Kitarat: kitarakamat ›

No heippa vaan kaikille.
 
Julgubbe on taas kuukauden tauon jälkeen palannut gradunsa ääreen. Ja uusin tuloksin ja näkemyksin.
 
Aikaisemmin spekuloimme täällä sitä, voiko rungon värähtely vaikuttaa suoraan kitaran sähköiseen spektriin, ts. voiko runko saada mikrofonin värähtelemään ja sitä kautta muuttaa sähköistä spektriä.
 
Tein ultrahienostuneen kokeen. Ruuvasin kitaran mikrofonin lähestulkoon irti ja sulloin mikrofonin ja rungon väliin vaahtomuovia.
 
Tulos: Ei mitään eroa 'vaimennetulla' ja vaimentamattomalla mikillä. So much for that theory.
 
Olenkin tullut nyt siis siihen lopulliseen johtopäätökseen, että se runko toimii nimenomaan värähtelyn suodattajana. Runko ei siis vahvista yhtään mitään. Kiitos ja kuulemiin.
 
EDiT: taivutus virhe.

mites jos kitaralla on kaikukoppa? Voiko se sillon vahvistaa?!
Tai no mistä sitä energiaa tuli lisää. Juu...

voiko rungon värähtely vaikuttaa suoraan kitaran sähköiseen spektriin
 
Joo, en tiedä miten asia oikeesti on, mutta en ainakaan usko että rungon värähtely vaikuttaa suoraan kitaran sähköiseen spektriin. Jos vaikuttaa, niin joku voi selittää sen mulle pikkusen tarkemmin, sitten en ole tajunnut asiaa oikein kunnolla. Kyllä mä uskallan väittää täällä(kin), että se vaikuttaa siihen kitaran sähköiseen spektriin edes hieman epäsuorasti (tajusitko?). Mut joo, kertokaa jos mä olen väärässä.

No heippa vaan kaikille.
 
Julgubbe on taas kuukauden tauon jälkeen palannut gradunsa ääreen. Ja uusin tuloksin ja näkemyksin.
 
Aikaisemmin spekuloimme täällä sitä, voiko rungon värähtely vaikuttaa suoraan kitaran sähköiseen spektriin, ts. voiko runko saada mikrofonin värähtelemään ja sitä kautta muuttaa sähköistä spektriä.
 
Tein ultrahienostuneen kokeen. Ruuvasin kitaran mikrofonin lähestulkoon irti ja sulloin mikrofonin ja rungon väliin vaahtomuovia.
 
Tulos: Ei mitään eroa 'vaimennetulla' ja vaimentamattomalla mikillä. So much for that theory.
 
Olenkin tullut nyt siis siihen lopulliseen johtopäätökseen, että se runko toimii nimenomaan värähtelyn suodattajana. Runko ei siis vahvista yhtään mitään. Kiitos ja kuulemiin.
 
EDiT: taivutus virhe.
 
todella vaikea uskoa että olisi jotain vaikutusta, sillä rungosta mikkeihin kulkee aika monta kytköstä jolloin värähtely, jos sellaista on missään mielessä, sammuu matkalla kokonaan, tahi ainakin hiipuu olemattomaksi..

Aikaisemmin spekuloimme täällä sitä, voiko rungon värähtely vaikuttaa suoraan kitaran sähköiseen spektriin, ts. voiko runko saada mikrofonin värähtelemään ja sitä kautta muuttaa sähköistä spektriä.
 
Ai tämmönenkin spekulaatio oli? Nooh, mutta tuon ultahienostuneen testin perusteella voimme päätellä, että mikki kehyksineen tai kehyksetön suoraan runkoon ruuvattu ratkaisu kannattaa tehdä vain ulkonäkösyitä vertailemalla.
 
Mutta senhän olemme toki jo yhdessä todistaneet, kielien runkoon aiheuttama värähtely siirtyy takaisin kieliin rungon ominaistaajuuksien jne. värittäminä, jolla taas on vaikutusta soundiin.

Noita solukumipaloja käytetään varmaan lähinnä jousien korvikkeena eikä niinkään vähentämään mikin värähtelyä. Kun mikin pulttaa kiinni runkoon niin ainakin minusta on paljon helpompaa laittaa sinne mikin alle vaahtomuovipala kuin pelata niiden ruuvin ympärillä olevin jousten kanssa.

niiiijjoooo tässähän puhuttiin mikitystyylistä les paul/,muut....minäkös ihan sekoitin stratocasteriin kun joskus muistan katselleeni billy corganin töhrineen jotain silikonimössöö mikkien ja pickguardin väliin...

Näinpä, ja onhan noissa hienommissa jazz-laatikoissa usein käytetty kelluvaa mikkiratkaisua. Myös solid-body vehkeissä on kautta aikojen käytetty joidenkin soittajien/asentajien toimesta kaikenlaisia solukuminpaloja tms. mikkien alla.
 
jazz-laatikoissahan tuossa on ideana se, että kelluva mikki ei tapa kannen värähtelyä, koska kanteen ei ole porattu mitään reikiä (potikatkin ovat yleensä plektrasuojuksessa kiinni ja talla on trapetsimallinen) jolloin soundista tulee puumaisempi. Eli siis kitaran akustiset ominaisuudet korostuvat. Tällaiset kitarat rakennetaan yleensä kokonaan puusta, mikä myös edesauttaa soundin puumaisuutta, eikä laminaatista, kuten halvemmat & tehdastekoiset jazz-myllyt.
 
Voisi olla, että lankkukitaroissakin rungon värähtely vaikuttaisi enemmän soundiin, jos rakenne olisi enemmän tuollaisen jazz-laatikon tyyppinen. Eli pyrittäisiin siis välttämään ruuveja & poranreikiä rungossa.
 
EDIT: Ruokangashan on tainnut alkaa rakentaa VSOP -mallia, missä on kelluvat mikit. Voipi olla mielenkiintoisen kuuloinen.

Lähtökohtaisesti rungon värähtelyn ei pitäisi vaikuttaa magneettiseen mikrofoniin. Todellisuus lienee kuitenkin enemmän tapauskohtaista.. Hyvin vahatussa/epoksoidussa mikissä vaikutus onkin varmasti olematon. Tämä korostuu vielä, kun useimmissa sähkökitaroissa mikit usein kelluvat säätöjousien varassa. Pleksillä varustetuissa kitaroissa mikit on joka tapauksessa aika hyvin eristetty rungon värähtelyistä. Löysässä/mikrofonisessa kelassa rungon värähtelyt vaikuttavat kuitenkin varmasti.
 
Ruokankaan XO:ssahan mikit on kiinnitetty ikäänkuin kellumaan puukanteen.

jazz-laatikoissahan tuossa on ideana se, että kelluva mikki ei tapa kannen värähtelyä, koska kanteen ei ole porattu mitään reikiä
 
Ja käsittääkseni myöskin toisinpäin, tätä ajoin takaa. Senpä sijaan runko toki vaikuttaa kielten "sointiin" jota mikrofonit yrittävät parhaalla mahdollisella tavalla välittää vahvistimeen. Erittäin epäsuotuisissa suhteissa rungon ja mikkien vuorovaikutus korostui tiemmä metallisella pickguardilla varustetuissa Stratoissa, joiden mikit muuttuivat h-tin kiertoherkiksi tietyissä olosuhteissa. Näin ovat suuren maailman foorumeilla puhuneet, jopa yks tarvikeosavalmistaja suositteli kumisia o-renkaita ruuvien alle käytettäessä eloksoidusta alumiinista tehtyä pickguardia Stratarissa. Mutta tuo kiertohomma ei johtunut kielistä vaan vahvistetun äänen vaikutuksista ilmeisesti ei-niin-hyvin vahattuihin tahi löysähkösti käämittyihin mikkeihin, näin asian silloin ymmärsin.

Olenkin tullut nyt siis siihen lopulliseen johtopäätökseen, että se runko toimii nimenomaan värähtelyn suodattajana. Runko ei siis vahvista yhtään mitään. Kiitos ja kuulemiin.
 
Oho. Nyt se provosoi.
Ei vaan, tottahan tuo turisee, loppujen lopuksi.
 
Vaikka kielen rungossa herättämät värähtelyt palaavat kieleen, niin kokonaisvärähtelyenergia ei kasva takaisinkytkennän kautta. Ilman vaimennustakin kielen värähtelyn amplitudi pienenee energian siirtymisen myötä.
 
Todellisuudessa värähtelyenergia absorboituu rungossa sisäisen vaimennuksen vuoksi ja siirtyy rungosta sitä pitelevään ihraan/lihaan (kukin vaimentaa tyylillään) ja ympäröivään ilmaan. Materiaalin sisäinen vaimennus on se ääntä värittävä tekijä toisten taajuuksien vaimentuessa toisia nopeammin.
 
Olen antanut lausunnon.
 
Johtopäätös:
Värähtelyenergia muuttuu absorbtion myötä lämmöksi. Tämän vuoksi tunninkin mittaisen jumalattoman kielten ja soittimen runttaamisen jälkeen tuppaa väkisinkin villapaidat lentelemään ja naama sulamaan.
Ylläoleva voidaan yleistää kaikkeen musiikin tekemiseen.
 
EDIT: Siis tuo sisäinen vaimennus on vain yksi ääntä värittävä tekijä. Lisäksi mukaan tulevat eri komponenttien ja kokonaisuuksien ominaisvärähtelyt sekä materiaalin sisäiset resonanssit. Viimeksi mainitun ja sisäisen vaimennuksen vaikutukset on HYVIN vaikea erotella toisistaan.

Selvä! ...tulihan tämäkin asia selväksi ;)

Vaikka kielen rungossa herättämät värähtelyt palaavat kieleen, niin kokonaisvärähtelyenergia ei kasva takaisinkytkennän kautta. Ilman vaimennustakin kielen värähtelyn amplitudi pienenee energian siirtymisen myötä.
 
Erittäin hyvä pointti. Yleisesti (täälläkin) kuvitellaan, että runko jollain tavalla voimistaa kielen värähtelyä. Tämä mielikuva on todennäköisesti syntynyt akustisista soittimissa, joissa runko vahvistaa ääntä.
 
Huomattavaa kuitenkin on, että vaikka runko vahvistaa akustista ääntä, ei pidä sitä seata siihen, mitä vahvistuksella yleisesti tarkoitetaan. Vahvistushan tarkoittaa energian lisäämistä/tuomista systeemiin. Vaikka rungon ja kielen välillä olisi minkälainen takaisinkytkentä tahansa, ei sieltä rungosta voi lisää energiaa kieleen tulla. Kuten olen ennenkin todennut: sähkökitaran runko ei ole kone, se on pala puuta.
 
Mutta tuosta takaisinkytkennästä. Jollain tietyillä nuoteilla tuon takaisinkytkennän huomaa siitä, että jokin nuotin osasävelen amplitudi huojuu. Näitä huojumisiä näyttää esiintyvän lähinnä korkeilla taajuuksilla. Olisi kylä mielenkiintoista tietää miten tuo takaisinkytkentä syntyy. Kait se liittyy siihen, että kielen ja rungon värähtelyn välillä on vaihe-ero tietyillä taajuuksilla.
 
Todellisuudessa värähtelyenergia absorboituu rungossa sisäisen vaimennuksen vuoksi ja siirtyy rungosta sitä pitelevään ihraan/lihaan (kukin vaimentaa tyylillään) ja ympäröivään ilmaan. Materiaalin sisäinen vaimennus on se ääntä värittävä tekijä toisten taajuuksien vaimentuessa toisia nopeammin.
 
Tuo olisi mielenkiintoista tietää missä määrin materiaalin sisäinen vaimennus syö energiaa. Käsittääkseni se on kuitenkin hyvin minimaalista (en ole ikinä huomannut kitaran kuumenevan kun sitä soittaa, hoho). Pääasia energiasta säteilee ympäröivään ilmaan äänenä tai tosiaan imeytyy läskeihin.

Värähtelyenergia muuttuu absorbtion myötä lämmöksi. Tämän vuoksi tunninkin mittaisen jumalattoman kielten ja soittimen runttaamisen jälkeen tuppaa väkisinkin villapaidat lentelemään ja naama sulamaan.
Ylläoleva voidaan yleistää kaikkeen musiikin tekemiseen.
 
Joo, paitsi konemusiikin tekemiseen, jossa kone tekee musiikin. Mutta toisaalta, kyllähän se kone kuumenee siinä...

Mutta tuosta takaisinkytkennästä. Jollain tietyillä nuoteilla tuon takaisinkytkennän huomaa siitä, että jokin nuotin osasävelen amplitudi huojuu. Näitä huojumisiä näyttää esiintyvän lähinnä korkeilla taajuuksilla. Olisi kylä mielenkiintoista tietää miten tuo takaisinkytkentä syntyy. Kait se liittyy siihen, että kielen ja rungon värähtelyn välillä on vaihe-ero tietyillä taajuuksilla.
 
Eiköhän tuo huojunta johdu kuitenkin ennemmin siitä että liian lähelle kieliä säädetyn mikin aiheuttama magneettikenttä häiritsee kielen värähtelyliikettä ja tuottaa nämä haamuäänet? Ainakin jokaiselle yksikelaisilla mikeillä varustetun kitaran soittajalle ilmiö on tuttu kiusa.

Eiköhän tuo huojunta johdu kuitenkin ennemmin siitä että liian lähelle kieliä säädetyn mikin aiheuttama magneettikenttä häiritsee kielen värähtelyliikettä ja tuottaa nämä haamuäänet? Ainakin jokaiselle yksikelaisilla mikeillä varustetun kitaran soittajalle ilmiö on tuttu kiusa.
 
Kokeilin tuossa akustisella kitaralla. Ja katso kyllä siinäkin esiintyi huojuntaa. Itseasiassa jopa enemmän kuin sähkökitaralla.
 
Mikrofonien magneettikenttä kyllä vaikuttaa kielen värähtelyyn, mutta siitä aiheutuu muita ilmiöitä, joista en kyllä ole täysin perillä. Mutta ainakin se vääristää kielen värähtelyn spektriä, ts. aiheuttaa yläsävelten epäharmonisuutta. Efekti on periaatteessa sama kuin jos kieli on liian löysällä. Tällöin kieleen vaikuttava painovoima on niin suuri kielen jännitykseen verrattuna, ettei kieli värähtele harmonisesti, eli syntyy juuri näitä haamuääniä.

Veikkaanko oikein jos sanon, että tätä huojuntaa esiintyy erityisesti kun soitat saman sävelen paksun kielen ylänauhalta eikä niinkään soittaessasi sen ohuemman kielen alemmalta nauhalta? Jos näin on niin syynä voisi olla paksumman kielen suurempi vääntöjäykkyys mikä haittaa sen värähtelyä. Eli mitä paksumpi ja lyhyempi kieli niin sitä huonommin se soi.

Olisi kylä mielenkiintoista tietää miten tuo takaisinkytkentä syntyy. Kait se liittyy siihen, että kielen ja rungon värähtelyn välillä on vaihe-ero tietyillä taajuuksilla.
 
Vaihe-eron lisäksi huojuntaa voivat aiheuttaa (huojunnan muodosta riippuen) kielen värähtelyä lähellä olevat resonanssitaajuudet sekä kielen taajuuden ja ylätaajuuksien kerrannaiset. Koppahan voi värähdellä sellaisillakin kielen harmonisten ylätaajuuksien kerrannaisilla mihin kieli ei pysty.