Studiotyöskentely ›

Detunetus toimii paremmin kuin viive. 6-12 centtiä eroa L/R pelittää hyvin.

-vähän lipeää aiheesta-
 
entäpä käyttääkö kukaan (muu) ambienssi-mikkiä kitaraa äänitettäessä? itse olen monesti saanut miksauksessa juuri sillä puuttuvan "ilman" kitarasoundiin. kumma kyllä, ainakin mulla dynaaminen on toiminut tuossa hommassa konkkaa paremmin.
 
Mä käytän melkeinpä aina kun kitroita äänitellään. 3-5 styrkkaria puolikaareen ja jokaisella oma lähimkki sekä yhteinen ambienssi (joko mono tai stereo...). Mä tosin yleensä käytän konkkamikkiä/-mikkejä.

Jos kitara on vetästy yhdellä mikillä, voi L/R-levittämisen keinolla, millä tahansa mielestäni unohtaa... Jos ei siis tahdo jotain urpon kuulosta 80-luvun efektiä. Sitte vaan delay jauhamaan vaikkapa 20ms oikealle ja suora signaali vasemmalle.
 
Mutta! Jos on napannut fiksusti vaikkapa linjasignaalin samalla, on levittäminen paljon helpompaa. Sitte vaan viskaa sen linjasignaalin jonku mallintimen läpi tai re-amppaa jonkun vahvistimen läpi, lisää vaikkapa sen 20ms delayta ja heittää alkuperäisen vasemmalle ja linjan oikealle, ni johan toimii ainaki jotenki.
 
Järkevin tapa luonnollisuuden takia olis kuitenki äänittää tuplakitara... Ei luulis olevan liian suuri vaiva.

Järkevin tapa luonnollisuuden takia olis kuitenki äänittää tuplakitara... Ei luulis olevan liian suuri vaiva.
 
Mä ymmärrän kyllä sen jos trio bändi haluaa kuulostaa triolta niin silloin keinotekoinen levitys puoltaa hyvin paikkaansa. (Ihmettelenkin miksi Van Halen teki niin monta levyä levittämättä skittaa stereoksi.) Muuten tuplan soittaminen on kyllä järkevämpää.

Mä ymmärrän kyllä sen jos trio bändi haluaa kuulostaa triolta niin silloin keinotekoinen levitys puoltaa hyvin paikkaansa. (Ihmettelenkin miksi Van Halen teki niin monta levyä levittämättä skittaa stereoksi.) Muuten tuplan soittaminen on kyllä järkevämpää.
 
Mun mielestä levitys taas ei just tollasessa trio-meiningissäkään puolla paikkaansa. En keksi yhtään hyvää esimerkkiä, missä se olis toiminu. Mielummin silloinkin tuplaisin kitarat. Nyt tarkoitan siis tollasta hard-L/R-levitystä. Eri asia sitten, jos kitara on levitetty muulla tavoin, kuitenkin niin, että se kuulostaa yhdeltä kitaralta. Silloin en vaan puhuisi L/R-levityksestä.
 
Van Halenin vanhat kyllä rokkaa niin hemmetisti! Loistava ratkaisu se kitara vasemmalla, kaiku oikealla meininki. Olis kiva kuulla nykypäivänä niin hyvin soittavaa bändiä. Ei siinä tarvita mitään ihme levityksiä, muuta ku tarvittaessa efektiks. Nykyään kaiken pitää olla aivan liian "täyttä."
 
Edit. Näähän on kuitenkin ihan makukysymyksiä. Ei ole oikeaa, eikä väärää. Ei oo ihan sama asia, ku vaihevirhe rumpuja äänittäessä. = )

Vähän eri asia, mutta leikin tuossa yksi päivä FL studion mukana tulevalla EQUO-plugarilla kitararoitojen kanssa. Kyseisellä vehjeksellä pystyy normaalin taajuuskorjailun lisäksi panoroimaan tavaraa portaattomasti taajuuksien perusteella. Ei tuolla nyt mitään bigger than life valleja yksittäisistä mono-raidoista luoda, eikä todellakaan sovi kaikkiin juttuihin, mutta aika mielenkiintoista jälkeä tuolla sai aikaan. Ja todella pienellä vaivalla. Tavaraa pystyy myös jakamaan eri send-kanaviin taajuuden perusteella. Lisäksi laitteen saa halutessaan mm. morffaamaan eri asetusten välillä.
 
http://img300.imageshack.us/my.php?image=clipboardequofa0.jpg

Mun mielestä levitys taas ei just tollasessa trio-meiningissäkään puolla paikkaansa. En keksi yhtään hyvää esimerkkiä, missä se olis toiminu.
 
Mr.Big eka toimii aika hienosti.

Mr.Big eka toimii aika hienosti.
 
Levy on kuunneltu nuorena poikana varmaan 1000 kertaa, mutta väittäisin silti, että se toimis paremmin, jos Gilbertin kitara olis jätetty levittämättä. Olis intiimimpi tunnelma. Mutta kuten sanoin, nää on ihan fiiliskysymyksiä. Ei oikeeta, eikä väärää. Sheehanin bassosaundistaki voi olla montaa mieltä, vaikka se on sen eräänlainen tavaramerkki. On se kuitenki lähempänä kitaran, ku basson taajuuksia = )

lähempänä kitaran, ku basson taajuuksia = )
Ja paljonkos niillä olikaan eroa... ;o)
 
Detunetus toimii paremmin kuin viive. 6-12 centtiä eroa L/R pelittää hyvin.
Nopean testauksen perusteella tuosta tulee vallan choruksen kuuloinen efekti. Ei vakuuttanut mitenkään erityisesti, mutta voihan tuon pitää mielessä.

Kitaroiden leivittäminen eli panerointi...
 
eiku

Mut eikös tässä alunperin puhuttu juuri monona äänitetystä kitarasta?
 
Tätä on ainakin tullut harrastettua, etenkin jos on klikkiin vedettyä matskua:
Jonsei muuten niin kopioi seuraavasta säkeistöstä/sointukierrosta/tahdista/iskusta.

Mut eikös tässä alunperin puhuttu juuri monona äänitetystä kitarasta?
 
Tunnen kitaristeja jotka soittavat kappaleita aina eritavalla, eivätkä he pysty siksi tuplaamaan. Vähän kuin sanoisi Jimi Hendrixille keikan jälkeen että soitas vielä noi kappaleet täysin samalla tavalla uudestaan että saadaan kitaroita levitettyä.
 
Haen siis vastausta siihen että miten tällaisten kitaristien soiton saa leveälle stereokuvaan, joten nuo mikitysneuvotkin ovat kyllä tervetulleita eikä sen kitararaidan tarvitse välttämättä olla mono.

No itse kokeilin jo täällä kuvattua mikki/linja äänitystä, eli mikitin kaapin ja ohjasin signaalin myös H&K:n Redboxin kautta toiselle raidalle. Sitten vain miksailin kahta raitaa voluumin ja panoroinnin kera. Koska soundi kuitenkin oli hieman erilainen, niin kivasti toi lisää massaa - eikä ole mitään delay ja/tai modulaatio juttuja vaan vain ihan isompi soundi. Toimii toki muillakin kuin Redboxilla

Siis, yksi kitara, yksi otto, monosoundi -> levitellään?
 
En ole kokeillut mutta tulin ajatelleeksi tällaista:
 
Helposti mennään modulaatioihin (chorus) tai sitten kaikuihin (time) ja niiden aiheuttamilla vaihe-eroilla luodaan tilaa, right?
 
Mitä jos luotaisiin samaa vaikutelmaa dynamiikka-eroilla?
 
Keskelle originaali otto (tai sitten ei ollenkaan) ja laitoihin kopiot mutta erilaisilla multiband-kompressoreilla ja ekutuksilla? Toiseen kevyttä säröä vielä korosteeksi.
Ja kokonaisuudessahan stereokuvan tästä kitarasta ei kannata jäädä ihan keskelle. Minusta pelkästään milli panorointia jo "levittää" monosignaalia.
 
Haen tuolla siis sitä että dynamiikka ja taajuusvasteet olisivat mahdollisimman epäidenttisiä vasemman ja oikean välillä. Joku keskiarvo varmaan pitäisi säilyttää kuitenkin mono-toistoa ajatellen? Töistä kirjoitan, ei pääse kotiin testaamaan tällaista metodia.
 
Kumotkaa hypoteesini tai innostukaa kokeilemaan ja kertokaa tuloksista.

panoroi ne eri laitoihin, niin se raita jota ei ole siirretty kuulostaa soivan kovempaa, vaikka todellisuudessa ne soivat yhtä kovaa.
 
-> HAAS -efekti, jos teoria kiinnostaa.
 
HAASia sovellettaessa kaiutinviivästykseen, kaikki alle 25ms sisällä olevat aistitaan yhdeksi ääneksi.

Tunnen kitaristeja jotka soittavat kappaleita aina eritavalla, eivätkä he pysty siksi tuplaamaan. Vähän kuin sanoisi Jimi Hendrixille keikan jälkeen että soitas vielä noi kappaleet täysin samalla tavalla uudestaan että saadaan kitaroita levitettyä.
 
Luultavasti onnistuisi hyvinkin. Hendrixin kitarat on järjestään hyvin mietittyjä. Myöhemmin kun Hendrix sai oman studion ja loputtomasti studioaikaa, alkoi miehen kitaransoittoon tulla aina vain lisää kerroksia, eikä sellainen onnistu ellei tiedä ihan tarkkaan mitä soittaa.
 
Musta tuntuu että tuossa puolustellaan vain osaamisen puutetta. Pistä pari tahtia kerrallaan loopille, ja kitaristi treenaamaan mukana, niin eiköhän ala muistua mieleen mitä tuli soitettua.
 
Sooloja ei tietenkään ole tarkoituskaan tuplata tuolla tavalla, vaikka se onnistuisikin. Soolo on, kuten nimestäkin kuuluu, yksi suoritus.

Sooloja ei tietenkään ole tarkoituskaan tuplata tuolla tavalla, vaikka se onnistuisikin. Soolo on, kuten nimestäkin kuuluu, yksi suoritus.
 
Lukaterin soolo Rosannassa on muuten puoleen väliin saakka tuplattu. En ollut edes tajunnut sitä ennen kuin luin siitä. Vaan Tom Scholz se vasta kova kaveri onkin tuplaamaan - vai pitäiskö sanoa triplaamaan. Ja samat vielä stemmoille. Molemmat kitaristit on mun suosikkeja :-)
 
(Bostonin viimeiset on kyllä hirveetä turboahdettua kuraa.)

Lukaterin soolo Rosannassa
 
Ja Dave Gilmour on tunnustanut tekevänsä sooloistaan tahallaan "mahdottomia" - äänittää rinnakkain kymmenen raitaa sooloja ja leikkelee + yhdistelee niistä mieluisen.
 
Mutta se ei ollut pointti
:-)

Tunnen kitaristeja jotka soittavat kappaleita aina eritavalla, eivätkä he pysty siksi tuplaamaan.
 
Tuossa onki erikoinen lause... Mä en tunne yhtään kitaristia, joka ei pystyisi tuplaamaan soittoaan. Joitain tuplaamiseen pystymättömiä räplääjiä tiedän kyllä. Onneksi heidän kanssaan ei tarvitse äänittää mitään.