Studiotyöskentely ›

Juu, eipä tuon kaavan tuottamat ratkaisut mitään tilankäytön ihmeitä ole. Reilun metrin olivat itsellänkikin irti. Mutta hyvältä soundasi ainakin omassa huoneessani - stereokuva oli erittäin tarkka myös syvyyssuunnassa, ja taajuusvaste niin tasainen kuin sen tuolla akustiikalla sai.
 
Muutenkin olen sitä mieltä, että studion sisustus alkaa siitä, että tuodaan tyhjään huoneeseen kaiuttimet, ja niille etsitään optimaaliset paikat. Sen jälkeen muut tavarat asetellaan ympärille niin, etteivät ne haittaa kuuntelua. ;) Tiedän, ettei onnistu kaikilta.

Kotipajassa tästä on ainakin toistaiseksi tingittävä. Ei jaksa ruveta veivaamaan kirjahyllyjä jms.

Se on selvä se. Tiedän olevani välillä liian pedantti, tai mikä v**** se sana nyt olikaan. :P

http://www.cs.tut.fi/~jkorpela/siv/sanatp.html#pedantti
 
Jaa, olisiko faustinen parempi? Tai perfektionismi olisi vaaivan nimi?
http://www.cs.tut.fi/~jkorpela/siv/sanatf.html#faustinen
http://www.cs.tut.fi/~jkorpela/siv/sanatp.html#perfektionismi

Mitenkäs muuten subbarin kanssa, eli oletteko tunteneet tarvetta asentaa sen alle jotain ääntä eristävää? Tietysti Kivellä on ne nakkimakkarat siellä alla ... :)

Mun subin alla on sellaset pikkimalliset kumijalat ja niiden alla vielä sellaiset löysempää kumia olevat vaimennustassut. Noilla saa aavistuksen selkeämmäksi sointia, mutta ero on aivan minimaalisen pieni. Kyllä se basso järisyttää joka tapauksessa huonetta siinä määrin.

Tosta sijoituksesta vielä. Mun 5,5m * 3,5m * 2,5m olohuoneessa paras paikka löyty vallan yllättävästi siten, että monitorien takakulmat on 15cm päässä 3,5m seinästä. Kokeilin 1m päässä, sekä 5cm välein seinästä puoleen metriin asti ja mittasin kohinavasteen kuuntelupaikalta. Tuo 15cm kohta jostain kumman syystä on kaikista neutraalein.
 
Huomasin myös, että neutraalius vaan kasvaa kun siirryn kolmion kärjestä lähemmäksi monitoreja. Pitääpä kokeilla pienentää koko kolmiota.

Ei saa tana, huono pizza! Sori
 
Häh?
 
Virhe! Tyhjä tai liian lyhyt kirjoitus!

Heh, kirjoitin aiemmin että ...
Tein väliaikaisratkaisuna aktiiveille styroksista ja solukumista mustalla jesseteipillä sitoen kymmenisen senttiä korkeat boksit kaiuttimien alle ja sinä määrit ovat toimineet, ettei ole tarvinnut vielä vaihtaa.
 
Noh, keskustelua hetkisen seurattuani päätin kuitenkin koittaa parannella kaiutinalustoja parillakin eri versiolla. Voi olla, että menee enemmän tuonne soitinrakennusosaston puolelle, mutta mitä siitä :)
 
Ok, versio yksi. Tyhjensin nurkassa lojuneen ja ajat sitten käytöstä poistuneen kaiutinparin sisuskaluistaan ja poistin takaseinän. Etuosaa vasten asetin ikään kuin pohjaksi 40mm paksua styroksia ja seinämiksi puolet ohuempaa styroksia myös. Näiden keskelle eristevillaa ja kanneksi taas paksumpaa styroksia. Tämän päälle ohut kumimatto, minkä päällä kaiutin pysyy tukevasti paikoillaan. Ensikokeilulla lopputulos ei ollenkaan paskempi.
 
Idea toiseen versioon syntyi tänään, kun löysin työpaikalta muutaman samanlaisen keskeltä koveran kuution puolikkaan mallisen pakkaustyroksin. Hain läheiseltä hiekkakuopalta hienoa hiekkaa, millä täytin nämä kupit ja liimasin styroksista kannet hiekkalaatikoihin. Ovatten nyt kuivumassa, joten en ole vielä ehtinyt kokeilemaan näiden tehoa vaimentimina verrattuna versioon yksi. Ehkä kuitenkin jo viikonloppuna pääsen tekemään vertailua.