Kitarat: kitarakamat ›

Jos kerran aktiivimikeissä on ns. helevetisti dynamiikkaa, miksi kuitenkin harva varteenotettava bluesmuusikko käyttää sellaisia - ja miksi taas hevisoittajat käyttävät, kun juuri he dynamiikalla eivät yhtään mitään tee?
 
Metallimusiikissa dynamiikalla on käyttöä. Ja jazz-musiikissakin voi käyttää aktiivimikkejä ihan yhtälailla.
 
Se on kyllä totta, että kuumimmatkaan mikit eivät auta higain-särön synnyttämisessä, jos vahvistin ei semmoiseen ole tarkoitettu.
 
Mutta rokkivehkeestä saa heviä ulos isommilla mikin output volumeilla.

älkää missään tapauksessa väheksykö jazzia, se on hurjimmillaan todella pelottavaa musiikkia.
 
Niin on, kuunnelkaa vaikka Bohren & der Club of Goren unholy ambient mixture of slow jazz ballads, Black Sabbath doom and down tuned Autopsy sounds -meininkiä. http://www.youtube.com/watch?v=nF93772_J5s
 
Tai sitten Ephel Duathin ihme jazzmetalhäröilyä: http://www.ephelduath.net/music/pleonasm.mp3
 
Offtopiccia mutta ihan sama.
 
Dimebucker tai Emg 81 varmaan ois kova, ihan sama oikeastaan kunhan on kirkas ja paljon ulostuloa. Aika monet vaikuttaisi kyllä vetelevän ihan niillä mikeillä mitä kitarassa on valmiiksi, mutta tuskin Emg:llä metsään menee. pitää vaan tehdä se patterikolo silloin, ja jos jo humbuckerin tunkeminen tekee tiukkaa, niin pitää varmaan vähän miettiä jo.. Mutta muuta mikkiä tuskin tarvitaan kuin tallamikki.
 
Riippuu tietenkin kanssa siitä, onko tarkoitus saada aikaan "kasettisirinää", "kosmista häröilyä" vai "ostaribläkkistä"..
 
Metallimusiikissa dynamiikalla on käyttöä. Ja jazz-musiikissakin voi käyttää aktiivimikkejä ihan yhtälailla.
 
Jep. Esim. tuossa on Emg jo valmiiksi: http://www.henneken-archtops.com/royale.htm
Eikä tuo ole suinkaan ainoa jazzkoppa jossa olen nähnyt Emg:n kelluvan mikin. Periaatteessahan tuon pitäisi olla mainio, sillä se ei aiheuta vetoa kieliin eikä siis syö sustainia ja saundia.
 
Bluesjätkäthän ei käytä aktiiveita, koska ne on niin hifit (paitsi just joku Knopfler). Tai niin ainakin luulisin.

Sillä ei kyllä kanssa voi perustella yhtään mitään, että blues-jätkät ei käytä aktiiveita ja hevanderimiehet käyttää. Makuasia ja soundin nyanssia se vain on.
Soundi lähtee sormista ja soittajasta, olen kuullut omin korvin 7-kielisestä 2x passiivihumpparikitarasta revityn blues/rock-jamingin jonka perään tuli sitten alavireistä hevanderimäiskettä ja kumpikin kuulosti suatanan hyvältä.
Se pitää soittaa ja kysyä niiltä blueshemmoilta itseltään, että miksi eivät käytä aktiivimikkejä.

Tämä aktiivi vs passiivi-väittely on nyt melkoisen hedelmätöntä. Samoin kuin tämä bm vastaan jääz - meininkin. Ohimennen täytyy sanoa, että kirjoitin joskus musiikintunnilla esseen siitä, kuinka jazz-musiikki on lähes ainoa musiikkigenre josta on mahdollista löytää vielä bm-piirejäkin idiootimpia ja elitistisempiä muusikoita.. :)
 
Elä ja anna toisten kuolla.. :) Kukin smurffaa tavallaan.
 
Aiheesen palatakseni (ainakin osittain), nuo scoopit ja säröt kannattaa jättää bm:ssä omaan rauhaansa. Mitä vähemmän, sitä parempi. Studio on toki oma maailmansa jossa voi leikkiä vaikka kuinka paljon, mutta livenä raskas särö ja scooppi kuulostavat lähinnä myötähäpeää herättävän munattomalta. Saakutisti middleä ja ja maltilla säröä.. Pääsee paljon parempaan lopputulokseen noin.
 
Itse etsisin juuri noita anti-scooppi mikkejä tuosta syystä.. tosin vaikka tuleekin soitettua bm:stä seiskariprogeen musaa, tuntuu perushumpparissakin olevan jos melkein liikaa ulostuloa omaan makuun. Kaikki on toki kiinni soundimieltymyksistä.

Tämä aktiivi vs passiivi-väittely on nyt melkoisen hedelmätöntä. Samoin kuin tämä bm vastaan jääz - meininkin. Ohimennen täytyy sanoa, että kirjoitin joskus musiikintunnilla esseen siitä, kuinka jazz-musiikki on lähes ainoa musiikkigenre josta on mahdollista löytää vielä bm-piirejäkin idiootimpia ja elitistisempiä muusikoita.. :)
 
Elä ja anna toisten kuolla.. :) Kukin smurffaa tavallaan.
 
Pakko kyllä vielä sanoa, että olen täysin samaa mieltä.
 
Aiheesen palatakseni (ainakin osittain), nuo scoopit ja säröt kannattaa jättää bm:ssä omaan rauhaansa. Mitä vähemmän, sitä parempi. Studio on toki oma maailmansa jossa voi leikkiä vaikka kuinka paljon, mutta livenä raskas särö ja scooppi kuulostavat lähinnä myötähäpeää herättävän munattomalta. Saakutisti middleä ja ja maltilla säröä.. Pääsee paljon parempaan lopputulokseen noin.
 
Itse etsisin juuri noita anti-scooppi mikkejä tuosta syystä.. tosin vaikka tuleekin soitettua bm:stä seiskariprogeen musaa, tuntuu perushumpparissakin olevan jos melkein liikaa ulostuloa omaan makuun. Kaikki on toki kiinni soundimieltymyksistä.
 
Omien kokemuksieni mukaan scoopattu mikki & middlepainotettu saundi vahvarista toimii varsinkin rankemmassa hevissä hyvin, sillä erottelu ei kärsi. Ja tuohon toiseen kohtaan, itse taas tykkään siitä, että mikissä on vähän enemmän ulostuloa, ettei tarvitse boostailla aivan täysiä sitä saundia että se jyrisee. Tulee vähemmän hurinoita ja suhinoitakin. Volumepotikka on ystävä.
 
E: Ja jos kirkkaus on se mitä haetaan, niin ehkä DiMarzion Humbucker From Hell? DiMarzion sivuilta: Okay, we admit it - it's a strange name for a pickup that's not a megavoltage monster, but try it in the bridge position with a really bright amp and you'll get it. What we really wanted was a super-clean neck pickup, because we've heard years of complaints about muddy-sounding humbuckers. This pickup is the cure. With some guitar/amp combinations, it can sound almost acoustic. With others, it's real Strat-like. Aside from canceling 60-cycle hum, it bears very little resemblance to a standard humbucking sound.

Tämä aktiivi vs passiivi-väittely on nyt melkoisen hedelmätöntä. Samoin kuin tämä bm vastaan jääz - meininkin. Ohimennen täytyy sanoa, että kirjoitin joskus musiikintunnilla esseen siitä, kuinka jazz-musiikki on lähes ainoa musiikkigenre josta on mahdollista löytää vielä bm-piirejäkin idiootimpia ja elitistisempiä muusikoita.. :)
 
Komppaan minäkin. Ehkä suurimmat antipatiani (tai ainoat) jazzia kohtaan ovat syntyneet juuri sen kautta, millaisia kokemuksia omaan jazz-muusikoista. Se elitismin määrä on tosiaan sitä luokkaa ainakin kahdella jazzaajalla kolmesta, että pahimmallakin BM-puristilla tekee tiukkaa päästä samaan. Etenkin ihmetyttää se asenne, että kaikki jazzissa on niin käsittämättömän hienoa ja taidokasta. Perus jazz-basisti, joka soittaa perussvengillä harmonian sointuja vain murtosointuina, on käsittämätön virtuoosi ja uskomaton improvisoija sekä omaa mahtavan musiikillisen ymmärryksen ja korvan. Vastaavasti jonkun hevi/rockbändin slappaileva ja melodiakitaroitakin haastava bassokikkailija on ihn yhtä tyhjän kanssa, eikä kyseisen tyypin soittoa suostuta edes kuuntelemaan, koska "jazzmies pysyy kaukana moisesta roskamusiikista".
 
Nojoo, anteeksi vuodatus, ja takaisin aiheeseen.
 
Mistä tämä EMG:n 1500mv tehoarvio on peräisin? Onko siinä muka oikeasti noin paljon vääntöä, ja jos on, miksi sen ulostulo näppituntumalla koetettuna häviää esim DiMarzion 500mv+ antavalle X2N:älle, ja muutenkin on aika samaa tasoa kuumempien passiivien kanssa? Nykyään tuntuu sen ihan saman höngän saavan passiiveista, ja mahdollisesti enemmänkin. EMG:hen onkin syytä päätyä lähinnä soundimieltymyksen perusteella.
 
Toisekseen mielestäni hi-gain vahvari tarvitsee myös ainakin kohtuullisen kuumat mikit. Jollain medium/low-output humpparilla saa vain vääntää gainia ihan järjettömästi, ja silti soundi on ohut + kaikki hurinat, särinät ja sellaiset tulevat häiritsevän pintaan. Muutenkin tuossa vaiheessa kompressiota on jo niin pajon, että kuumemmalla mikillä saavutettaisiin oikeastaan pienemmän tarvittavan gainin ansiosta vähemmän kompressoitunut soundi imo.

Ei vissiin vielä DiMarzion X2N:nnää tarjottu?
 
Mod.huom.: Provoilusta saa jäähyä ja taas toimittiin niin. Ottakaa opiksi. Pidetään se nenä poissa keskusteluista, joihin ei ole mitään sanottavaa ja koetetaan olla provosoitumatta, vaikka joku asiantuntematon änkeääkin vittuilemaan. Hakatkaa sitä varoitusta, kyllä me siivoamme kun ehdimme... Ja tämä siis liittyy Jucciz-nimimerkin provoiluun, joka on ketjusta poistettu.

Ei vissiin vielä DiMarzion X2N:nnää tarjottu?
 
Ai niin, tämä voisi toki olla kova myös. D Sonic ehkä myös?

Mulla on nyt kahdessa kitarassa joku Kent Armstrongin mikki, yleismittari näytti reilu 14,5k ohmia. Omaa tummahkon saundin ja keskiäänialue kuulostaa siltä kuin wahwah olisi jätetty sweet spottiin. Varsin maukkaat liidisaundit lähti treeneissä. Voisi toimia.

Taisi mun aiempi ihmettely jäädä myös moderoinnin jalkoihin. Joka tapauksessa....
 
Mietin, että miksi yksikelaisen kokoinen humbucker ei kävisi vaihtoehdoksi? Erotteluhan niissä yleensä on parempi kuin vierekkäisillä keloilla. Varmastikin löytyy joku malli, missä riittää tarpeeksi potkua (olen kohtuullisen tietämätön kyseisissä mikeissä, mutta JBjr. taitaa ainakin hönkiä aika reippaasti. Varmastikin moni muukin) ja jos ei riitä, niin sitähän voi vähän ryydittää jollain aktiiviboostilla kitarassa.

Aktiivimikin kuningasidea: voidaan tehdä "hyväsoundinen" ja häiriötön passiivipuoli ulostulon tasosta välittämättä (miedommilla magneeteilla ja pienemmällä käämilangan määrällä yms yms) ja säädellä lopuksi varsinaista outputtia perssiiseen isketyllä vahvistimella sen alkuperäisen hyväksi havaitun soundin muuttumatta. Aktiiveilla varustetun kitaran volumen (ja tonen, jos aktiivi EQ) säätely ei siis vaikuta aivan samalla tavalla perussoundiin kuin täysin passiivipuolella, missä yleensä vain ohjataan osa signaalia jonkun suotimen (eli yksinkertaisimmillaan konkan tai vastuksen tms) läpi maihin.
 
Suomeksi: Liika kuumuus ja sitä kautta tukkoinen soundi ei siis pitäisi olla ongelma aktiivien kanssa, jos vain osaa käntää sitä potikkaa pienemmälle siinä vaiheessa kun alkaa liikaa ahdistaamaan. Steriiliys ja epätavallisen hyvä erottelukyky voi toki edelleen olla ongelma muhjuisempiin ylikäämittyihin passiiveihin tai muihin lo-fi vermeisiin tottuneille.

Mistä tämä EMG:n 1500mv tehoarvio on peräisin? Onko siinä muka oikeasti noin paljon vääntöä, ja jos on, miksi sen ulostulo näppituntumalla koetettuna häviää esim DiMarzion 500mv+ antavalle X2N:älle, ja muutenkin on aika samaa tasoa kuumempien passiivien kanssa? Nykyään tuntuu sen ihan saman höngän saavan passiiveista, ja mahdollisesti enemmänkin. EMG:hen onkin syytä päätyä lähinnä soundimieltymyksen perusteella.
 
EMG 81:n RMS ulostulo on specsien mukaan 1,25 V ja peak 1,75 V. Hönkää siis on yli tuplaten voimakkaimpiin passiiveihin verrattuna. Se, miksi perstuntumasi on erilainen johtuu varmasti siitä että EMG ei tuo mukanaan voimakasulostuloisten passiivimikkien suhinaa ja kohinaa (joista yleensä kuuman mikin tunnistaa piuhan kiinnitettyään, ennenkuin on pikannut kertaakaan).

Taisi mun aiempi ihmettely jäädä myös moderoinnin jalkoihin. Joka tapauksessa....
 
Mietin, että miksi yksikelaisen kokoinen humbucker ei kävisi vaihtoehdoksi? Erotteluhan niissä yleensä on parempi kuin vierekkäisillä keloilla. Varmastikin löytyy joku malli, missä riittää tarpeeksi potkua (olen kohtuullisen tietämätön kyseisissä mikeissä, mutta JBjr. taitaa ainakin hönkiä aika reippaasti. Varmastikin moni muukin) ja jos ei riitä, niin sitähän voi vähän ryydittää jollain aktiiviboostilla kitarassa.
 
Itselläni ei noista niin ole kokemusta, mutta hyvinhän sellainen voisi toimia. Mutta toisaalta, tuo nimenomaan voi aiheuttaa sellaista singlecoilmaista saundia, enkä tiedä onko se ihan se haluttu saundi.

Itselläni ei noista niin ole kokemusta, mutta hyvinhän sellainen voisi toimia. Mutta toisaalta, tuo nimenomaan voi aiheuttaa sellaista singlecoilmaista saundia, enkä tiedä onko se ihan se haluttu saundi.
 
Noinhan tuossa käy.. Makuasioita kuten sanottua. Minä olen aina digannut yksikelaisten rautalankaräminästä. Etenkin Bm:ssä toimii minusta paljon kuin semmoinen hirmuinen lekasärö. Pahuksen pahus kun noita SA-mikkejä ei saa 7-kielisenä.. :'(

Tähän aiheeseen muuta sanottavaa ole kuin, että alan yhden saundillisen standardin loi Quorthon seuraavilla kamoilla, lainaus kotisivulta:
 
"......Quorthon used the same guitar on all BATHORY recordings between the "Satan My Master"/"Witchcraft" session in May 1983 and the OCTAGON album recorded in February 1995. The guitar was a Ibanez Destroyer I, equipped with Dimarzio's and Dean Markley strings. Since then the weapon of choice is a Gibson Flying-V with Dimarzio's and (since Dean Markley is out of business) GHS Boomers."
 
Muistelisin jossain haastattelussa mainitun Dimarzio SuperDistortion ja kuvista päätellen kitaran olleenkin DestroyerII eikä I. Ja eka levy oli äänitetty jollain kuppasella 10-15Watin Yamahalla ja rummut joku jämä basari-virveli-haitsu-setti, eikä muuta. Heh, ei se välineistä kiinni ole mikä jää merkkipaaluksi historiaan...

Vielä ei ole tullut vastaan YHTÄKÄÄN mikkiä tai kitaraa jolla ei voisi tremolopikkauksella kurittaa ja soittaa niitä paria hassua femma"sointua" tai tritonus-meininkejä. Kaikki kitarat, kaikki mikit... kaikki käy.
 
Jos haluat takuuvarman mikin, jolla voi myös soittaa black metallia, niin luulisi DiMarzio X2N, Evolutionin tai Super Distortionin olevan passeli sellaiseenkin. Samoin kuin Duncan Distortion, Dimebucker jne.

EMG 81:n RMS ulostulo on specsien mukaan 1,25 V ja peak 1,75 V. Hönkää siis on yli tuplaten voimakkaimpiin passiiveihin verrattuna. Se, miksi perstuntumasi on erilainen johtuu varmasti siitä että EMG ei tuo mukanaan voimakasulostuloisten passiivimikkien suhinaa ja kohinaa (joista yleensä kuuman mikin tunnistaa piuhan kiinnitettyään, ennenkuin on pikannut kertaakaan).
 
Määrittelen sen kuumuuden about sen perusteella, kuinka kovasti mikki vetää cleankanavan ruttuun ja kuinka paljon särökanavalla tarvitsee vahvarista vääntää gainia, ennen kuin sustain ja soundin kompressio alkaa olla riittävä tatsiini.
 
Tuon erottelun perusteella EMG-81 ei ollut yhtään sen kuumempi, kuin esim Gibsonin 500T, ja tuo 500T myöskin suhisee ja sirisee huomattavasti vähemmän, kuin monet kokeilemani medium output passiivit. Niin dead silent se ei ole kuin EMG-81, mutta ei merkittävästi sen meluisampikaan.
 
Ihmettelen mihin tuo EMG-81 valtava teho sitten katoaa, kun se ei kerran tunnu sen enempää ajavan etuastetta särölle, kuin kuumat passiivitkaan. Toisekseen huomasin EMG-81:sessä kumman jutun cleaneissa. Puhtaan cleanisoundin saamiseksi itseasiassa volume oli säädettävä suhteessa hiljaisemmalle kuin kuumalla passiivilla, jotta soundi pysyisi puhtaana. Siis niin, että passiivilla sai vahvarin samoilla säädöillä ulos voimakkaamman cleansoundin ilman säröä, kuin EMG:llä se cleani vaati hiljaisemman soundin, ja masteria piti nostaa kompensoidakseen tuon.

Ihmettelen mihin tuo EMG-81 valtava teho sitten katoaa, kun se ei kerran tunnu sen enempää ajavan etuastetta särölle, kuin kuumat passiivitkaan. Toisekseen huomasin EMG-81:sessä kumman jutun cleaneissa. Puhtaan cleanisoundin saamiseksi itseasiassa volume oli säädettävä suhteessa hiljaisemmalle kuin kuumalla passiivilla, jotta soundi pysyisi puhtaana. Siis niin, että passiivilla sai vahvarin samoilla säädöillä ulos voimakkaamman cleansoundin ilman säröä, kuin EMG:llä se cleani vaati hiljaisemman soundin, ja masteria piti nostaa kompensoidakseen tuon.
 
Se perustuu siihen, että kasiykkösen voi nostaa lähestulkoon kiinni kieliin, jolloin tuo "kuumuus" nousee, ilman että tulee sen suurempaa meteliä kuin passiiveissa jos nostaa lähemmäs kieliä. Jos aktiivin laskee todella alas, niin sillon siitäkin saa parempaa cleania irti.