Yleistä keskustelua musiikista ›

Naisista bändeissä yleensä: eipä siinä mitään, jos porukka on tottunut tyttöihin myös kavereina eikä vain potentiaalisina töpseleinä. Olen kyllä vähän huomannut että tälläinen syvä musiikkihulluus ja vaikutteiden imeminen on naispuolisessa väestössä harvinaisempaa. On hieman rasittavaa (sukupuolesta riippumatta), jos yhtyeessä on yksi "ohjelmoitava" jäsen, jolla täytyy kaikki selittää kädestä pitäen. Pieni egon puute (kiltin tytön syndrooma) häiritsee myös, sitä kuitenkin bändissä aina tarvitaan.
 
Precis!
 
Olen huomannut tyttönä saman asian - samanhenkisiä tyttöjä löytyy yllättävän vähän! (pidän ainakin itseäni kovana musiikkifriikkinä ja vaikutteiden imijänä... levyjä tulee ostettua ehkä liikaakin, lehtiä ja kirjallisuutta luettua paljon. Mutta ehkäpä se johtuu osaksi siitä, että opiskelen alaa...). Liian paljon on sellaisia tyttöjä maailmassa, joita ei kiinnosta itse musiikki, vaan lähinnä musiikkia soittavat pojat.
 
Sen takia minä tunnenkin olevani yksi harvoista. Harmi kyllä, joukkoon mahtuisi! Miksei ole enemmän musiikkifriikkejä tyttöjä? Nyyh.

Hiihaaa, meikä putosi tuolilta! Parasta tähän mennessä! Way to go, Tupuna!
 
En tajunnu...? Selitä idiootille.

maailman typerin syy...
 
Nii-i.
 
meidän bändin rumpalisti ja kitaristi seurusteli saman naisen kanssa, joka oli aikoinaan meidän kosketisoittaja, kun vielä heviä veivattiin... ja nykyinen laulajakin perimätiedon mukaan sitä laittoi.
 
Kaverita ovat kaikki edelleen eikä bänditoimintaa ole juurikaan haitannut.

miltä nainen näyttää esim. basistin roolissa.
 
Takiaisen Katri on aika tykin nakonen ja hoitaa hommansa paremmin kun 90% miesbasisteista. Laulaakin samalla.

Tuleepa mieleen tästä aiheesta muuan tapaus. Joitain kuukausia sitten odottelin metroa Kaisaniemen asemalla. Rullaportaita tuli alas kaksi about 13-15-vuotiasta tyttöä roudaten hiki hatussa isoa pahvilaatikkoa. Kun tytöt saivat boksin raahattua laiturille niin huomasin että sen kyljessä luki Fender. Uutta kitaravahvistintahan likat olivat siinä posket innosta punaisina kuskaamassa, todennäköisesti suoraan Fasulta.
 
Ette uskokaan miten tuo näky lämmitti vanhan rokkarin mieltä. Siinä oli sitä oikeaa self-made-rockŽnŽroll-henkeä jotta pappa pitäköön bemarinsa, me hoidetaan roudaamiset itse! Ja ennen kaikkea oli hienoa nähdä esimerkki siitä, että vanha kunnon bänditoiminta-aate elää ja voi hyvin. Vähän on välillä pelottanut että kaiken maailman popstarsit ja idolsit sun muut ovat istuttaneet teinien päähän että musaharrastus on pelkkiä managereita ja levytyssopimuksia ja pepun heiluttamista.
 
Meni nyt vähän off-topic, mutta tiivistettäköön vielä että nyt vaan kaikki Suomen nuoret ja vähän vanhemmatkin naiset joukolla rokkia soittamaan!

Tupunalle selitystä:
 
Miehet eivät vaan kestä naisen menestystä, joten naiset muusikkoina alistetaan.
 
Tämä on kyllä niitä maailman kuluneimpia feministien selityksiä sille miksi naisia ei ole johtavilla paikoilla isoissa firmoissa / miksi suurin osa maailman huippurumpaleista on miehiä jne.
 
Käytännön tasolla tuo Tupunan lausahdus tarkoittaisi muusikkopiireissä sitä että bändiin liittyisi kitaristi joka osaisi soittaa kuin Nicolo Paganini ja Django Reinhardt samassa henkilössä. Aikansa soittoa menoa kaseltuaan muita soittajia alkaisi pelottaa kun levytkin ovat myyneet hyvin ja keikkaa pukkaa että tästä virtuoosista saattaisi tulla jotain. Joten komento käy: meneppäs soittamaan koskettimilla a-mollia ja laulamaan taustalauluja koska olet nainen.
 
Ei kuulosta kovin uskottavalta, vai kuulostaako Tupuna?
 
Asenteista siis lähinnä kiinni koko juttu. Shame on you, guys!
 
Tämä on se kaikkein pahin virhe minkä ihminen voi elämässään tehdä. Prkle, katso peiliin. Itsestä asiat ovat maailmassa kiinni, ei mistään salaliitosta juuri sinua ja kaltaisiasi vastaan. Muita on helppo syyttää, mutta vaikeampaa on kantaa itse vastuuta asioista.
 
EDIT: Ja naisasiasioista on helppo saada aikaan hedelmätön juupas - eipäs -keskustelu. Joten jos, Tupuna, asiasta haluat keskustella, pistä pikaviesti, en pilaa tätä topiccia tämän enempää.

Sen takia minä tunnenkin olevani yksi harvoista. Harmi kyllä, joukkoon mahtuisi! Miksei ole enemmän musiikkifriikkejä tyttöjä? Nyyh.
 
Onhan niitä musiikkifriikkejä tyttöjä maailmassa ihan kiitettävästi. Kovin monet(tuntemistani) eivät vaan käytännön tasolla ole edenneet niin paljoa kuin miehespuoliset. Luulenpa, että tyttöjen maailmassa on asioita, jotka menevät kirkkaasti musiikin edelle. Vai olenko aivan väärässä?
 
Lähes jokaisessa pojassa taas asuu pieni japanilainen, elikkä kun jostakin oikein kiinnostuu, niin se tehdään täysillä ja viimeisen päälle. Tämä pätee sekä musiikin maailmassa, kuten myös autoilussa, ruoanlaitossa ja kaikessa.
 
Toki naisissakin löytyy näitä kymppisuorittajia, mutta ei niin paljoa koen ma.

Käytännön tasolla tuo Tupunan lausahdus tarkoittaisi muusikkopiireissä sitä että bändiin liittyisi kitaristi joka osaisi soittaa kuin Nicolo Paganini ja Django Reinhardt samassa henkilössä. Aikansa soittoa menoa kaseltuaan muita soittajia alkaisi pelottaa kun levytkin ovat myyneet hyvin ja keikkaa pukkaa että tästä virtuoosista saattaisi tulla jotain. Joten komento käy: meneppäs soittamaan koskettimilla a-mollia ja laulamaan taustalauluja koska olet nainen.
 
Ei kuulosta kovin uskottavalta, vai kuulostaako Tupuna?
 
Mutta hei. Noinhan se maailma menee. Naisen täytyy todellakin olla hieman jätkämäinen selvitäkseen miehisellä alueella - eli rockmuusikkona. Vaikka kuinka yrittäisit teoretisoida miten asiat ovat, niin silti ne ovat vaan tietyllä tavalla. Jos eivät olisi, niin miksi niin harva nainen on mukana bänditoiminnassa? Selkeästi poikien harrastus.
 
Mutta juu... kulttuuri liittyy myös kasvatukseen - tytöt kasvatetaan tietyllä tavalla, pojat tietyllä tavalla. Pienenä soittelimme isoveljen kanssa molemmat pianoa, mutta sitten veli sai kitaran, kun osasi vaatia. Minä muistan hyvinkin pitäneeni kitaraa poikien soittimena (mistä tuollainenkin käsitys lapselle tulee?? sitä voi aina miettiä..), joten naiseksi kasvaessani halusin välttää kitaraan tarttumista. Ehkä monella naisella sama juttu? Ehkä tarvittaisiin yhä enemmän ja enemmän naisroolimalleja pikkutytöille, jotka eivät aina olisi näitä vähäpukeisia laulavia tyttöbändejä (joilla kaikilla isot tissit), vaan ihan tällaisia normaaleja, esim. singer/songwriter-naisia, jotka uskaltavat rikkoa naiseuden ja mieheyden välisiä rajoja. Olisi ollut mahtavaa, jos olisin nähnyt ja kuullut esim. Alanis Morissetten tyylisiä artisteja muutamaa vuotta aiemmin...
 
Tämä on se kaikkein pahin virhe minkä ihminen voi elämässään tehdä. Prkle, katso peiliin. Itsestä asiat ovat maailmassa kiinni, ei mistään salaliitosta juuri sinua ja kaltaisiasi vastaan. Muita on helppo syyttää, mutta vaikeampaa on kantaa itse vastuuta asioista.
 
Olet oikeassa siinä, että omasta itsestä on maailmassa asiat kiinni. Ja vaikka ajattelenkin aika feministisesti, niin idealisti en sentään ole. Kun vähän tarkkailee ympäristöään ja sen tuottamaa ihmismassaa, niin sitä tulee välillä hyvin surulliseksi tämän ihmismassan asenteista, ja kuinka he siten pyörittävät maailmaa. Yhden ihmisen on mahdotonta muuttaa olemassa olevaa tilannetta, yksin.
 
Tietenkin naisen tulee saada olla nainen ja miehen mies (biologiset ominaisuudet eivät muutu), mutta toivoisin, että kulttuuri ja kasvatus voisivat vuosien saatossa muuttua niin, ettei tarvitsisi jo lapsuusiästä asti muokata sukupuolia tiettyihin rooleihin. Ottaa päähän, kun pikkuvauvoillekin täytyy pukea tytöille vaaleanpunaista, pojille vaaleansinistä - erottelu alkaa jo tällöin! Ja auta armias, jos laitat pikkuprinssillesi vaaleanpunaisen potkupuvun, niin johan siinä on jo kaikenlaista tätiä kauhistelemassa kasvatusmetodejasi! ELI: kulttuurissa kiinni olevista asenteista on kaikki kiinni!! Kirjoitukseni kiteytyy tähän. Kaikkea ei voi omilla asenteillaan muokata.

Mutta hei. Noinhan se maailma menee. Naisen täytyy todellakin olla hieman jätkämäinen selvitäkseen miehisellä alueella - eli rockmuusikkona. Vaikka kuinka yrittäisit teoretisoida miten asiat ovat, niin silti ne ovat vaan tietyllä tavalla. Jos eivät olisi, niin miksi niin harva nainen on mukana bänditoiminnassa? Selkeästi poikien harrastus.
 
Mitä muuta rock on kuin "miesten juttu"? Ei ole rockia ilman äijäilyä.
 
Kuinka moni miespuolinen on kitissyt, kun ei voi menestyä Sade-tyylisessä huokailussa?
 
Hyvää musiikkia ja rockia ei pidä sekoittaa.

Olen itse laulajana bändissä, viisihenkisessä bändissä ainoa tyttö.Aluksi oli luonnollisesti hankalampaa, kun ei vielä tunnettu toisiamme. Nyt tullaan toimeen hyvin.
 
Minulla on aina ollut poikia kavereina, joka varmasti vaikuttaa. On kuitenkin myönnettävä, että ei se silti aina niin helppoa ole... Joku sanoi että "bändissä naista kohdellaan jätkänä", Se on totta. Joskus jopa toivois ettei kohdeltais aina ihan NIIN jätkänä.. Tietyt jutut vois jättää sanomatta ja kertomatta (esim. edellisen viikonlopun panot tms..) Ja joskus olis ihan kiva jos sais vähän "neiteillä", ja ottaa asiat ärsyttävän tyttömäisesti, kun siltä tuntuu.. :)
 
Bändimme toimii yleensä loistavasti, eikä pitäisi olla valittamista.. Ainoana tyttönä neljän mukavan ja söpön jätkän kanssa, ahtaalla treenikämpällä, ja vielä monta tuntia viikossa! ;)

Mitä muuta rock on kuin "miesten juttu"? Ei ole rockia ilman äijäilyä.
 
Ei olisi myöskään rokkia jos ei olisi naisia joiden housuihin yrittää kavuta.

Ei olisi myöskään rokkia jos ei olisi naisia joiden housuihin yrittää kavuta.
 
Totta kyllä tuokin. Naisille on paikkansa ja tärkeä paikka onkin. Ja kiittämättömyyskö on siitä palkkana?

Totta kyllä tuokin. Naisille on paikkansa ja tärkeä paikka onkin. Ja kiittämättömyyskö on siitä palkkana?
 
Heh :) Hassua. Noh, cockrockin kohdalla pitääkin paikkansa, mutta entäs David Bowiet ynnä muut cockrockin vastapuolelle asettuneet rokkarit? :) (vrt. miten eri tavalla David Bowie asettui 70-luvulla rock/popgenreen, kun cockrockia edustivat Hendrixit ja Zeppelinit ja muut...)
 
Kaikki eivät halunneet kavuta naisten housuihin. Bowielle oli tärkeämpää esim. ottaa lavalla Mike Garsonilta suihin :)

Mutta hei. Noinhan se maailma menee.
 
No ei todellakaan mene. En ole tähän esittämääni ilmiöön jossa jotain soittajaa dissattaisiin sukupuolen takia törmännyt kertaakaan elämänin aikana. Soitan bändissä, jossa hallitsevin elementti on sooloviulu, jota soittaa nainen.
 
Ihan vastaavaa olisi väittää että miehet eivät kudo villapuseroita siksi, että kun heistä tulee riittävän hyviä kutojia niin naisten kutomapiiri alkaisi sortamaan tätä miestä ja pakottaisi hänet lopulta lopettamaan harrastuksen. Shame on you, women!
 
Jos eivät olisi, niin miksi niin harva nainen on mukana bänditoiminnassa? Selkeästi poikien harrastus.
 
Siksi, etteivät naiset halua olla bänditoiminnassa mukana. Syy ei ole se, että muusikkopiirit olisivat jotenkin naisilta suljettu yhteisö ja että heitä säännönmukaisesti siellä sorrettaisiisn. Tämä liittyy kyllä esittämääsi ajatukseen kulttuurista ja kasvatuksesta, joista olenkin samaa mieltä. Mutta siinä mielessä minusta meillä miesmuusikoilla ei ole mitään hävettävää ettäkö sortaisimme naisia. Ei ole meidän syymme jos osaavia naisrumpaleita ei ole tarjolla bändeihin.
 
kulttuurissa kiinni olevista asenteista on kaikki kiinni!! Kirjoitukseni kiteytyy tähän. Kaikkea ei voi omilla asenteillaan muokata.
 
Eli muita syyttämällä asiat sitten saadaan kuntoon? Ymmärrän kyllä lähtökohdan, muuta en saa sitä millään suhteutettua sitä esittämääsi ratkaisumalliin.

Luulenpa, että tyttöjen maailmassa on asioita, jotka menevät kirkkaasti musiikin edelle. Vai olenko aivan väärässä?
 
Lähes jokaisessa pojassa taas asuu pieni japanilainen, elikkä kun jostakin oikein kiinnostuu, niin se tehdään täysillä ja viimeisen päälle. Tämä pätee sekä musiikin maailmassa, kuten myös autoilussa, ruoanlaitossa ja kaikessa.
 
Toki naisissakin löytyy näitä kymppisuorittajia, mutta ei niin paljoa koen ma.
 
Eli vain musiikille voi omistautua kympillä, mutta jos elämässä on jotain muita asioita jotka menevät kirkkaasti sen edelle, ne tehdään sitten vähän vasemmalla kädellä...? No joo, tahallani kai ymmärrän väärin.
 
Minusta taas tuntuu että esimerkiksi opiskelu- ja työelämässä nykyään puhutaan enemmänkin täysillä ja viimeisen päälle omistautuvista ja kunnianhimoisista naisista/tytöistä kuin miehistä/pojista. Mutta ne ovatkin sitten niitä halveksittavia "kilttejä tyttöjä", jotka eivät uurastuksellaan koskaan pääse mihinkään muualle kuin huonosti palkattuihin alinaistehtäviin. Veikkaan kyllä että musiikkimaailmassa niin kuin muuallakin naiset tekevät kovasti töitä ja ovat takuulla tunnollisia ja kunnianhimoisia ja haluavat todistaa osaamistaan. Näin ainakin olen itse useassa yhteydessä kokenut, mutta en todellakaan väitä etteikö olisi myös miehiä, jotka treenaavat tuntitolkulla päivässä ja ottavat muutenkin ison vastuun bändin asioista jne. Aivan varmasti on. Mutta paljon on myös niitä, jotka lähinnä hengaavat ja juovat bisseä ja tulevat treeneihin jos jaksavat. Voisin vaikka lyödä pääni pantiksi, että naisissa puolestaan on vähemmän näitä.
 
Ehkä tarkoitit sitä, että miehillä on enemmän taipumusta omistautua vain ja ainoastaan yhdelle asialle? Se kyllä voi pitää jossain määrin paikkansa. Nainen harvoin saa täyttä tyydytystä siitä, että istuu esimerkiksi töissä kellon ympäri, vaikka vaikea minun on uskoa että mieskään. Kyllä ihminen tarvii elämäänsä toisiaan tasapainottavia asioita.

Tuli vain jotenkin mieleen se ainoa treeni, jonka olen soittanut hardrock-bändissä. Kundit ajoivat Toyota Corolloilla kämpille tyttöystäviensä kanssa ja tyttöystävät odottivat kiltisti ulkopuolella. Kun tultiin ulos tupakille niin tytöt istuivat siinä mitään sanomatta ja tuijottivat lammasmaisesti ihania karvaisia kitaristejaan. Koin sen jotenkin täysin käsittämättömäksi. (Toisaalta ei sitä olisi jaksanut sisälläkään kuunnella, hirveää skeidaa. Treenin alussa jätkät tunkivat vessapaperia korvat täyteen. Näytti oudolta.)
 
Tuo taitaa vähän olla kärjistetysti naisen rooli miehisessä yhtyetoiminnassa...
 
Tämähän on hieno keskustelunaihe tai vaikkapa sosiaalipoliittisen tutkimuksen kohde. Muutamia erääntyyppisiä pointteja:
 
1) Pärjätäkseen musiikkitouhussa täytyy *ihmisen* olla hiukan hullu ja omata egoa ja jonkintyyppistä itsevarmuutta ja uskallusta. Kyllä tuo "äijyys" koskee hyvin pitkälti kumpaakin sukupuolta. Vähän samantyyppisiä luonteita yhtyeissä on genrestä riippumatta, ainakin minusta, ja tunnen mielestäni kiitettävän määrän porukkaa. Bändejä nyt tietysti niin kaikenlaisia että totaalinen yleistäminen on täysin mahdotonta, sehän on selvää.
 
2) Ei ihme että tytöt perustavat omia bändejään, kun meininki on vähän tämä, mitä täälläkin on tullut esille. Toisaalta myös helpompaa, kaveriporukassahan niitä bändejä perustellaan, jos on tyttö niin lähimmät kaveritkin lienevät usein tyttöjä. Ja onhan kyllä tyttöbändeillä mukavampaa sinänsä, keikkaa lohjennee helpommin ja tosinaan tuntuu että voi soittaa mitä vaan sontaa, jos on äijien mielestä ah-niin-söpö (yksi sana: Micragirls. Ja on myös täysin loistavia tyttöbändejä, Branded Women yms. joten ei nyt kuitenkaan aleta tätä, ok).
 
3) Lisää musiikkihulluja naisia tänne heti. Tai ainakin muusikoiden.nettiin, rakasta puolisoani voisi alkaa ärsyttää jos fyysinen olinpaikkani tulvisi musiikkihulluja naisia (not f*cking likely...)
 
4) Vaaleanpunaiset potkupuvut pitäisi tulkita henkiseksi väkivallaksi lapselle ja kieltää sukupuolesta riippumatta.

Tuli vain jotenkin mieleen se ainoa treeni, jonka olen soittanut hardrock-bändissä. Kundit ajoivat Toyota Corolloilla kämpille tyttöystäviensä kanssa ja tyttöystävät odottivat kiltisti ulkopuolella. Kun tultiin ulos tupakille niin tytöt istuivat siinä mitään sanomatta ja tuijottivat lammasmaisesti ihania karvaisia kitaristejaan.
 
Ja onhan kyllä tyttöbändeillä mukavampaa sinänsä, keikkaa lohjennee helpommin ja tosinaan tuntuu että voi soittaa mitä vaan sontaa, jos on äijien mielestä ah-niin-söpö (yksi sana: Micragirls. Ja on myös täysin loistavia tyttöbändejä, Branded Women yms. joten ei nyt kuitenkaan aleta tätä, ok).
 
Ei aleta, ei, mutta hauska yhteys noillakin saman kirjoituksen eri osilla :) Näinhän se nyt vaan on että tytöistä pojat on söpöjä ja pojista tytöt, kun heteroista on kyse. Minkäs sille voi. Lukemattomia ovat ne poikabänditkin, jotka saavat soittaa mitä vain sontaa koska ovat ah-niin-söpöjä. Tasa-arvo vallinnee. Niin tai näin päin, lammasmainen palvonta on ällöä, varsinkin jos ollaan seurusteluasteella. Minusta yleensä tuppaa silloin tulemaan päinvastoin vastarannan kiiski, ihan vain siksi etten valuisi aivottomana vanukkaana ah-niin-söpön miehen jalkojen juuressa. :)

Minusta taas tuntuu että esimerkiksi opiskelu- ja työelämässä nykyään puhutaan enemmänkin täysillä ja viimeisen päälle omistautuvista ja kunnianhimoisista naisista/tytöistä kuin miehistä/pojista. Mutta ne ovatkin sitten niitä halveksittavia "kilttejä tyttöjä", jotka eivät uurastuksellaan koskaan pääse mihinkään muualle kuin huonosti palkattuihin alinaistehtäviin.
 
Joo, minulta jäi tuo sanomatta.
 
Ehkä tarkoitit sitä, että miehillä on enemmän taipumusta omistautua vain ja ainoastaan yhdelle asialle? Se kyllä voi pitää jossain määrin paikkansa.
 
Jotain tuon kaltaista ajoin takaa. Tunnen monta ennakkotapausta tästä ja kaikki ovat miehiä. En yritä vihjailla, etteikö naisista ole mihinkään, onhan maailmassa luluisia naispuolisia taiteilijoita, jotka tahkoavat hyvin/hyvää matskua.
Luulenpa, että innostus/kiinnostus pop/rock-musiikin tekemistä ja esittämistä kohtaan on yleisesti miehien keskuudessa suurempi.

1) Pärjätäkseen musiikkitouhussa täytyy *ihmisen* olla hiukan hullu ja omata egoa ja jonkintyyppistä itsevarmuutta ja uskallusta. Kyllä tuo "äijyys" koskee hyvin pitkälti kumpaakin sukupuolta. Vähän samantyyppisiä luonteita yhtyeissä on genrestä riippumatta, ainakin minusta, ja tunnen mielestäni kiitettävän määrän porukkaa. Bändejä nyt tietysti niin kaikenlaisia että totaalinen yleistäminen on täysin mahdotonta, sehän on selvää.
 
Samaa mieltä. Pärjätäkseen varsinkin miesvoittoisessa yhteisössä/jutussa täytyy olla tarpeeksi äijä, jotta pärjää. Uskoisin, että tyttöjen täytyy kestää pierujuttuja eikä säikähtää pienestä... prinsessamaista käytöstä tuskin kukaan jaksaa tuollaisessa harrastuksessa, missä tarkoituksena olis pitää kivaa.
 
2) Ei ihme että tytöt perustavat omia bändejään, kun meininki on vähän tämä, mitä täälläkin on tullut esille. Toisaalta myös helpompaa, kaveriporukassahan niitä bändejä perustellaan, jos on tyttö niin lähimmät kaveritkin lienevät usein tyttöjä. Ja onhan kyllä tyttöbändeillä mukavampaa sinänsä, keikkaa lohjennee helpommin ja tosinaan tuntuu että voi soittaa mitä vaan sontaa, jos on äijien mielestä ah-niin-söpö (yksi sana: Micragirls. Ja on myös täysin loistavia tyttöbändejä, Branded Women yms. joten ei nyt kuitenkaan aleta tätä, ok).
 
Njaa. Yleisesti tyttöbändejä dissataan. Tosin nyt on kyllä tullut paljon ns. uskottaviakin tyttöbändejä, kuten juuri vanhat ystävämme Micragirls ja Thee Ultra Bimboos (mutta mielestäni nämä bändit ovat tietyllä tavalla äijämäisiä...), sitten Takiainen... ja Tiktakkikin on kasvattanut uskottavuuttaan. Mutta kyllähän miehet hyvännäköisiä böönia varmaan katselevat, ei siinä mitään. Kunhan eivät soita paremmin kuin miehet, eikö niin? ;)
 
Ja muuten, mulla on kyllä läheisissä kavereissa myös poikia. Olen huomannut tulevani hyvin poikaporukassa juttuun, koska osaan olla äijämäinen, juoda kaljaa samaan tahtiin ym. Mut juu, en voisi kyllä koskaan kuvitella järkkääväni bändiä lähimpien tyttökavereiden kanssa. No, ehkä sitten, jos osaisivat oikeesti jotain soittaa :)
 
3) Lisää musiikkihulluja naisia tänne heti. Tai ainakin muusikoiden.nettiin, rakasta puolisoani voisi alkaa ärsyttää jos fyysinen olinpaikkani tulvisi musiikkihulluja naisia (not f*cking likely...)
 
Oon mä huomannu täällä itseni lisäksi muutamia muitakin. Tytöt, saisitte laittaa mulle vaikkapa pikaviestiä, voisi puhua näistä jutuista ihan off-topiccinakin...
 
Ja vielä lisäys:
 
Jotain tuon kaltaista ajoin takaa. Tunnen monta ennakkotapausta tästä ja kaikki ovat miehiä. En yritä vihjailla, etteikö naisista ole mihinkään, onhan maailmassa lukuisia naispuolisia taiteilijoita, jotka tahkoavat hyvin/hyvää matskua.
Luulenpa, että innostus/kiinnostus pop/rock-musiikin tekemistä ja esittämistä kohtaan on yleisesti miehien keskuudessa suurempi.
 
No, ehkä tähän voisi jo ottaa mukaan yleisen biologian/psykan :) Freudilaisten teorioiden mukaan miehet soittavat (tai hankkivat jossain muussa asiassa kehittyneen taidon), koska näillä taidoilla saadaan vastakkaisen sukupuolen kiinnostus. Ja nimenomaan niin, että miehen pitää näyttää pätevyytensä ja monipuolisuutensa suvun jatkamiseksi, minkä takia sitten miespuoliset ihmiset takovat itselleen jonkin taidon. Musiikkipsykologian tutkimus väittää, että musiikkia taitavia ihmisiä pidetään yleisesti sosiaalisesti sekä verbaalisesti lahjakkaina, mikä vetoaa naisiin suvunjatkamisvietin kautta. Täytyyhän sitä nyt saada mahdollisimman hieno jälkeläinen! Hehheh.
 
Ehkä naisen pitää siis keskittyä lähinnä tähän suvunjatkamiseen, että mies saa sitten aikaa pullistella. Nämä aktiivisesti taitojaan kehittävät naiset monella alalla ovat siis vähissä. On nimittäin muutakin ajateltavaa, naisilla siis.