Mitä eroo on delaylla ja echolla? ECHO (REVERB)
===========
Jälkikaiuntaefekti pyrkii jäljittelemään konserttisalin akustiikkaa. Toteutustapoja:
Jousikaiku: Alunperin Hammondin 40-luvulla sähköurkuihin kehittämä menetelmä, missä ääni syötetään useaan pitkään spiraalijouseen (kulkuaika 40 - 100mS), jolloin lopputuloksena saadaan hyvin tiheä ja pitkä (jopa 4 S) jälkikaiunta. Pisimmälle jousikaikua on kehittänyt AKG.
Levykaiku (plate) perustuu jousen sijasta suureen teräs- tai kultafoliolevyyn. Ääntä levyyn syöttää 1 kaiutin ja kaiutetun äänen poimii 2 mikrofonia. Jälkikaiunta-aikaa voidaan säätää tuomalla levyn lähelle huokoinen vaimenninlevy. Soundi ei vastaa luonnollisen tilan sointia, mutta soveltuu varsin hyvin useille sähkösoittimille ja laululle. Valmistajia mm. EMT, Stocktronics.
Digitaalinen Reverb perustuu digitaaliviivelinjaan (Delay) tehtyihin useisiin väliulosottoihin. tekniikka sinänsä on vanha ja tunnettu, mutta kunnollisia laitteita on ollut saatavissa vasta -90- luvulla.
DELAY
====
Viive-efekti, voidan toteuttaa joko nauhurilla tai digitaalisesti. Alle 20 mS pituinen viive ei erotu viiveenä, vaan aiheutta sekoittuessaan suoran signaaliin taajuusvasteen vääristymisen, ns. kampasuodin- efektin (taajuusvasteeseen syntyy tasaisin välein syviä ja teräviä kuoppia).
20-1000mS pitkät viiveet erottuvat kaikuna jos viivästettyä signaaalia syötetään takaisin viivelaitteen sisäänmenoon saadaan jälkikaiunta-efektejä:
- 10-30mS: "viemäriputki"-kaiku
- 30-50ms: "Kylpyhuone"-kaiku
- 50-100ms: "teollisuushalli"
- 100-1000mS: "vuoristo"
Viivelaitteella ei saa kunnollista konserttisali- kaikua, koska erilliset heijastukset erottuvat liian selvästi. Viivettä käytetään lähinnä soolosoittimien, kuten kitaran, syntetisaattorin sekä laulun soundin muokkaamiseen tukevammaksi.
Kappaleen tempoon sovitettu viiveen pituus auttaa piilottamaan viiveen musiikin sekaan.
Lähde:
http://www.cult.tpu.fi/sound/vintage/html/kikka.htm I have seen the light... let there be lights, let there be sound, drums... guitars...