemaan niin lujaa ku pystyy - ei pääse muuten oikeaan fiilikseen!

Soittaja on asiakas, ja siis aina oikeassa? Onko äänittäjällä nokan koputtamista? Onko edes teoreettisesti mahdollista pyytää soittajaa ystävällisesti miettimään muita metodeja monitorointiin?
 
Puoli- ja täyshullut ovat asia erikseen, mutta oikea menettely tällaisen herkän taiteilijan kohdalla on kertoa ystävällisesti valitun metodin mahdolliset rajoitteet ja kysyä uudelleen haluaako hän edelleen toimia ehdottomallaan tavalla.

CryptoFib, olen kanssasi täsmälleen eri mieltä.
 
Siis silloin kun teen työtä äänittäjänä tai tuottajana.
 
Soittajana olen enemmän kuin kiitollinen joka kerrasta, jolloin kokeneemmat ammattilaiset ovat mua valistaneet parhaasta tavasta saada joku juttu taltioitua, ja he ovat aina juurta jaksaen ja hienotunteisesti perustelleet ehdotuksensa, ja mikäs siinä on ollut suostuessa.
 
Samaan pyrin minä. Kerron äänitettäville, mikä on tavoite, ja millaisia metodeja itse pitäisin hyvinä lopputuloksen saamiseksi.
 
Jos he kuitenkaan eivät ole samaa mieltä, tehdään kuten he tahtovat. Joku äänivuoto tai vastaava ei nyt kuitenkaan ole ongelma, useinhan joutuu työskentelemään aivan tarkoitukseensopimattomista alkuasetelmista, ja asia jota CryptoFib ja TimoJM, varmaankin koska äänittävät kai lähinnä itseään, eivät huomaa painottaa on seuraava:
 
On aivan sama, vaikka se olisi puhelimella nauhoitettu, jos tulkinta on hyvä ja fiilis kodallaan. Kaikki säätäminen syö fiilistä, ja artistin fiiliksen saaminen tallennetuksi on niin tärkeä asia että laulu vedetään vaikka päällään seisten tai studion nurkkaan unohtuneen headset-mikin kanavasta, jos artisti sattuu esittämään hyvän vedon, ennemmin kuin lähdetään vähimmässäkään määrin kiusaamaan artistia.
 
Äänittäjä ei ole hierarkiassa artistin yläpuolella, vaan he ovat saman tasoisia eri alan ammattilaisia - toinen esittämisessä, toinen esityksen tallentamisessa. Äänittäjä käyttää ammattitaitoaan artistin ja tuottajan näkemysten toteuttamiseksi. Ja tulos ratkaisee.
 
Kyseessä ei ole laulajan tai soittajan mielistely tai myötäsukaan silittely, kyse on siitä että hommat saadaan yleensä parhaiten toimimaan myönteisellä käytöksellä - tosin onpa takana sellainenkin sessio, jossa solistista suoritusta parannettiin ihan rehellisellä selkäsaunalla, kuten ennen vanhaan lapsia piiskattiin, että artisti muistaa yritää tosissaan. Jälkeenpäin hän oli tyytyväinen, kun saatiin niin koskettava otto.

...ja asia jota CryptoFib ja TimoJM, varmaankin koska äänittävät kai lähinnä itseään...
 
No kyllä sitä on tähän ikään tullut tehdyksi paljon muutakin kuin vain itsensä äänittämistä ja noista perusteluista huolimatta olen edelleen samaa mieltä kuin aiemminkin.
 
Kavereiden kanssa mä kyllä jaksan hyvillä mielin säätää ja olla kärsivällinen mutta, että työkseni kyykistellä ylimielisille laiskureille ja pahimmassa tapauksessa täysin toivottomille tähdenaluille, no way.
 
Vaan kuten jo sanoin onneksi mun ei tarvitse tehdä äänityshommia työkseni. Ja onneksi mua tuskin kukaan näillä asenteilla studioonsa työntekijäksi huoliskaan :-)

Kavereiden kanssa mä kyllä jaksan hyvillä mielin säätää ja olla kärsivällinen mutta, että työkseni kyykistellä ylimielisille laiskureille ja pahimmassa tapauksessa täysin toivottomille tähdenaluille, no way.
 
Vaan kuten jo sanoin onneksi mun ei tarvitse tehdä äänityshommia työkseni. Ja onneksi mua tuskin kukaan näillä asenteilla studioonsa työntekijäksi huoliskaan :-)
 
Toihan on melkein ikiliikkuja. Onnittelut!

Soittajana olen enemmän kuin kiitollinen joka kerrasta, jolloin kokeneemmat ammattilaiset ovat mua valistaneet parhaasta tavasta saada joku juttu taltioitua, ja he ovat aina juurta jaksaen ja hienotunteisesti perustelleet ehdotuksensa, ja mikäs siinä on ollut suostuessa.
 
Luulisi olevan jonkun muunkin helppo suostua, kun perustelut ovat kiistämättömät? Miksei sinusta tuntunu, että sinua artistina kiusattiin? ;)
 
On aivan sama, vaikka se olisi puhelimella nauhoitettu, jos tulkinta on hyvä ja fiilis kodallaan. Kaikki säätäminen syö fiilistä, ja artistin fiiliksen saaminen tallennetuksi on niin tärkeä asia että laulu vedetään vaikka päällään seisten tai studion nurkkaan unohtuneen headset-mikin kanavasta, jos artisti sattuu esittämään hyvän vedon, ennemmin kuin lähdetään vähimmässäkään määrin kiusaamaan artistia.
 
Olen samaa mieltä. Aikasemmalla postauksella parhaani mukaan yritinkin painottaa sitä, että äänitettävän, esim. laulajan olisi hyvä edes kokeilla, että miltäpä ne kuulokkeet tuntuu. Olisi laulajan itsensäkin kannalta kaiketi kuriositeetti, että pystyykö hän tulkitsemaan ylitsevuotavalla estetiikalla edelleenkin, vaikka ne kuulokkeet päässä olisivatkin. Monipuolinen laulaja-artisti tekee äänittäjän työstä helppoa siinä, missä monipuolinen äänimies tekee laulajan työstä helppoa, eikö?
 
En yritä kyseenalaistaa kenenkään studiotyöskentelyä, koska mulla ei ole siihen varaa. En yritä puhua siitä, miten toimitaan studiossa, kun on äänityksen aika. Puhun siitä ajasta, ennenku astutaan studioon mietiskelemään äänittäjän kanssa metodeja. Harrasteelleen/työlleen omistautunut artisti opettelee, tai edes kokeilee eri tapoja tehdä työnsä. Mikäli artisti ei luuri päässä laula hyvin, niin asia on sillä selvä. Yrittäis edes!
Harrasteelleen/työlleen omistautuneen äänimiehen pitää mieltyä ja mukautua, se on selvää. Mutta ei oo ainakaan fyysikan vastaista, että sitä vois odottaa myös musiikin esittäjiltä.
 
Äänittäjä ei ole hierarkiassa artistin yläpuolella, vaan he ovat saman tasoisia eri alan ammattilaisia - toinen esittämisessä, toinen esityksen tallentamisessa. Äänittäjä käyttää ammattitaitoaan artistin ja tuottajan näkemysten toteuttamiseksi. Ja tulos ratkaisee.
 
Olen tästäkin samaa mieltä. Vaikka olenkin samaa mieltä, se ei kumoa mahdollisuutta, että olen edelleenkin sitä mieltä, että artisteilla on omat velvoitteensa osata tiettyjä juttuja ennen studiohommiin siirtymistä. Jos ei osata, niin on niitä sentään kokeiltu. Vaiko ei????
 
...hommat saadaan yleensä parhaiten toimimaan myönteisellä käytöksellä...
 
...Kärjistitkö vähän, kun sanoit, että olet _täysin_ eri mieltä? =)

Heh, pyydän anteeksi jos aiheutan närää ärtyneellä suhtautumisellani tähän asiaan. Olen oikeasti rauhallinen ja kiltti mies mutta tää menee vaan niin läheltä sitä artistin loputonta paapomista mitä en oikein jaksa ymmärtää.
 
Mun on aina ollut vaikea tajuta puhetta siitä jonkinlaisen taian vangitsemisesta. Että pitää pyrkiä/pystyä tallentamaan se maaginen suoritus silloin kun se tapahtuu. Aivan kuin ihminen ei kykenisi toistamaan jotain juttua minkä se osaa ja minkä eteen on tehnyt töitä.
 
Tuskinpa joku aiemmin mainittu Madonna tai vaikkapa meidän omat Kari Tapio ja Paula Koivuniemi ovat jonkun onnistuneen ainutlaatuisen oton varassa. Ne vaan on niin kovia tyyppejä, että osaavat hommansa. Siis Madonnakin vaikka sitä aina niin helposti vähätellään.
 
Musta artisteilla joiden kanssa joudutaan hakemaan sitä taikaa on takanaan vaan liian vähän treeniä.
 
Joo, nyt meni OT:ksi. Anteeksi siitäkin :-)
 
(Katoppas vaan, vanha kunnon "J. Anuskin" heräs.)

Pieni OT-tarina tähän väliin: Ystävieni bändi oli tässä tovi sitten eräällä helsinkiläisellä studiolla vääntämässä preproduction-demoa. Sessio oli kiireinen, koska aikaa ei ollut paljoa. Demo oli tarkoitus luovuttaa tuottajalle, että tuottaja tietäisi vähän mitä tuleman pitää. Noh, soiton alettua ja basistin vuoron koittaessa, basisti kämmää (Yllättäen kun on basisti) jossain kohtaa. Toteaa äänittäjälle että "voitaisko mennä tosta kohtaa uudestaan?". Vastaus? "Kyllä se niin on et mä en rupee editoimaan, otot vedetään alusta loppuun."
 
Ja äänimies oli tosissaan. :) Oli kuulemma outo fiilis loppu sessioissa.

mun mielestä tahdin loopeista kasattu, lauluton ja miksaamaton musa on parasta kun sitä voi tehdä päivässä vaikka 4 albumillista. sitten kun oikein panostetaan ajetaan se kompuran läpi niin että kaikki napit on keskellä. ei ainakaan tuu sitten mitään kummallista siihen...
 
-ainiin, unohdin mainita että ostin eilen uuden t-paidan-
 
:-P