Elektroninen ja elektroakustinen musiikki ›

Kaunista musiikkia. Helpompi olisi varmaan hankkia materiaalia, jos tietäisi edes muutaman hyvän Dub-yhtyeen..Zion Trainin lisäksi.. Voisitteko asiaan perehtyneet kertoa joitakin alan bändejä? Ja muuten, mikä on Dubin määritelmä? Eli mikä tekee Dubista Dubbia?

Kaunista musiikkia. Helpompi olisi varmaan hankkia materiaalia, jos tietäisi edes muutaman hyvän Dub-yhtyeen..Zion Trainin lisäksi.. Voisitteko asiaan perehtyneet kertoa joitakin alan bändejä? Ja muuten, mikä on Dubin määritelmä? Eli mikä tekee Dubista Dubbia?
 
Käsitykseni mukaan yksi uranuurtajista ellei peräti koko genren keksijä (ja minun lempiartisteista) tällä saralla on herra nimeltä Lee "Scratch" Perry.Luulisi että Dub sana tulee sanasta Overdub?Päälle nauhoitus?Korjatkaa jos olen väärässä,eli tämä herra haali käsiinsä reggae-artistien levyjä 4-raita formaatissa ja muutteli sitten biisejä omassa studiossaan mielensä mukaan;Lisäämällä kaikuja sinne tänne ja höpisemällä sekavia jne.Nykyisestä tilasta Dubin saralla en tiedä..Zion Train on ihan jies,mutta ei minun korvissani pärjää Mad Professorille ja kumppaneille..

Kaunista musiikkia. Helpompi olisi varmaan hankkia materiaalia, jos tietäisi edes muutaman hyvän Dub-yhtyeen..Zion Trainin lisäksi.. Voisitteko asiaan perehtyneet kertoa joitakin alan bändejä? Ja muuten, mikä on Dubin määritelmä? Eli mikä tekee Dubista Dubbia?
 
Hommaa vaikka High-Fidelity Dub Sessions -kokoelmia, sieltä pitäisi löytyä kaikille jotain.

Jostain muistu mieleeni et joku hemmo kaivo niitä rnauhoja pariks vuodeks maan alle muhimaan että sais kivan soundin niihin..?

King Tubby
Prince Jammy
Augustus Pablo
+ Lee Perry.
 
Siinä ns. essential-nimet. Tavaraa löytyy muutaman eliniän edestä, Blood&Fire -levy-yhtiön kokoelmista on hyvä aloittaa. Perryn Megaton Dubit (1 ja 2) sekä Pablon Ital Dubit ovat myös eräänlaisia peruspilareita, ainakin minulle. Jos satut olemaan Helsingissä / lähettyvillä, käy ihmeessä penkomassa Erosen (http://www.dubjazzsalsa.com/) varastoja. Mukava mies ja kaupungin parhaat Jamaikavalikoimat.

Samat nimet kuin Krushingilla tuli mieleen, mutta niiden lisäksi haluaisin mainita King Tubbyn oppipojan Scientistin. "Scientist Rids The World Of The Evil Curse Of The Vampires" on paras roots-henkinen dub-levy ikinä.

Legendan mukaan dub keksittiin vahingossa kun King Tubby ja kaverit kokeilivat volatasoja ja kanavia valmiilla taustoilla. Sitten kun joku sattui soittamaan tätä nauhaa, äkättiin, että onpa hassua ja jotenkin oudosti toimivaa tämä eri kanavien ponnahtelu kuuluviin.
 
Myös osatekijänä dubin synnyssä oli keskeneräisten biisien soittaminen tanssiväelle. Eli painettiin pari asetaattilevyä (joista muuten tulee tämä "dubplate", ei siitä overdubista.. korjatkaa jos olen väärässä) jolta saattoi esim. puuttua jonkin instrumentin soolo. Näin ollen soolon paikalla saattoivat jauhaa vain basso ja rummut. Tanssivaan yleisöön tämä toimi kuin häkä. Näin ollen alettiin tekemään tälläisiä "tanssimiksauksia", joiden päälle sitten DJ saattoi höpötellä tai soittaa efektejä. Tästä DJ höpötyksestä lähti liikkeelle sitten toastaaminen (räppäystä Jamaikalaisittain) .
 
Samaan syssyyn tajuttiin, että sinkkujen B-puolelle voitaisiin tehdä dubversio A-puolen biisistä ja näin ollen säästää selvää, koska ei tarvitse palkata muusikoita sessioon yms.
 
Dubin syntyä on vaikea pistää kenenkään piikkiin, mutta sen kehittäjinä juuri Perry ja King Tubby ovat kiistattomia kuninkaita.
 
Dub on hyvinkin monitahoinen suo nykyään, mutta itse diggailen tuota vanhaa 70-luvun osasastoa (jossa siis käsiteltävä musiikki voi olla 60-luvulta, mutta dub-älppyjä ei vielä 60-luvlla taidettu julkaista) .
 
Suosittelisin vaikkapa Jamaican Recordsin levyjä. Firma julkaisee sangen laajasti eri muusikoiden musiikin dubbauksia ja usein ennenkuulumattomia versioita. Ja ovat yleensä aika kovalla kädellä dubattuja.
 
Että näin.

Kannattaa kuunnella tuota YleX:ää perjantaisin yöllä. Sieltä tulee Jori Hulkkosen juontama ohjelma, jossa soitetaan lähes pelkkää Dubia...
*Wink, wink*

Eikös se King Tubby rakentanut niitä dubbauslaitteita itse jostain radiolähettimistä? Nykyäänhän Dub on ulottunut vähän joka puolelle. Modest mousen Truckers Atlas:issakin on dub-osio jne. Ja Ozric Tentaclesilla on jotain aika dub-biisejä... mutta silti ne aidoimmat väännöt tulee Jamaikalta.

Itselleni on kolahtanut parhaiten Mad Professorin The new decade of dub-levy sekä Scratchin ja Tubbyn 70-luvun alkupään tuotanto.

Törmäsin tässä jokin aika sitten Basque Dub Foundation -nimiseen orkesteriin (nimensä mukaisesti pohjoisesta Espanjasta ponnistaa), ja varsinkin BDF Meets Loud & Lone on niin järjettömän hienoa tavaraa, että oksat ja muut risut pois. Internetin ihmeellinen maailma auttaa (en tätä muuten suosittelisi, mutta levyjä tuntuu olevan aika helvetin vaikea löytää kun yhtyeen levy-yhtiöasiat tuntuvat olevan aika epämääräisellä pohjalla, eikä baskimaahankaan juuri nyt tunnu olevan sopiva hetki lähteä seikkailemaan).

Enpä ole hirveästi dubbia kuullut, mutta tosiaankin nuo mainitut Ozric Tentaclesin dub-biisit nappaavat kympillä. Eli esim. There's A Planet Here, The Domes Of G'Bal ja Iscence.

Jostain muistu mieleeni et joku hemmo kaivo niitä rnauhoja pariks vuodeks maan alle muhimaan että sais kivan soundin niihin..?
Mä oon kuullu näin että Lee Perry hautas kaikki vanhat masternauhansa pilvipäissään takapihalleen kun atteli ettei enää niitä tartte. Joo perry ja tubby ovat nuo dubin kuninkaat. Uudemmasta elektronisesta dubista kannattaa tsekkaa rhythm&sound (jenkeistä kait), jonka levyjä saa ainakin stupidosta.

Uudemmasta elektronisesta dubista kannattaa tsekkaa rhythm&sound (jenkeistä kait), jonka levyjä saa ainakin stupidosta.
 
Nääh, Saksasta se näyttää kaikki uusi hyvä tulevan, myös Rhythm & Sound. :)

Dubin syntyä on vaikea pistää kenenkään piikkiin, mutta sen kehittäjinä juuri Perry ja King Tubby ovat kiistattomia kuninkaita.
 
Joe Gibbiä unohtamatta
 
Dub on hyvinkin monitahoinen suo nykyään, mutta itse diggailen tuota vanhaa 70-luvun osasastoa (jossa siis käsiteltävä musiikki voi olla 60-luvulta, mutta dub-älppyjä ei vielä 60-luvlla taidettu julkaista) .
 
- samoin tuo 70-luku on lähimpänä - soundien pitää olla rupiset - ja mitä vähemmän soitetaan niin sitä parempi
- uudemmassa tavarassa on liian kliininen soundi ja liikaa efektejä - minun makuun
- analogisella viivelaitteella ja ekvalisaattorilla saa kotioloissakin kaikkea hauskaa aikaan
- 60-luvulla ei tosiaan vielä ollut dubbeja - käytäntöhän oli, että usein sinne pukattiin instrumentaaliversio samasta biisistä - siitä oli johdonmukaista, että ko. versio oli enemmän tai vähemmän "dubattu" kun se homma keksittiin
- kokonaisistä älppäreistähän on myös dub -versiot - esim. (Gregory Isaacsin Slum in Dub)
- maksisingleillä (esim. 80-luvun Greensleeves -julkaisut) löytyy sitten sekä perusinstrumentaaliversiota että dubbia lauluraidan lisäksi.