Roots ›

Niinpä niin, veljet.. Yksi maailman kovimmista (slide-worldmusic-etc) kitaristeista tulee lokakuussa suomeen ja kiertää maata useiden soolokeikkojen verran. Pitää ilmeisesti myös klinikoita.. Suosittelen lämpimästi tutustumaan kyseiseen hemmoon livenä.. Jos Ry Cooder on mielestäsi ässä, niin tulet pitämään myös Bobista. www.bobbrozman.com

Niinpä niin, veljet.. Yksi maailman kovimmista (slide-worldmusic-etc) kitaristeista tulee lokakuussa suomeen ja kiertää maata useiden soolokeikkojen verran. Pitää ilmeisesti myös klinikoita.. Suosittelen lämpimästi tutustumaan kyseiseen hemmoon livenä.. Jos Ry Cooder on mielestäsi ässä, niin tulet pitämään myös Bobista. www.bobbrozman.com
 
Sehän oli Suomessa heinäkuussa -96, jolloin kävinkin sitä katsomassa. Kieltämättä kova äijä

Huhhuh, Bob soitti perjantaina blueslivessä jyväskylässä. Onko kukaan muuten nähnyt leukaani? Se taisi tipahtaa siinä ekan biisin aikana, eikä sitä ole sen jälkeen näkynyt...

how was the helsingin keikka?

Helsingin keikasta en osaa sanoa, mutta Oulun keikka oli aivan uskomaton. Ukko pyöritti kuulijoita miten halusi ja veti aivan käsittämätöntä matskua koko ajan.
Myös mun leuka taisi jäädä keikalle..

voi rämä. nuijasin täysin. olis nyt tullu ebeliin asti klinikkoinensa. Höh... prööt

no, ens syksynä uudestaan...ukko sanoi tulevansa vuoden päästä taas suomeen..

Huhhuh, Bob soitti perjantaina blueslivessä jyväskylässä. Onko kukaan muuten nähnyt leukaani? Se taisi tipahtaa siinä ekan biisin aikana, eikä sitä ole sen jälkeen näkynyt...
 
Hoho!

Juolahtipa mieleen, että ehkäpä bob keräilee ihmisten leukoja. Bobilla on varmaan aikamoinen kokoelma ihmisten leukoja... :)
 
"Hey Bob! Gimme back my jaw!"

Oli muuten aika huvittavaa, kuinka joku Blues Newsin "valkokauluksinen" perinteenvaalija teilasi festivaaliarviossaan jonkin Brozmanin suomen keikoista ihan täysin. Pohjalta "teknistä vouhotusta"..
 
Niin no, Brozmanhan on valkoinen, ja uskalsi myös huvittaa yleisöä ja pitää yllä kovaa showta. Brozmanin setistä suurin osa oli vieläpä jotain aivan muuta kuin bluesia, joten eihän se ihme ole jos herne vierähtää nenään. Mutta annapa olla, jos vihainen, vanha musta mies olisi vetänyt falskisti jotain "Dust my broomia" yhdellä tai enintään kahdella soinnulla, niin johan olisi bluespuristin sydänalassa tuntunut lämmin läikähdys: "Diudidi-Diudidi-Diudidi-Diudidi-Duu-Daa..."
 
Muistan Pori jazzissa 1993 nähneeni slidekitaristin, joka oli melkein yhtä hurja kuin Brozman. Miehen nimi oli Roy Rogers, ja taso oli niin hurja että huh huh! Mutta ei saanut Roykaan armoa, vaan useissa alan julkaisuissa tuomittiin tekniseksi ja pinnalliseksi kaahaamiseksi. Onkohan bluesissa huonosti ja hitaasti soittaminen jonkinlainen itseisarvo?

Mitä itse en lakkaa ihmettelemästä on Bluesmuusikkojen teknisen taituruuden loputon yliarvostaminen . Brozmania en ole kuullut kuin pari biisiä mutta ne eivät mitenkään vakuuttaneet. Rogersia olen pari levyä kuullut ja yhden keikan nähnyt videolta, parhaimmillaan ihan viihdyttävää mutta mielestäni(!!!) olisi vähemmän tylsää jos jättäisi puolet nuoteista soittamatta. Bluesissa olenaisempaa on saada blues ulos vähäiselläkin nuottimäärällä kuunnelkaa vaikka jotain Jimmy Vaughania tai John Lee Hookeria.
Sama juttu harpun soittajissa. Blues Travellerin levyn jollain harppusoololla voisi kiduttaa Guantanamon vankeja ja saada Amnestyn tuomion.
 
En väitä että soittotaito pilaisi jotenkin muusikon uskottavuutta mutta Esimerkiksi joku Robert Johnson ei turhia sooloja viljellyt silti soittotaito ei jäänyt kenellekään epäselväksi. Suomalaisista kitaristeista kiitettävän asenteen omaa Miikka Paatelainen joka jossain muistaakseni sanoi jotenkin ettei soita sooloa biisiin jos ei sillä ole jotain sanottavaa tai lisättävää biisiin.

Niin no, Brozmanhan on valkoinen, ja uskalsi myös huvittaa yleisöä ja pitää yllä kovaa showta. Brozmanin setistä suurin osa oli vieläpä jotain aivan muuta kuin bluesia, joten eihän se ihme ole jos herne vierähtää nenään. Mutta annapa olla, jos vihainen, vanha musta mies olisi vetänyt falskisti jotain "Dust my broomia" yhdellä tai enintään kahdella soinnulla, niin johan olisi bluespuristin sydänalassa tuntunut lämmin läikähdys: "Diudidi-Diudidi-Diudidi-Diudidi-Duu-Daa..."
 
Muistan Pori jazzissa 1993 nähneeni slidekitaristin, joka oli melkein yhtä hurja kuin Brozman. Miehen nimi oli Roy Rogers, ja taso oli niin hurja että huh huh! Mutta ei saanut Roykaan armoa, vaan useissa alan julkaisuissa tuomittiin tekniseksi ja pinnalliseksi kaahaamiseksi. Onkohan bluesissa huonosti ja hitaasti soittaminen jonkinlainen itseisarvo?
 
No sitähän se ilmeisesti on ainakin suomen bluesmedian mielestä. Suomi on akateemikkovalkokaulusliikemiesbluesin luvattu maa, rouheus ei oo sallittua!!

rouheus ei oo sallittua!!
 
Hmm.... Rouheus
Jotenkin en noita edellämainittuja bluesyngvieitä näe mitenkään rouheina mutta ehkä se sana tarkoittaa meille eri asiaa. Pääasia on tietenkin että itse nauttii jostain musiikista.

No sitähän se ilmeisesti on ainakin suomen bluesmedian mielestä. Suomi on akateemikkovalkokaulusliikemiesbluesin luvattu maa, rouheus ei oo sallittua!!
 
Suomen "bluesmedia" lienee ilmeisesti pääasiassa = Blues News. En mä lähtis yleistämään sen linjaa jonkun keikka-arvion tai minkään muunkaan yksittäisen kirjoituksen perusteella. Kaikki lehteä lukevat ja sen tekijät tuntevat kumminkin tietää, ettei lehdessä oo sen kummempaa linjaa puoleen tai toiseen. Se on tekijöidensä näköinen lehti, eikä ne tekijät oo mistään yhdestä muotista valettuja, vaan siellä on hyvin monenlaisia näkemyksiä bluesista. Tää on niin pieni maa, ettei täällä oo blueslehden varaa ruveta mitään sen kummempaa linjaa pitämään.
 
Brozmanin keikasta en sano mitään, kun en sitä nähnyt. Mahdollisesta rouheudesta ei arviossa kuitenkaan puhuttu mitään teilaamisen syynä. Ja kovastihan on esim. Fat Possum-astistien levyjä ja suomenkeikkoja lehdessä kehuttu, jos nyt nykybluesista puhutaan, vaikka kovasti rouheita ovatkin.

Suomen "bluesmedia" lienee ilmeisesti pääasiassa = Blues News. En mä lähtis yleistämään sen linjaa jonkun keikka-arvion tai minkään muunkaan yksittäisen kirjoituksen perusteella. Kaikki lehteä lukevat ja sen tekijät tuntevat kumminkin tietää, ettei lehdessä oo sen kummempaa linjaa puoleen tai toiseen. Se on tekijöidensä näköinen lehti, eikä ne tekijät oo mistään yhdestä muotista valettuja, vaan siellä on hyvin monenlaisia näkemyksiä bluesista.
 
Väittäisin myös että keskiverto BN:n vakikirjoittaja on kuunnellut samanverran (monenlaisia) blueslevyjä kuin koko tänne Roots osastolle kirjoittava porukka yhteensä.