Tanssimusiikki ›

Lahteen oltiin, männä vuosina, menossa Enon saareen myrkylle ja laulaja oli hoitanut järjestelyt. Piti olla niin, että ei kun paku lauttaan ja ajetaan saareen. No ei ollut. Ensin purettiin rojut PA:ineen "Korkeasaaren lautta"-tyyppiseen kulkimeen ja perillä odotti miestä pienempi lava Suzuki, jonka kaikki renkaan oli tyhjät. Siihen ei kuski antanut pistää kuin muutaman tavaran kerrallaan ja ees taas sitten ajeltiin.
 
Laulaja itse ei tietenkään ollut alku vaiheessa mukana, vaan soitteli myöhemmin vastarannalta, että voisko joku tulla hänet hakemaan. No milläs haet; lautta nääs oli tauolla, pitkälle iltaan. No se sai pummittua kyydin kahdelta vanhalta juopolta, jotka umpitunnelissa lipui "put-put"-veneellä pitkin sen järven rantoja. Lupas niille säkillisen kaljaa, jota sillä ei ollu. No ne äijät jäi sinne saareen hengaamaan ja jahtas tätä laulajaa koko illan hokien:"poika nyt sitä kaljaa!". Keikan jälkeen kun oltiin jo mökillä majoittuneena, joutui laulaja pakenemaan pienestä ikkunaruudusta, kun ne rynni sinne mökkiin sitä etsimään. Aamulla kun oltiin lastaamassa kamoja lauttaan, heräs nää sankarit "put-put"-veneestään ja eka kommentti oli:"poika nyt sitä kaljaa!". No siinä vaiheessa annettiin, mitä oli yli jäänyt ja kaikki oli tyytyväisiä.