Yleistä keskustelua musiikista ›

Täällä oli joskus juttua otsikolla "Äänenvoimakkuus keikoilla" ja yrityksistä huolimatta se sortui siihen- mitä on rock väittelyyn. Nyt haluaisin mielipiteitä nimenomaan muun kuin rock musiikin keikoilta. Koska ihan muutama keikka tullut todistettua (iskelmää, jatsia ym) joiden äänenpaineet lähentelivät helposti pahimpia rokkivestareita.
 
Miksi älyttömät äänenpaineet vaikkapa juuri iskelmässä? Tai jatsissa? Ollaanko rokista nyt matkimassa jotain kuviteltua hurjuutta, vai onko se vain sitä kun kamoissa on kerran varaa, niin täytyyhän se käyttää.
 
Ja onko muilla edes samansuuntaisia kokemuksia, vai onko minulla ollut vain huono tuuri?
 
Ja rajataan tosiaan se rokki pois tällä kertaa. Se kun tämän äänenpaineen osalta tuntuu olevan sellaista.. vääntöä joka ei ikinä ratkea.

Katselin suosikki"bändejäsi", ja siinä oli aika paljon klassista musaa. Mitenkä on käytäntö klassisen puolen konserteissa, aletaanko sielläkin kohta luukuttaa vahvistimien kautta (Apocalypticasta oppia)? Länsimaisen perinnemusiikin konserteissa ihmiset ovat varmaan aikaisemmin istuneet ja kuunnelleet musiikkia hiljaa kuin näytelmää teatterissa - melkein henkeään pidätellen - mutta nykyään keikoille (ja hassua kyllä, elokuvateatteriinkin) mennään hengailemaan ja keskustelemaan kovaäänisesti.
Kuppiloissa ja tanssipaikoissa perinteisesti hiljaisemmankin musiikkigenren soittajat joutuvat kilpailevat yleisön huomiosta volyymiltaan koko ajan nousevan "puheen"sorinan kanssa. En ymmärrä juuri mitään jatsista, mutta olen antanut itseni ymmärtää, ettei myöskään suurin osa jazztapahtumissa käyvästä yleisöstä sitä tee. Pakkohan sitä on silloin luukuttaa. Muusikko voi tietysti huomauttaa taustamelusta (ns.) ystävällisesti yleisön edustajalle, mutta hänen pitää olla melkoinen supliikkimies saadakseen äänekkäässä humalassa olevan miehen tai naisen suun pienemmälle.
Iskelmätansseissa on kait nykypäivänä pakko kosiskella "nuorempana" rokkia kuunnellutta yleisöä. Heistä luukuttaminen lienee luonnollista.
 
Oma kuulovaurioni on muuten aiheutunut liian pitkään liian lujalla jatkuneesta kuulokekuuntelusta. Keikoilla ei ole juuri osuutta asiaan.

Katselin suosikki"bändejäsi", ja siinä oli aika paljon klassista musaa. Mitenkä on käytäntö klassisen puolen konserteissa, aletaanko sielläkin kohta luukuttaa vahvistimien kautta (Apocalypticasta oppia)? Länsimaisen perinnemusiikin konserteissa ihmiset ovat varmaan aikaisemmin istuneet ja kuunnelleet musiikkia hiljaa kuin näytelmää teatterissa - melkein henkeään pidätellen - mutta nykyään keikoille (ja hassua kyllä, elokuvateatteriinkin) mennään hengailemaan ja keskustelemaan kovaäänisesti.
Kuppiloissa ja tanssipaikoissa perinteisesti hiljaisemmankin musiikkigenren soittajat joutuvat kilpailevat yleisön huomiosta volyymiltaan koko ajan nousevan "puheen"sorinan kanssa. En ymmärrä juuri mitään jatsista, mutta olen antanut itseni ymmärtää, ettei myöskään suurin osa jazztapahtumissa käyvästä yleisöstä sitä tee. Pakkohan sitä on silloin luukuttaa. Muusikko voi tietysti huomauttaa taustamelusta (ns.) ystävällisesti yleisön edustajalle, mutta hänen pitää olla melkoinen supliikkimies saadakseen äänekkäässä humalassa olevan miehen tai naisen suun pienemmälle.
Iskelmätansseissa on kait nykypäivänä pakko kosiskella "nuorempana" rokkia kuunnellutta yleisöä. Heistä luukuttaminen lienee luonnollista.
 
Oma kuulovaurioni on muuten aiheutunut liian pitkään liian lujalla jatkuneesta kuulokekuuntelusta. Keikoilla ei ole juuri osuutta asiaan.
 
Toisaalta klasarikonserteissa se äänenpaine vaihtelee tuosta puhevolumesta aina jonnekin kovan rokkivestarin volumeen. Mutta se ero on siinä, että klasarissa ne huippukohdat on juuri niitä, huippukohtia.
 
Tuo yleisön käyttäytyminen keikalla on hyvä huomio. Akustisvoittoisessa bluegrass bändissä soittava kaveri totesi tuossa taannoin, että yleisön taustamelun kanssa meinaa nykyään tulla jo ongelmia.
 
Ja on siellä suosikkibändeissä mulla ihan bändejäkin. Deep Purpleakin ihan. ;-)

Liialliset äänenpaineet ovat valitettavan yleinen ongelma.. Itse en keksi ylenmääräiselle luukuttamiselle mitään hyviä perusteita. Muutenkin dynamiikan käyttö tuntuu olevan vieras käsite aika monille bändeille- koko ajan vedetään täysillä.

En keksi kovalle äänenpaineelle muuta selitystä kuin taustapulinan peittämisen ja oletetun rockmeiningin hakemisen. Käytännön syynä voi olla sekin, että rummut ovat ilman mikitystäkin erityisen kovaääninen soitin. Muita instrumentteja on laitettava kovemmalle rumpujen peittämiseksi. Rummutkin mikitetään usein lähinnä soundin vuoksi, ellei sitten tavoitella Beatles-soundia. Voisihan rumpalia pyytää soittaa hiljempaakin, mutta sano se rumpalille!

En keksi kovalle äänenpaineelle muuta selitystä kuin taustapulinan peittämisen ja oletetun rockmeiningin hakemisen. Käytännön syynä voi olla sekin, että rummut ovat ilman mikitystäkin erityisen kovaääninen soitin. Muita instrumentteja on laitettava kovemmalle rumpujen peittämiseksi. Rummutkin mikitetään usein lähinnä soundin vuoksi, ellei sitten tavoitella Beatles-soundia. Voisihan rumpalia pyytää soittaa hiljempaakin, mutta sano se rumpalille!
 
Rokkirumpaleilla on tietysti se patenttiselitys, mutta mikä on muiden rumpaleiden tekosyy liian lujaa soittamiselle? En osaa soittaa hiljaa?

Rokkirumpaleilla on tietysti se patenttiselitys, mutta mikä on muiden rumpaleiden tekosyy liian lujaa soittamiselle? En osaa soittaa hiljaa?
 
Jee.
 
Rummuthan on kyllä melko äänekäs soitin jo luonteeltaan mutta, itse pidän kovempaa soittamisesta soundin ja fiiliksen takia.
 
Oonpa tässä koittanut opetellut soittamaan melko hiljaakin jotta pystyy taipumaan eri tilanteisiin. Pirun vaikeaa hommaa muuten. Ei voi nupikasta vääntää hiljempaa=)
 
Pahimpia(/parhaimpia oppirasteja) on tuollaiset omituiset sekotukset. Joku aika sitten olin prokkiksessa missä oli rokkibändi ja sinfoniaorkesterin tapainen viritelmä. Tuo orkka veti lähes akustisesti ja sitten siinä rokkibändi sähköisesti vieressä. Oli kova homma saada soitto toimimaan pirun hiljaa menevissä rokkibiiseissä. Kyllä rokkirumpusoundin kanssa sai tehdä kompromisseja melkoisesti=)
 
No hauskaa oli kuiteski!

Jee.
 
Rummuthan on kyllä melko äänekäs soitin jo luonteeltaan mutta, itse pidän kovempaa soittamisesta soundin ja fiiliksen takia.
 
Ehkä se sitten on vaikeaa. Kummasti tuo meidän rumpali pystyy soittamaan hyväsoundisesti ja fiiliksellä vaikka puhevoimakkuudella.
 
Imho imho. ;-)

Jatsista en tiedä mutta humppakeikoilla laitetaan sen verran voluumia että tanssikengistä kuuluva suhina peittyy. Sitä ei jaksa kuunnella kukaan.

Katselin suosikki"bändejäsi", ja siinä oli aika paljon klassista musaa. Mitenkä on käytäntö klassisen puolen konserteissa, aletaanko sielläkin kohta luukuttaa vahvistimien kautta (Apocalypticasta oppia)? Länsimaisen perinnemusiikin konserteissa ihmiset ovat varmaan aikaisemmin istuneet ja kuunnelleet musiikkia hiljaa kuin näytelmää teatterissa - melkein henkeään pidätellen - mutta nykyään keikoille (ja hassua kyllä, elokuvateatteriinkin) mennään hengailemaan ja keskustelemaan kovaäänisesti.
Kuppiloissa ja tanssipaikoissa perinteisesti hiljaisemmankin musiikkigenren soittajat joutuvat kilpailevat yleisön huomiosta volyymiltaan koko ajan
 
Ei. Klassisessa musiikissa soiton ja instrumentaation dynamiikka on yksi musiikin parametri. Eli dynamiikkaa ei "lytätä", kuten "kevyessä musiikissa", vaan volumeakin voidaan vaihdella noin 0-110db välillä.

Tuli muuten mieleen - ehkä typeräkin- ajatus : Lieneekö sinfoniaorkesterin tarkoitus ollut alunperin juuri äänenvoimakkuuden kasvattaminen? Kaksi viulua kuuluu paremmin kuin yksi tms.Tuolloin ei liene PA:ta ollut käytössä joten ainoita keinoja vahvistaa ääntä/parantaa kuuluvuutta olisi ollut hommata lisää soittajia sekärakennusten akustiset ratkaisut.

Tuli muuten mieleen - ehkä typeräkin- ajatus : Lieneekö sinfoniaorkesterin tarkoitus ollut alunperin juuri äänenvoimakkuuden kasvattaminen? Kaksi viulua kuuluu paremmin kuin yksi tms.Tuolloin ei liene PA:ta ollut käytössä joten ainoita keinoja vahvistaa ääntä/parantaa kuuluvuutta olisi ollut hommata lisää soittajia sekärakennusten akustiset ratkaisut.
 
Voi olla. Mutta voi olla tietysti sekin, että yhdellä viululla ei ihmeemmin soinnutella. Että kyllähän ihan sointumaailman rikkaus vaatii useampaa soittajaa. Samoin ns. soundimaailman, koska peruskokoonpanossa ei ole syntsaa ;-). Että kun tarvitaan torvisoundia, siellä on laitettava peliin ihka oikea puhaltaja.

Voi olla. Mutta voi olla tietysti sekin, että yhdellä viululla ei ihmeemmin soinnutella. Että kyllähän ihan sointumaailman rikkaus vaatii useampaa soittajaa.
 
Totta mooses.Ja voihan ne olla molemmatkin. Miten on klassisen tuntijat ,montako viulistia on sinfoniaorkesterissa? Vaihteleeko määrä vai onko se jokin "vakio"?