Yleistä keskustelua musiikista ›

Jos oletetaan, että pitäisi esittää teoksia jollekin ihmiselle, joka ei ole musiikkia kuullut koskaan ennen. Niin mitkä ovat mielestänne ne perusteokset, joista tulisi aloittaa musiikkiin tutustuminen. Mitkä teokset olisivat ns. tärkeitä perusteoksia ja virstaanpylväitä musiikin kehityksessä ja miksi?

Vähän riippuu siitä perspektiivistä missä mennään ja kuinka paljon on aikaa. Jos nyt pysytään länsimaisen musiikin piirissä, niin varmaan jonkunlainen kronologinen etenemisjärjestys olisi hyvä. Aloittaa klasarin & kirkkomusiikin puolelta, esim. gregoriaanisella musiikilla ja Bachilla ja jatkaa esim. Beethoveniin ja Mozartiin. Siitä sitten etenee nykyaikaan.
 
1900-luvulle tultaessa voisi ottaa kuvaan mukaan mustan musiikin, aloittaa spirituaaleista ja edetä siitä bluesiin, gospeliin ja jatsiin. Jazzin osalta voisi soittaa esim. Armstrongin Hot five & Hot seven -levytyksiä, jotka ovat jonkunlainen merkkipaalu sieltä alkutaipaleelta. Sitten Bebopin kautta (esim. Charlie Parkeria) Miles Davisiin ja John Coltraneen. Weather Reportia ja Mahavishnu orchestraa voisi kanssa soittaa.
 
Noihin aikoihin voisi ottaa mukaan sitten rockin. Aloittaa vaikka Bill Haleystä ja Elviksestä ja mennä siitä Beatlesiin.
70-luvulta voisi soittaa vaikka Led Zeppeliniä, ja hiljalleen voisi ottaa myös hip hopin ja eletronisen musiikin kehityksen huomioon. Kraftwerk ja Stockhausen voivat ainakin olla soitettavien listalla. Mustan musiikin kehitystä ei pidä myöskään unohtaa, eli ainakin Aretha Franklinia ja James Brownia soittimeen.
 
Näistä 80-90 -luvun nimistä on paha vielä sanoa kenestä tulee todella merkittävä noin historiallisessa mielessä. Muut jatkakoot tästä.
 
EDIT: Nuo ovat valikoituneet tuohon siksi, että ovat joko genrensä merkittäviä edustajia ja/tai vaikuttaneet sen syntyyn ja kehitykseen.

Ihminen, joka ei koskaan ole kuullut musiikkia, on kulttuurisesti mahdoton :) Mutta jos tosiaan fantasioisi ihmisen joka ei ole koskaan elänyt maailmassa jossa on musiikkia, tulisi "perehdyttäminen" aloittaa mahdollisimman helposta hommasta. Kun ihmisellä ei ole hahmopsykologian mukaan valmiita skeemoja (eli malleja, mihin verrata uutta asiaa) jostain asiasta, olisi aika turha lähteä minkäänlaista edistyneempää musiikkia hänelle esittelemään. Vähän sama juttu, kun jaavalaisesta gamelan-muusikosta tuntuu todella erilaiselta käsittää länsimaista tonaalista musiikkia, tai vaikkapa irakilainen sotavanki tuntee Metallican musiikin kidutuskeinoksi itselleen, niin uskonpa että tämä fantasioimani musiikiton ihminen ei kestäisi aluksi edes gregoriaanista kirkkolaulua. Kannattaisi siis varmaankin lähteä aivan näinkin kaukaa esittämään musiikillista matskua, että "korva tottuisi". Tälläkin tavalla skeemojen rakentuminen kestäisi vuosia, ja olenpa varma että musiikiton aikuinen ei enää koskaan oppisi ymmärtämään, mitä edes musiikki on. "Mölykenttää", korkeintaan.
 
Noooh, fiktiot fiktioina. Jos nyt otettaisiin ihminen joka tuntisi pelkkää populaarimusiikkia mutta ei ollenkaan esim. länsimaisen taidemusiikin traditioita, niin ehkä helpoimpia tyylejä ymmärtää nopeasti olisi varmaankin joku Mozartin teos tyyliin "Eine kleine Nachtmusik". Näinhän opetuksessakin mennään, helpoimmasta vaikeimpiin muotoihin... ja näinpä musiikistakin tulisi alussa opettaa kaikista helpoimmin omaksuttavat muodot. Entäs, mitä pitäisi soittaa klassisen musiikin kuuntelijalle, joka ei ole kuullut koskaan ainuttakaan rockmusiikin biisiä? Vaikea pala, aijaijai. En osaa vastata. Joku muu ehkä osaisi?

Entäs, mitä pitäisi soittaa klassisen musiikin kuuntelijalle, joka ei ole kuullut koskaan ainuttakaan rockmusiikin biisiä? Vaikea pala, aijaijai. En osaa vastata. Joku muu ehkä osaisi?
 
No tietysti Ynkkää ja muuta "neo-klassista rockia". Har har.

tuohon on oikeastaan täysin mahdotonta antaa vastausta. mun mielestä se lähtee siitä että ihminen itse kiinnostuu ja tutkii asiaa, ei mitään pysty sen kummemmin syventämään toisen puolesta. tottakai voi antaa vinkkiä mihin päin korvaansa kallistaa, mutta se varsinainen syventyminen lähtee vasta aidosta kiinnostuksesta ja omatoimisesta tutkimisesta. sitten loppujen lopuksi voi löytää sen oman juttunsa syvemmältä musiikin uumenista, oli se musiikki sitten klassista tai progea tai ihan mitä vaan.

Varmaan voisi ajatella niin, että tuo kuvitteellinen ihminen olis "lapsen" asemassa, hänen ois siis helpointa päästä sisälle mahd. yksinkertaisiin melodioihin/rytmeihin. Siltä pohjalta..:) Satu meni saunaan ja sitä kautta Nirvanaan ja vaikka hälymusiikkia tai jotain.. kaunista.

Jos oletetaan, että pitäisi esittää teoksia jollekin ihmiselle, joka ei ole musiikkia kuullut koskaan ennen. Niin mitkä ovat mielestänne ne perusteokset, joista tulisi aloittaa musiikkiin tutustuminen.
 
Lastenlaulut? ;-)

Jos oletetaan, että pitäisi esittää teoksia jollekin ihmiselle, joka ei ole musiikkia kuullut koskaan ennen. Niin mitkä ovat mielestänne ne perusteokset, joista tulisi aloittaa musiikkiin tutustuminen. Mitkä teokset olisivat ns. tärkeitä perusteoksia ja virstaanpylväitä musiikin kehityksessä ja miksi?
 
Lähtökohtaisesti aloittaisin kuunnelluttamisen jollain helpolla, nykaikasella saundilla, jollain joka on sen verran uutta että on vielä tuoretta, eikä ole kerennyt vielä muodostumaan käsitteellisesti ja lähtökohtaisesti hyväksi tai huonoksi, sanottakoon vaikka fiktiivisellä "the best of modern american rock music of the -90Žs and -00Žs"kokoelmalla (Smashing pumpkins, nirvana, metallica et cetera, kyllä te tiedätte mitä tarkoitan). Mahdollisimman vähän taidetta, mahdollisimman vähän markkinoiden takia tehtyä ja äärituotteistettua ja mahdollisimman paljon rehellistä, vilpitöntä iloa musiikkia itseään kohtaan huokuvaa tavaraa. Sillä saataneen hyvä peruskasvatus musiikkiin. Tätä komppaamaan panisin vertailukohteeksi MTV-popin pahimmat palat, lenen, madonnan, shakiran jne kontrastia antamaan; tämä on musiikin tila nyt, tällaista kuunnellaan, ja jokainen tekee yleensä tiedostamatta, joskin tietoisesti valinnan näiden kahden tyylisuunnan välillä. Harva valitsee molemmat.
 
Selittäisin myöskin korrelaatiot moderniin kulutusmentaliteettiin ja viiden minuutin talouteen, peruspsykologiaan jnejnejne.
 
Kun tämä huttu olisi hoidettu, siirtyisin yhtyekohtaisesti levy levylta taaemmas ja siitä eteenpäin ko. bändin vaikuttajiin ja kiipeäisin sukupuussa niin kauas kuin mahdollista, ja toistaisin tämän niin monen yhtyeen kanssa kuin vain olisi tarvis kunnes ko. henkilö osaisi itse toistaa samaa rutiinia, ja todeta ihan itse että vau, audioslave tosiaan kuullostaa paikoin zeppeliniltä jonka juuret makaavat.... (en tiedä itsekään missä).

Entäs Schönbergit, Ligetit, Caget ja niitten kautta tonaaliseen?
 
Aika jännää olisi kyllä testata (mutta käytännössä mahdotonta), että mitenkä ihmisen musiikillinen kehitys lähtisi käyntiin, jos ei olisi koskaan kuullut tonaalista musiikkia, vaan musiikkikasvatus olisi alkanut täysin Schönbergillä tai esim. just Ligetillä, jonka kenttätekniikka on pelkkää "melua"? Taidanpas muuten soittaa ekalle tulevalle lapselleni vauvasta lähtien pelkkää Ligetiä, mahtaisikohan normaali musiikillinen kehitys myöhäistyä :)