Kitarat: kitarakamat ›

Sikäli olen riippuvainen, että nykyinen vahvarini on sen verran harvinainen täällä päin maailmaa, että jos sen myisin ja tulisin katumapäälle, niin toista en ihan heti tilalle löytäisi. Sama koskee Sarvukkaa, mutta muille löytäisin varmasti korvaajat nopeasti. Soiton sujuvuus ei sinänsä ole kamoista kiinni, kunhan perusasiat on kunnossa.

Kyse ei ole riippuvaisuudesta vaan luottamuksesta.
 
Nimenomaan näin.
 
Kitaraa lukuunottamatta olen tehnyt kaiken itse (efektit&vahvistimet jne.) En voisi enää edes kuvitella soittavani muulla/muiden kalustolla.
 
Setuppini ei todellakaan ole mikään uniikki, kaupasta saa taatusti hyvin lähelle samanlaisen. Kyse on kuitenkin siitä, että minä _tiedän_ miten omat efektini ja vahvistimeni käyttäytyvät, koska olen jo tekovaiheessa perehtynyt niihin kirjaimellisesti pintaa syvemmältä.

Omat kamat on kivat, mutta myös muut samantyyliset kelpaavat tarvittaessa ihan hyvin. Tottahan se nyt on niin, että jos lyödään ihan toisenlaiset kamat kehiin niin vähintään menee hetki totuttelussa tai sitten ne eivät yksinkertaisesti reagoi mun soittotatsiin niinkuin haluaisin. Tästä esimerkkinä miitissä testaamani Kjukan Framus-nuppi: kolme kanavaa ja varmasti jollekulle toimiva paketti, mutta itse en kerta kaikkiaan saanut siitä sellaista soundia, joka olisi vastannut mun soittoon sillä tavalla kuin monet muut vahvistimet.
 
Jos olisin jossain vaiheessa ollut täysin riippuvainen jostain tietyistä soittokamoista, tuskin olisin koskaan lähtenyt siihen rumbaan, että kamat aina hetkittäin vaihtuvat anakin osittain. Toisaalta esimerkiksi tällä hetkellä hallussani on muutama semmoinen verme, joista ei toivottavasti tarvitsisi luopua.
 
Sitä mukaa kun oma tyyli alkaa hahmottua, selviää myös aika pitkälle se, mitkä (tai minkätyyliset) kamat siihen parhaiten sopivat. Toisaalta taas kun (jos?) ammattitaito kasvaa, niin kamoillakin on suhteessa vähemmän merkitystä: sitä kai kuulostaa itseltään ihan minkä tahansa vehkeen läpi. Kyse ei yleensä olekaan itseltään kuulostamisesta, vaan siitä, että miksipä sitä käyttäisi vain "riittäviä" kamoja, jos on mahdollisuus miellyttäviin ja inspiroiviinkin vempeleisiin? :)

En oo riippuvainen... Kyllä mä soitan kamoilla kuin kamoilla ja yleensä saan homman kuulostamaan siltä kuin haluan. Toki ne jotkut kamat ovat lähellä sitä mitä haluan ja niillä saan sen soundin minkä haluan - ilman suurempia säätöjä. Mulla on just sellaiset kamat kuin haluankin - juurikin siksi koska mulla on ollut mahdollisuus hommata moiset. Mut kyllä mä säännöllisesti soitan kaikella muullakin. Eikä tunnu missään. Jos tuntuu, niin siinä että on mukavempi taas soitella omilla kamoilla! ;-)

Moni on tietysti syystäkin ylpeä ja innoissaan, kun on saanut sen "oikean" vahvistimen, ja mielellään laittaa sille painolastia.
 
Nyt useita kymmeniä kitaroita ja parikymmentä vahvistinta läpikäyneenä voin sut turvallisin mielein sanoa, että voisin koska vain vetää keikan Feggyn, Chemon, Jucciczen tai vaikka Les Fenderin kamoilla tarvitsematta hetkeäkään pähkäillä mikä tekee mitä. Ja uskallanpa sanoa että sama toimii toisinkin päin.
 
Nimittäin, kun kaikki on kokeiltu, jäävät vahvistimiksi ne vanhimmat Fenderit ja ensimmäiset Marshallit 60-luvun hämäristä, ja kitaroiksi valikoituvat Gibsonin ja Fenderin tuotteet. Nämä pysyvät, kuten jäähallirumpalien valtavien rumpusettien keskellä oleva moposetti joka on se työväline muiden pönttöjen ollessa showta.
 
Ja kuten jäähallirumpaleilla, kerääntyy oheen myös kaikenlaisia muita kitaroita ja vahvistimia, joita on kiva olla olemassa ja joilla soitetaan aina jotkut jutut, mutta jotka eivät koskaan kuitenkaan ole se kaikkein omin valinta.
 
Koska näin käy yleensäkin, on melko todennäköistä että kitaroista ja vahvistimista paljastuu melkoisen konservatiivisesti samat pelit alta, kun joutuu soittamaan vierailla kamoilla.

Nyt useita kymmeniä kitaroita ja parikymmentä vahvistinta läpikäyneenä voin sut turvallisin mielein sanoa, että voisin koska vain vetää keikan Feggyn, Chemon, Jucciczen tai vaikka Les Fenderin kamoilla tarvitsematta hetkeäkään pähkäillä mikä tekee mitä. Ja uskallanpa sanoa että sama toimii toisinkin päin.
 
..
 
Nimittäin, kun kaikki on kokeiltu, jäävät vahvistimiksi ne vanhimmat Fenderit ja ensimmäiset Marshallit 60-luvun hämäristä, ja kitaroiksi valikoituvat Gibsonin ja Fenderin tuotteet...
 
Olet oikeassa, mutta en silti ole kaikilta osin samaa mieltä. Kevyemmässä popissa ja rockissa näin. Raskaammassa musiikissa esim. 5150 ja Jackson tekevät saman.
 
Pilkunviilaamista, mutta piti laittaa tulkinnan välttämiseksi.

Olet oikeassa, mutta en silti ole kaikilta osin samaa mieltä. Kevyemmässä popissa ja rockissa näin. Raskaammassa musiikissa esim. 5150 ja Jackson tekevät saman.
 
Ei kun kato, kun kaikki musatyylit on kokeiltu niin jäljelle jää nimen omaan kevyempi pop ja rock eli oikea musiikki, jota soitettiin oikeilla soittimilla ja vahvistimilla.
 
Back to basics. Niin siinä ainakin täällä päässä on hyvää vauhtia käymässä. Jackson tuli ja meni, mutta älkää nyt kaikille kertoko... ;)

Kivi: Nimittäin, kun kaikki on kokeiltu, jäävät vahvistimiksi ne vanhimmat Fenderit ja ensimmäiset Marshallit 60-luvun hämäristä, ja kitaroiksi valikoituvat Gibsonin ja Fenderin tuotteet.
 
Juu, allekirjoitan. Mun Marshall on tosin kultaiselta 80-luvulta..

Jucciz: Jackson tuli ja meni, mutta älkää nyt kaikille kertoko... ;)
 
Kehtaat kertoa tämmöisen! Mua hävetti jo ihan sikana se, että mun Fender Jaguar orkkislaukun kera toimitettiin Ibanez Jem-pahvilaatikossa. Kammotus! Mitä jos joku olis nähnyt?
 
;-)

riippuvainen en ole, tietyissä tilanteissa. Esim. himassa ollessani kattelen ja mietin koko ajan uutta vahvistinta ja uusia pedaaleita (kitarat on jo unelmat, SG:n mikit vois kylläkin vaihtaa, ja iban lespan myydä), mutta treeneissä kaikki tuntuu niin sopivalta, että mistään en luopuisi ja mitään ostaisi lisää... saundi on mitä mahtavin...

Olet oikeassa, mutta en silti ole kaikilta osin samaa mieltä. Kevyemmässä popissa ja rockissa näin. Raskaammassa musiikissa esim. 5150 ja Jackson tekevät saman.
 
Ei sitten enää, kun soittajat pääsevät miehen (ja naisen) ikään. Yllättävästi alkaa metalliosaston karvaturrikoiltakin löytyä ihan perinneosaston pelejä, tosin joskus miten kuten naamioituina.
 
"Ne nyt on vaan niin hyviä, että niillä vetää mitä vaan."

Ei sitten enää, kun soittajat pääsevät miehen (ja naisen) ikään. Yllättävästi alkaa metalliosaston karvaturrikoiltakin löytyä ihan perinneosaston pelejä, tosin joskus miten kuten naamioituina.
 
"Ne nyt on vaan niin hyviä, että niillä vetää mitä vaan."
 
Okei, olin sitten väärässä.

Ei sitten enää, kun soittajat pääsevät miehen (ja naisen) ikään. Yllättävästi alkaa metalliosaston karvaturrikoiltakin löytyä ihan perinneosaston pelejä, tosin joskus miten kuten naamioituina.
 
"Ne nyt on vaan niin hyviä, että niillä vetää mitä vaan."
 
Yllätyin kommentistasi äsken niin, että en kyennyt vastaamaan. Tässä täytyy olla kommunikaatio-ongelma. On mullakin Vox ja strato, mutta en niillä metallia soittaisi. Humpasta rankempaa rokkiin toimivat hyvin. En omalla 6505:llä humppaa soittaisi, mutta metallimusiikin tyyleihin tuo sopii. Ehkä mun täytyy päästä siihen miehen ikään, että ymmärtäisin, mistä on kyse. Jollei aikaisempi ollut provo.

Ei kun kato, kun kaikki musatyylit on kokeiltu niin jäljelle jää nimen omaan kevyempi pop ja rock eli oikea musiikki, jota soitettiin oikeilla soittimilla ja vahvistimilla.
 
Back to basics. Niin siinä ainakin täällä päässä on hyvää vauhtia käymässä. Jackson tuli ja meni, mutta älkää nyt kaikille kertoko... ;)
 
Provohan tämä lienee, mutta aika paksua tavaraahan tuo on ja sikäli ihan bullshitiä, että todellinen musiikinrakastaja ei palaa mihinkään "basicseihin" vaan laajentaa repertuaariaan eikä juokse laput silmillä vartuttuaan.
 
Ja kyllä se nyt, sori vaan, on ihan mahdollista nykypäivänä, että "miehen iässä" (itse en ole) olevat voivat rakastaa esimerkiksi thrash-metallia koko sydämestään ja sitä soundia, mikä parhaiten irtoaa SISO-tyylin vahvistimista. Okei, saahan sitä thrash-soundia boostatusta JCM-800:sestakin, mutta jos haluaa SISO-soundin, niin sitten ostaa sellaisen eikä Kasisatasta.
 
Eivät ihmiset idiootteja ole, jos eivät halua noita kanonisoituja soittokamoja :)
 
Mulle toimii kyllä LP+Marsu tällä hetkellä, mutta musiikkityylihän sen sanelee. Helkkaristako minä tiedän, mitä vuoden parin päästä tarvitsen.
 
Typerintä mitä voi musiikin suhteen tehdä, on rajoittaa itseään kaavoihin perinteiden vuoksi. Ei oo pakko kokeilla kaikkea, mutta jos joku muu tekee toisin, niin turha sitä on tulla viisastelemaan. Jos itselle toimii, niin ei se tarkoita että muut ovat lapsia ja kypsymättömiä. Niin paljon kuin arvostankin konkareiden näkemyksiä, siinä vaiheessa kun aletaan tuputtaa "totuuksia" ja lyttäämään muita "kypsymättöminä", niin nousee savu korvista. Kyllä me teinitkin osaamme ajatella, vittu.
 
Ja alkuperäiseen kysymykseen: en minä riippuvainen ole, mutta totta munassa mieluiten vedän tutuilla kamoilla säädön välttämiseksi. Mutta jos pakko on, niin kunhan on kitarantapainen ja mölytoosa, kyllä siitä jotain irti saan.

Ei kun kato, kun kaikki musatyylit on kokeiltu niin jäljelle jää nimen omaan klassinen , eli oikea musiikki, jota soitettiin oikeilla soittimilla
 
Virhe! Tyhjä tai liian lyhyt kirjoitus!

Yllättävästi alkaa metalliosaston karvaturrikoiltakin löytyä ihan perinneosaston pelejä, tosin joskus miten kuten naamioituina.
 
Tai sit ei, luulenpa, että useampi vanharockpappa (esim. Iommi, Barre) vetää nimenomaan "uusilla" vehkeillä. Ja ilman 14 efektiä varmasti harva hevimies -62 fenderillä vetää.

mul on muutama purkki mistä en luopuis, muuten kai aika sama, vaikka olenkin yrittänyt kasailla itselleni sopivinta settiä. Ja mä olen hieman taikauskoinenkin, että jos on joku merkki mistä en pidä, niin sitten en pidä. vaikka se lolisi lopulta ihan yhtä hyvä kuin oma vastaava, ties vaikka parempikin

Kuinka riippuvainen nykyisestä soitinkalustostasi ?
 
En edes muista, koska olen viimeks laittanut vahvarin päälle. Se toimittaa lähinnä kalusteen virkaa.
(Kai se toimii vielä ?)
 
Kitaroista olen kai riippuvaisempi, tänäänkin olen hypistellyt neljää niistä. Eikä niitä silti tunnu olevan tarpeeks.

Nimittäin, kun kaikki on kokeiltu, jäävät vahvistimiksi ne vanhimmat Fenderit ja ensimmäiset Marshallit 60-luvun hämäristä, ja kitaroiksi valikoituvat Gibsonin ja Fenderin tuotteet.
 
No jaa, on mullakin pari 60-luvun Marshallia (no okei, vm70 on se nuorempi) ja jokunen ison ÄFFän kepukkakin, mutta kyllä nykyisin useimmiten käytössä on nykytekniikkaa edustava V&V yhdistelmä eli Variax ja Valvetronix. On se vaan niin paljon helpompaa ja yksinkertaisempaa vääntää vaan napista minkälaista kitara- ja vahvistinsoundia haluaa kun kaikki perussoundit on siinä käden ulottuvilla ja tarpeeksi uskottavasti mallinnettuina.

Mulla on musassa melko yksinkertainen äänimaailma, mutta olen aivan älytön pilkunnussija soundeja ruuvatessa. Joka potikka pitää olla millilleen oikeassa kohdassa, muuten menee hermot.
 
Pahinta on, että suuri osa kamoista on itse rakenneltuja-itseviriteltyjä. Mistä mä löydän sen juuri oikean 50 vuotta vanhan saksalaisen päätemuuntajan jos se leviää?