Loistavia tunnelmia talvi-öihin. En ole kuunnellut muutamaan vuoteen, johtuu varmaan mielialan paranemisesta. Itselleni toimii parhaiten ensimmäinen levy, se on tunnelmallisin, depressiivisin, pelottavin, kaunein. Parhaimman kuuloiset murinat mitä olen kuullut löytyvät angels of distress levyn nimikkobiisistä, jumaliste että meinasi paska tärähtää housun pohjalle ensimäsien kerran biisiä kuullessani, kun "kuiskauslaulun" jälkeen murahti "COME CLOSER FOR MYSELF AND LET YOUR ANGELS FLY AWAY"
Ensimmäisellä levyllä kuuluva sisäänpäin vedetty henkäiy kuulostaa tietyssä mielentilassa pelottavimmalta mitä musiikkiimaailmassa olen kuullut. Varsinkin jos kuvittelee itsensä iltahämäräiseen metsään eksyneenä.
Uusin levy ei tuottanut enää sellaisia mielialoja kuin kaksi ensimmäistä, ei tarpeeksi masentavaa.
Edit. näin syksyn tullen uskaltauduin kaivamaan levyt uudelleen kuunteluun pitkän tauon jälkeen. Tässähän melkein tulee tippa silmään kun kuuntelee Angels of Distressin naislaulua ja Shades of.. levyn huiluja. Angels of Distress levyllä on yksi parhaimmista lopetusbiiseistä mitä olen kuullut, yltää jokseenkin samalle tasolle Anatheman Violencen kanssa lopputunnelmista puhuttaessa. |
Master of Disguise
Ruoste
