Olen miettinyt tätä asiaa usein yön pitkinä tunteina.
Käsittääkseni tässä siis pyritään kolmeen asiaan:
1. Estämään kaiuttimien värähtelyn eteneminen pöytään.
Tätä edesauttavat:
- Kaiutinjalan suuri massa. Eli mitä painavampi jalusta on, sitä vaikeampi se on saada värähtelemään. Kivi,betoni,hiekalla täytetty metalliputki, tiivis paperi (puhelinluettelo, perheraamattu, tietosanakirja).
Lekaharkko ei ole mitenkään erityisen painavaa vaan se on nimenomaan kehitetty kevyeksi rakennusmateriaaliksi.
- Värähtelyn etenemisen pysäyttäminen. Kumi, paperi, styroksi,eristevilla/akustolevy..
2. Pitämään kaiutin jämäkästi paikallaan. Ajatuksena on, että kaiutinkartion koko energia kuluu äänenpaineen tuottamiseen eikä kaiutinkotelon siirtelyyn. Tähän käytetään niitä piikkejä,sinitarraa,kumitassuja..
3. Säätämään kaiuttimen korkeus sopivaksi eli diskantti korvan korkeudelle.
Ja kannattaa tosiaan varmistaa että pöydästä ei sinkoile kovin härskejä etuheijasteita.
Omista kokemuksista sen verran että virittelin kesällä kaiuttimien alle seuraavanlaisen mötikän:
1. Pöytää vasten n. 5 mm paksuiset kumilevyn palaset.
2. Kumien päälle pihalaatat.
(
http://www.pihakivi.com/fi/Tuotteet/Kivet/ )
3. Ja kaiuttimien ja kivien väliin kumitassut.
Vaikutuksena oli juuri edellä kuvailtu "kuin botnesta olisi kadonnut tonni mutaa"
Pöytä ei siis enää resonoi mukana.
Tämän läjän aikaansaatuani tunsin olevani ns. eksentrinen ja häpesin pyytää ystäviäni käymään. Kunnes Soundi kolahti postiluukusta ja Jori Sjöroosilla oli työhuoneellaan vastaava.
Tällä hetkellä kaiuttimien alla Riffin vuosikertoja.Tokihan ammattilehti on parempi tässäkin kuin vaikkapa Apu.
Myös hifistit, nuo ketterät pikku hörökorvat ovat vaivanneet itseään pohtimalla mm.laitealustan vaikutusta ääneen.
http://www.hifilehti.fi/keskustelu/tm.asp?m=73579