Yleistä keskustelua musiikista ›

Ei, ei. Kyllähän kuluttajan pitäisi ensin saada rauhassa tutustua iltapäivälehden koko sisältöön ennen ostopäätöksen tekoa. Ja myöskin tietysti pistää lehden sisältö vapaaseen jakeluun, koska se on osa globaalia kulttuuriamme ja kulttuurihan kuuluu kaikille.
 
Ei tarvitse... osa siitä sisällöstähän on verkossa luettavissa ihan laillisesti. Toisaalta taas, tuossa iltapäivälehden lukemisessa saattaa vierähtää se samainen tunti mikä menisi levyä kuunnellessa. Tosin sen lehden saa eurolla, cd-levyn 20 eurolla.
 
Toisekseen, tuota uutisointia kun harrastaa niin moni muukin toimija, joten kilpailua on aivan eri tavalla mitä musabisneksessä. Vaikka se väärin onkin, piratismi pitää musabisnestä aisoissa.
 
Tuntuu, että monet sellaisetkin henkilöt, jotka ilman mitään tunnontuskia ovat aikoinaan nauhoitelleet levyjä c-kaseteille tuomitsevat mp3-muotoisen levyn kopioinnin täysin.
 
Niin tai juovat jotain Classic Colaa, istuskellessaan hienot Abidas-verkkarit yllä, paasaten intterwebissä muille moraalista. Nykyinen "lataa mp3" on sama asia kuin aikaisemmin levyjen kopioiminen C-kaseteille tai useamman ihmisen ylläpitämä Tape-trading rinki jossa matsku vaihtoi omistajaa ilman artistin lupaa ja vieläpä järjestäytyneesti.
 
Kuitenkin, levyjen "warettaminen" on monille vain nykyajan tapa esikuunnella levy ja tehdä vasta sen pohjalta ostopäätös. Enää ei tarvitse polkea 5km sateessa kaverin luo koekuuntelemaan sitä uutta XXX:n levyä, vaan sen voi kätevästi ladata netistä tai verkon yli kaverilta ja kuunnella tyydyttävällä äänenlaadulla kotisohvalla.
 
Niin, plus se että netissä tarjonta on huomattavasti laajempi kuin siinä paikallisessa levykaupassa. Maailmassa on kuitenkin paljon sellaista musiikkia jota ei tavan levykaupoista, ei aina edes nettikaupoista saa ostettua. Pitäisi tilata jostain huitsinnevadasta ja silloin ongelmaksi tulee maksaminen, tuotteen hinta, tilaus- ja toimitusaika jne. Liian hankalaa kuluttajille. Jaa mutta, netistähän tuon voi ladata, kuunnella ja laittaa vaikka sitten tilaukseen parin muun levyn kanssa rapakon takaa, kun tietää tasan tarkkaan mitä on tilaamassa.
 
Moni tekee varmasti ostoksia nykyään CDON-tyylisistä nettipuljuista, kun levyt toimitetaan postiluukusta sisään. Levyjen ostamisesta on tehty siten vaivatonta. Ongelmana vain on, ettei nettikaupassa pääse kuuntelemaan tuotetta etukäteen. Thomy varmasti ostaa autonsakin ilman koeajoa, mutta se ei tarkoita sitä että muiden kuluttajien tulisi tehdä niin. Toki ostajalla on oikeus kokeilla tuotetta, se määritellään ihan laissa. Kuluttajansuoja ei vain toimi musabisneksessä. Jos asiakas ei pidäkään tuotteesta, sitä ei saa palauttaa... sitä ei saa vaihtaa toiseen tuotteeseen. Hinta on kuitenkin helvetin kova, ja se mitä sillä saa... ei enää nykyään vastaa kuluttajien tarpeita tai toiveita 100%.
 
Ainakin omasta mielestäni tämä on huomattavasti laajentanut levyhyllyni bändivalikoimaa, etenkin näiden "tuntemattomampien" orkesterien suuntaan, eli bändien joilla ei ole varaa upottaa dollareita mainontaan ja joiden levyjä ei välttämättä joka anttilan hyllyltä löydy.
 
Niin, mutta sun pitää ymmärtää että se latailu tappaa pikkubändit, kun isot eivät saa paskoista levyistään rahaa ja levy-yhtiö ei täten kilisytä kassakonetta. Tätähän täällä tarjotaan. Kylmä totuus on ettei levymyynti ole juurikaan vähentynyt globaalilla tasolla. Pikemminkin niin että kuluttajat vain sijoittavat säästönsä erilaiseen musiikkiin. Kaikki eivät enää osta Britney Spearsia, Eino Gröniä tai Metallicaa. Musiikin tarjonta on laajentunut niin suuresti, että yksi ja sama tuote ei enää kiinnosta koko kohderyhmää. Toki se näkyy silloin Britneyn ja Ebban levyjen myyntilukujen tipahtamisena, mutta samaan aikaan muiden artistien levymyynti on kohonnut. Tappio on kovin suhteellinen asia. Kyllä varmasti tappiota on tullut jos tarkastellaan vain "mainstream artistia", mutta koko kentällä veikkaan tappion olevan kovin pieni jos sitä on lainkaan... eikä siitä käy yksin syyttäminen "piratismia" ja "warettajia".
 
Mielestäni tuo asenne: "Ei meidän tuotteessa ole mitään vikaa..." ei vain toimi bisnesmaailmassa. Oli se tuote sitten palvelu tai jokin konkreettinen, pitää sitä kehittää ja täten taata kohderyhmän tarpeita tyydyttävä lopputulos. Musabisneksen lähtökohta on vain täysin väärä. Siellä katotaan listasta että "edellinen levy myi tän ja tän verran... painetaan niitä sitten miljoona enempi tällä kertaa", sitten levyt lyödään tiskiin ja toivotaan että kuluttajat ostavat niitä. Tuossa mallissa bisnestä ei kiinnosta kuluttajien orientaatio eikä intressit. Siellä ei ole tehty kohderyhmätutkimusta lainkaan, vaan menty pelkän matemaattisen kaavan ja hataran intuition mukaan. Kun ovi lävähtää silmille, alkaa itku ja syyttely. Piratismi sitä, waretus tätä.
 
Toki, ne nyt ovat vain helppo kohde laillisille tahoille, kun voidaan vedota moraaliin ja siihen laittomuuteen, sekä unohtaa se mitä tuli itse töpeksittyä. Moraalisestihan se on varmasti väärin myös ajaa autolla joka saastuttaa ympäristöä, syödä kuolleita eläimiä, kuluttaa paperia ja tukea sademetsien hakkuuta... Täältä tähän. Katsotaanpa jokainen itseämme peiliin ensin. Niin artistit, levylafkojen posse, kuluttajat ja ilkeät piraatit. Eiköhän tässä asiassa "syyllisiä" ole kaikki.
 
Etenkin nykyisillä levyjen hinnoilla ei tee mieli ostaa entuudestaan tuntemattoman artistin levyä ilman koekuuntelua, vain todetakseen että se on paska. En usko että hyllyssä pölyttyvät levyt, joita ei kuunnella, palvelevat kenenkään etua. Ja ennenkuin joka kuittaa, itselläni ei enää ole kiinnostusta mennä musakauppaan ja pyytää levyä soimaan kun se tuntuu monessa paikassa olevan kohtuuttoman vaikeaa sille myyjäpololle ja volumea ei vahingossakaan nosteta kuunteluvoimakkuuksille.
 
Swamp Musicissa Tampereella on sentään yhdet tai kahdet luurit joilla tiskin edustalla saa kuulostella musiikkia. Siihenkin on aina 12 ihmisen jono ja siinä ei tosiaankaan kykene tai aina edes kerkeä keskittymään tuotteeseen siten kuin pitäisi. 20e on kuitenkin iso raha palasta muovia ja "kuunteluoikeudesta", joten on ihan ymmärrettävää että nyky-yhteiskunnassa siihen sijoittamista harkitaan. 2 tuntisen elokuvan katseluoikeudenkin kun saa leffateatterissa 5-10e hintaan ja dvd:llä myöhemmin 3-20e hintaan. Tuohon suhteutettuna CD-levy on KALLIS!
 
Tuntuu, että täällä jyrkästi jaetaan porukka niihin finninaamaisiin teineihin, jotka eivät maksa mistään mitään ja tahtovat kaiken ilmaiseksi, sekä sitten näihin iäkkäämpiin musiikin "tosi" ystäviin, jotka ostavat levynsä kaupasta, eivätkä ole ikuna ladanneet netistä mitään "laitonta".
 
No mutta tuohan on paras tapa pönkittää omaa asiaansa. Yksinkertaistaa asiat mustavalkoisiksi, jota ne eivät koskaan ole olleet. Huvittavaa on myös tuo asenne musiikin "tosiystävillä", jossa ajatellaan että "minä päätän mikä on tuotteen hinta ja tarjonta". Onhan se hauskaa kun kysyntää ei ole, mutta tarjonta oikeutetaan jonkun matemaattisen kaavan mukaan ja siihen suhteutetaan sitten myyntiodotukset. Ei kuluttajia huomioida lainkaan ja sitten taas itketään ja syytellään kun tarjonnalle ei olekaan kysyntää. Musabisnes toimii siis täysin päinvastoin kuin normaali bisnes. Normibisnes = ensin on kysyntää, sitten sitä tyydyttääksen yritys järjestää tarjontaa. Ei niin että ensin lyödään miljoona levyä tiskiin ja toivotaan että kysyntää olisi.
 
Ehkä olisi kevyen asennemuutoksen paikka, jotta vanhemmat opettaisivat lapsilleen jo ennen teini-ikää, että kaikkea ei aina voi saada heti ja että varastaminen on väärin.
 
Tässä on yksi avain ja mielestäni yksi niistä tärkeimmistä asioista joihin määrärahoja tulisi suunnata. Ei Teoston takataskuun tai helvetin kalliisiin lakisählinkeihin ja oikeudenkäynteihin. Sillä niillä ei piratismia ja waretusta saada ikinä loppumaan. Ei edes kunnolla vähenemään.
 
Naivia, mutta ainakin itselläni toimii ajatusmalli, jonka mukaan en koe tekeväni suuremmin väärin kun koekuuntelen levyn mp3:na ja jos tuote miellyttää marssin kauppaan tai tilaan levyn netistä. Loppupeleissähän hyvän tuotteen tehnyt artisti jää siinä voitolle.
 
Minulla oli ennen vuotta 2002 vain n. 200 CD-levyä (tosin, minulla oli kovin marginaalinen musiikkimakukin). Tällä hetkellä CD-levyjä on yli 800kpl (lähemmäs 900), vinyyleitä lähemmäs 1500kpl. Eli melkein 700 CD-levyä ostettu vajaassa 4 vuodessa. Voisi oikeastaan sanoa että 200 levyä vuodessa (en usko että täällä monikaan musiikin "tosiystävä" pystyy sanomaan samaa). Ja voin sanoa että jatkuvasti tulee tilailtua ja osteltua levyjä. Minä en näe piratismia ja warettamista/luukuttamista millään tavalla levybisnekselle uhkana, en ainakaan yhtenä ainoana syynä. Pikemminkin kuluttajille ehtymättömänä lähteenä löytää uutta. On huomattavasti helpompi tsekata torrent-sivustolta uusia julkaisuja, kuin randomilla metsästää niitä jostain myspacesta, joka ei edes ole mikään "musiikkipalvelu". Primäärisesti se on ihmisten omaa tilaa esitellä itseään ja ystävystyä intterwebin välityksellä muihin. Toki se toimii myös bändien kohdalla promootiona, mutta harva sieltä osaa etsiä sokkona mitään. Nimenomaan kun kuluttajat haluavat etsiä uutta, sellaista josta he eivät vielä tiedä. On siis helpompi ladata se torrentti tuntematonta kuin sijoittaa 20e levyyn jota ei välttämättä edes paikallisesta levykaupasta saa.
 
On myös olemassa tahoja, jotka keräilevät musiikkia mp3-formaatissa. Heillä täytyy siis olla uusimmat ripit (joita rip-groupit suoltavat joka ikinen minuutti), heillä pitää olla paljon levyjä koneellaan (vaikka eivät kaikkia kerkeä koskaan kuuntelemaan) jne. Olen törmännyt tuohon lähes 90% tapauksista kun olen rip-groupeja ja tuota sceneä tutkinut viimevuosien ajan. Ensimmäiset kokemukset meikäläisellä ulottuu Amiga500-ajan "purkkeihin" joista latailtiin pelejä ja demoja yms.
 
Ymmärrän kyllä että kaikki eivät näe asiaa samalla tavalla, sillä onhan mukana niitäkin "latailijoita" jotka eivät osta levyä vaikka se olisi hyvä. Tämä on tuon nettilatailun varjopuoli. Siitä vain on tehty kauhea kohu ja kaikki se hyvä on unohdettu. Kyllä jos samanlaisella ränttätäntällä olisi suhtauduttu niihin hyviin puoliin niin...
 
Esimerkillisesti jotkut artistit ovat tehneet levyn lataamisen koekuuntelumielessä turhaksi. Esim. Slayer teki mielestäni kovan peliliikkeen laittaessaan uuden levynsä kokonaisuudessaan MySpaceen kuunneltavaksi levyn julkaisun aikoihin. Taisi olla melkein viikon siellä. Tässä ajassa halukkaat pystyivät kuuntelemaan levyn useampaan otteeseen ja muodostamaan osto/ostamatta jättämis -päätöksensä. Edellämainitunlaista "vastaantulemista" soisi näkevän muillakin artisteilla / levy-yhtiöillä. Ehkä sitä kautta saataisiin piratismi kuriin ja internet valjastettua artistien puolelle eikä niitä vastaan.
 
Niin, valitettavasti artistien ja tekijöiden kannalta nykykulttuuri toimii juuri näin. Heidänkin on tultava vastaan. Enää ei onnistu sama pompottaminen kuin 10-20 vuotta sitten. Samaan aikaan tulisi nuorten vanhempia ja itse nuoria "kouluttaa" irti latailusta. Siis uusi orientoituminen kuluttajille :)
 
Kyllä ratkaisu pulmaan pitää lähteä kummastakin suunnasta, ja sitten lopulta löytyy se yhteinen "kultainen keskitie". Jos ajatellaan koko kuviota keinulautana, niin toisesta päästä poistettu "paino" tiputtaa toisen pään ihan pohjille. Mutta kun kummatkin painot siirretään lähemmäksi keskipistettä... homma pysyy balanssissa ja kaikilla on hyvä mieli. Eli nämä "minä päätän mitä se maksaa ja kuka ostaa"-asenteet eivät todellakaan pelasta musabisnestä, eivätkä ne myöskään poista laitonta latailua. Kun porukalla mennään ja yhdessä tehdään, niin kaikki valmistuu aikanaan. Palaillaan!