Provohan tämä lienee, mutta aika paksua tavaraahan tuo on ja sikäli ihan bullshitiä, että todellinen musiikinrakastaja ei palaa mihinkään "basicseihin" vaan laajentaa repertuaariaan eikä juokse laput silmillä vartuttuaan.
Ja kyllä se nyt, sori vaan, on ihan mahdollista nykypäivänä, että "miehen iässä" (itse en ole) olevat voivat rakastaa esimerkiksi thrash-metallia koko sydämestään ja sitä soundia, mikä parhaiten irtoaa SISO-tyylin vahvistimista. Okei, saahan sitä thrash-soundia boostatusta JCM-800:sestakin, mutta jos haluaa SISO-soundin, niin sitten ostaa sellaisen eikä Kasisatasta.
Eivät ihmiset idiootteja ole, jos eivät halua noita kanonisoituja soittokamoja :)
Mulle toimii kyllä LP+Marsu tällä hetkellä, mutta musiikkityylihän sen sanelee. Helkkaristako minä tiedän, mitä vuoden parin päästä tarvitsen.
Typerintä mitä voi musiikin suhteen tehdä, on rajoittaa itseään kaavoihin perinteiden vuoksi. Ei oo pakko kokeilla kaikkea, mutta jos joku muu tekee toisin, niin turha sitä on tulla viisastelemaan. Jos itselle toimii, niin ei se tarkoita että muut ovat lapsia ja kypsymättömiä. Niin paljon kuin arvostankin konkareiden näkemyksiä, siinä vaiheessa kun aletaan tuputtaa "totuuksia" ja lyttäämään muita "kypsymättöminä", niin nousee savu korvista. Kyllä me teinitkin osaamme ajatella, vittu.
Ja alkuperäiseen kysymykseen: en minä riippuvainen ole, mutta totta munassa mieluiten vedän tutuilla kamoilla säädön välttämiseksi. Mutta jos pakko on, niin kunhan on kitarantapainen ja mölytoosa, kyllä siitä jotain irti saan.
Tässä kirjoituksessa oli hyviä pointteja. |
Itse olen kyllä niin älyllisesti rajoittunut että jos yllättäen en saakaan aikaan sellaista ääntä johon olen tottunut niin tuppaa kaikki menemään kengille välittömästi. Soittamiseni on kuin hutera korttitalo, joka leviää pienestäkin muutoksesta. Säälittävää, tiedän, mutta näin se on. Joskus laina vahvarilla soittaminen on onnistunut (jos olen ollut hiukan humalassa) useimmiten ei. |
jussimus
