Studiotyöskentely ›

Yhdessä biisissä siirsin jälkikäteen yhtä kosketinsoitinraitaa tahallani snadisti päälle kuudestoistaosan myöhään. Nyt se on selvästi myöhässä ja biisin koko rytminen kokonaisuus menee jotenkin katolleen, mutta se GROOVAA erikoisella tavalla tosi hyvin.
 
Mä ajattelen että tarpeettomat ja selkeät kämmit on hyvä korjata uusintaotoilla tai kriittisessä tilanteessa vaikka koneella. Mutta se kämmin raja on hyvinkin riippuvainen siitä mitä tehdään. Yleensä ottaen jos jokin ominaisuus soitossa tekee selkeästi pahaa groovelle ja se ei ole mitenkään tarkoituksen mukaista, niin ei auta muuta kuin ottaa uusiksi tai korjata ongelma muuten. Mutta joskus joku ihan törkeä juttu voi toimia hyvin. Tyyliin jossain super-naivistisessa kellarisöpöilypurkkapopissa sellainen epätaiminen ja tasapainoton rumpujen tumputus toimis varmaan erittäin hyvin. Rytmikin on vain työkalu, ei mikään absoluuttinen ohjenuora.

(Koti)studiossa soittaessa joutuu usein soittamaan kuulokkeet päässä, tai muuten erinäisten häiriötekijöiden alaisuudessa - yrittäen pinnnistellä kuullakseen taustan ja vieläpä omankin soiton. Soitosta puuttuu silloin täysin rentous ja siitä tulee jäykän - teknisen kuulosta.
 
Ja yritäpä esim. akustista soitinta nauhottaa kotona mikillä, kun jännität joka hetki, että milloin vaimo ilmestyy ovelle huutamaan, että voisit soittaa vähän hiljaisemmin. On sitten veikeää kuunnella raidalta sitä soiton ja "hellasärön" sekamelskaa, mitä ko. episodit sinne tuottaa.

Kyllä jotkut ihan oikeesti diggasi Sex Pistolsiakin. :)
 
Eikös tää ole vähän huono esimerkki? Sex Pistolshan oli tosi tiukka trio vaikkeivät mitään virtuooseja olleetkaan.

Eikös tää ole vähän huono esimerkki? Sex Pistolshan oli tosi tiukka trio vaikkeivät mitään virtuooseja olleetkaan.
 
Jep, ja nimenomaan unisonossa vetäminen oli Pistolsille ihan leipälaji. Soitti studiossa sitten kuka tahansa. Pistolsin eräs tavaramerkki on juuri tuo tavallista uskollisempi bassarin, basson ja komppikitaran yhteensoitto - ne kaikki tuplaavat joka ikisen toistensa iskun.
 
Ikäänkuin yhtä tarkasti mut just päinvastoin kuin The Police, jonka upea tyyli oli jakaa kaikki iskut ja sävelet soittajien kesken, siinä määrin että jos basso soitti soinnun pohjasävelen, kitarasointuun sitä ei enää saanut mahduttaa.

Vahingossa kerran synkkasin toisen kitaristin soittaman riffin puoli tahtia pieleen. Se kuulosti tosi erikoiselta ja seuraavaksi se kitaristi opetteli soittamaan sen niin.

Eikös tää ole vähän huono esimerkki? Sex Pistolshan oli tosi tiukka trio vaikkeivät mitään virtuooseja olleetkaan.
 
No jopa juuri vahvistit pointtini. :) Eli ei tartte olla kova teguopistojätkä jos vaan muuten kuulostaa hyvältä.

No jopa juuri vahvistit pointtini. :) Eli ei tartte olla kova teguopistojätkä jos vaan muuten kuulostaa hyvältä.
 
Vahvisti pointtisi?
 
Eihän sulla ollut mitään pointtia? Minkä lisäksi aika harva mielenkiintoinen bändi on opistopohjalta liikenteessä.
 
Hm. Sex Pistolsin levyillä oikeasti kitaraa soittanut Chris Spedding oli levottoman kapinarokkari-kitarasankariuransa ohessa tienaamassa leipärahoja televisio-ohjelmien kitaristina. Soittipa hän myös oman aikansa Teletapeissa, suositussa The Womblesissa silloin kun ei ollut punk-kiertueilla siihen aikaan usein taustabändinään toimineen The Vibratorsin kanssa.
 
Kuvassa keskellä on varsin todennäköisesti hurja punk-kitaran sankari Chris Spedding.
http://www.bbc.co.uk/totp2/features … llpaper/images/1024/the_wombles.jpg

Vahvisti pointtisi? Eihän sulla ollut mitään pointtia?
 
- höh. Kyllä mä yritin ainakin selittää mitä tarkoitin. En kai tarpeeksi hyvin sitten.
 
Minkä lisäksi aika harva mielenkiintoinen bändi on opistopohjalta liikenteessä.
 
- Kyllä mulla tulee heti mieleen parikin. Dream Theater ja Opeth. Ohan se tarkkaa ja teknistä mutta ei se vaan meikäläistä kosketa. Ja lavalla kovin tylsää katsottavaa.
 
Ja kyllä mä heti aluksi sanoin että omia mielipiteitäni vaan jakelen, en faktaa. :)
 
Hm. Sex Pistolsin levyillä oikeasti kitaraa soittanut Chris Spedding oli levottoman kapinarokkari-kitarasankariuransa ohessa tienaamassa leipärahoja televisio-ohjelmien kitaristina. Soittipa hän myös oman aikansa Teletapeissa, suositussa The Womblesissa silloin kun ei ollut punk-kiertueilla siihen aikaan usein taustabändinään toimineen The Vibratorsin kanssa.
 
Kuvassa keskellä on varsin todennäköisesti hurja punk-kitaran sankari Chris Spedding.
http://www.bbc.co.uk/totp2/features … llpaper/images/1024/the_wombles.jpg
 
- No, oli kuka oli mutta Anarchy In the UK biisi ei loista Dream Theatermaisella tarkkuudellaan. Kyllä siinä biisissä viehättää jokin ihan muuten kuin virheiden vähyys. Kuten koko Sex Pistolsissakin.
 
Mun mielestä.

Olisko nyt sopiva aika alkaa kritisoimaan Portnoyn "tarkkuutta"?
 
Ei oo tänään kaikilla toi sanan säilä oikein terässä.
 
Dream Theater ei oo mielenkiintoinen eikä oikeastaan tarkkakaan. Teknisyys on toinen asia, sitä se kyllä on - kuivuuteen asti. Opeth on toinen samanlainen. On hyvin tärkeää, että mikäli aikoo teknisesti monipuoliseksi soittajaksi, esim studiomuusikoksi, osaa ymmärtää ja hyväksyä teknisen soittamisen omaksi taitolajikseen ja nauttia siitä suorituskeskeisesti...
 
...mutta ei siitä tarvitse _pitää_!
:-D

Kyllä mulle dream theaterkin on jo liian tarkkaa. :)
Taidan olla nyt ihan väärässä seurassa jos osaatte noita haukkua epätarkoiksi. :) Mä en kuule niin tarkasti että osaisin moiseen ottaa kantaa.

Kyllä mulle dream theaterkin on jo liian tarkkaa. :)
Taidan olla nyt ihan väärässä seurassa jos osaatte noita haukkua epätarkoiksi. :) Mä en kuule niin tarkasti että osaisin moiseen ottaa kantaa.
 
Vuosikerroissa lienee paljolti eroa. Mutta muutaman suorituksen oon kuullu jota en olis edes omasta rumpuotosta päästänyt läpi, vaikken edes ole rumpali!
 
En nyt muista mikä biisi oli se pahin, mutta noin yleisesti ne sleebat löytyy niistä kohdista missä se soittaa peruskomppia. Joka tietty järkyttää entistäkin enemmän. Ne unistilutukset ja tykitykset on kyllä kohdallaan.
 
Mutta kukin tyylillään. Kyllä mä silti jaksan DT:tä ja LTE:tä kuunnella.
 
Edit: Ainakin LTE:n "When the water breaks" -biisistä löytyy muutama miina. Joo, ei DT, mutta jos puhutaan Portnoysta.

Dream Theater ei oo mielenkiintoinen eikä oikeastaan tarkkakaan. Teknisyys on toinen asia, sitä se kyllä on - kuivuuteen asti. Opeth on toinen samanlainen. On hyvin tärkeää, että mikäli aikoo teknisesti monipuoliseksi soittajaksi, esim studiomuusikoksi, osaa ymmärtää ja hyväksyä teknisen soittamisen omaksi taitolajikseen ja nauttia siitä suorituskeskeisesti...
 
Heh, meidän teknisesti huonojen soittajien ei auta muuta kuin mollata parempia ja turvautua aina fiiliksestä puhumiseen ;-) Vaan mitäs kun meikäläisellä ei ole tuota jälkimmäistäkään?!
 
Tää on sellainen pointti mistä puhutaan harvemmin. Eli fiiliksen tai teknisen osaamisen sijasta vois joskus puhua myös jonkinlaisesta suppeasta osaamisesta. Musta on erittäin tärkeää tiedostaa omat rajat ja kyetä niiden puitteissa luomaan tyylitajuista jälkeä. Soittaminen voi olla myös tanakkaa perussoittoa, kauniita melodioita yms. ilman sen kummempia erinomaisuuksia.
 
Meikäläinenkin nuorempana manasi kuinka aina joku toinen osasi soittaa nopeammin, sielukkaammin tai muuten vaan hienommin. Myöhemmin hiffasin kuitenkin, että kyllähän sitä tälläkin osaamisella voi itseään tyydyttää musiikintekijänä ihan mukavasti. Oikeastaan sama asennoituminen pätee kaikkeen tekemiseen.
 
(Noh, ehkä turhia itsestäänselvyyksiä mutta menköön...)
 
Parempi vaan skulata kuin kelata! :-D

Parempi vaan skulata kuin kelata! :-D
 
- Jokainen tähti loistakoon omalla osa-alueellaan.
 
Mä diggaan SRV:stä helvetisti enemmän kuin DT:stä. :)
 
Ja tuodaan maailmaan live-soitto takaisin. Annetaan virheiden jäädä nauhalle jos ne ei pilaa koko otosta koska ne tekee soitosta soitetun kuulosta.

Edit: Ainakin LTE:n "When the water breaks" -biisistä löytyy muutama miina. Joo, ei DT, mutta jos puhutaan Portnoysta.
 
Aiheesta sen kummemmin mitään tietämättä: tuo koko levy on kaikkineen nauhoitettu yhdessä päivässä ja osa materiaalistakin sävelletty nauhoitusvaiheessa vielä. Sikälimikäli kuitenkin ihan hyvä suoritus mun mielestäni.

Aiheesta sen kummemmin mitään tietämättä: tuo koko levy on kaikkineen nauhoitettu yhdessä päivässä ja osa materiaalistakin sävelletty nauhoitusvaiheessa vielä. Sikälimikäli kuitenkin ihan hyvä suoritus mun mielestäni.
 
No ei nyt sentään päivässä ihan koko levyä. Viikon taisivat olla pojat studiossa, jonne mentiin ilman sen kummempia valmiita biisejä. Impro pohjalta.

Paljonko sallitte esim. aika-arvoissa epätarkkuutta ja miten määritätte sille rajat?
 
Ihan hemmetin paljon sallin, enkä määritä mitään rajoja, jos se vaan groovaa ja kuulostaa hyvältä.
 
Vituttaa muutenki katella jonku gridin kanssa, että onko joku synkassa vai ei, koska sillä ei oo mitään tekemistä hyvän fiiliksen tai oton kanssa. Jos soitto ei toimi, hommaan paremmat soittajat.
 
Vähän vitsi, mutta suurimmaks osaks totta.

Paljonko sallitte esim. aika-arvoissa epätarkkuutta ja miten määritätte sille rajat?
 
Jos on kyse omasta soitosta niin en salli pätkääkään. Mulla on robottisormet. Hähää!

Laiskuuteni on suurempi kuin virheidensietokykyni... siispä kärsin ja unhoitan.

No ei nyt sentään päivässä ihan koko levyä. Viikon taisivat olla pojat studiossa, jonne mentiin ilman sen kummempia valmiita biisejä. Impro pohjalta.
 
Mun muistaakseni eräällä dvd:llä Portnoy väitti nauhoittaneensa osuutensa päivässä. Saatan toki olla väärässäkin, kun viime katselukerrasta on jo tosiaan aika paljon aikaa. No niin tai näin, niin ei tämä suoranaisesti edes aiheeseen liity. Jatkakaa.