Rummut: rumpukamat ›

Dynamiikka ja soundit ovat ne, mitkä sähkiksissä mättävät pahasti. Rumpusetti on yksi soitin. Sähkösetti on iso kasa sampeleja, jotka eivät kommunikoi keskenään. Siksi sähkikset eivät edes tyydyttävästi emuloi akustista settiä.
 
Ei kai noi enää pelkkiä sampleja ole olleet vuosikausiin, vaan DSP:llä muodostettuja soundeja tiettyjen "käyttäytymismallien" mukaisesti, eli huomattavasti elävämpiä kuin menneiden vuosien vermeissä.
 
Toki tuo interaktiivisuus viereisten kannujen kanssa on useimmissa soundeissa jätetty huomioimatta, mutta löytyy noita livemäisempiä soundeja jo esim. mun vanhasta 90-luvun alun Jammun rumpukoneestakin, vaikka sämpleperiaatteella toimiikin. (eli osassa seteistä värisee virveli taustalla myös bassaria poljettaessa :)

Ei ne olenkaan kuulostanut esikuviltaan. Ludwigin -64 soundit olivat aivan hirvittävän kaukana todellisuudesta ja muutenkin RC 9000:a ja Taman SC Mapleja soittaneena ei minulle syntynyt mielikuvaa tutusta soinnista...
 
Jotain tällaista kommenttia hieman odottelinkin, kun hieman samoja fiiliksiä tulee itselle näistä kitarapuolen mallintavista (=se tutumpi alue). Eli ei noilla mallintavilla kitaravermeilläkään oikein saa sitä samaa jöpötystä aikaiseksi kuin soittamalla oikean putkistäkin edessä, mutta hyviä ja helppoja "levysoundeja" niistä kuitenkin irtoaa etenkin demo/koti/kerrostaloäänityksiin. Menevät siis nykyiselläänkin jo täydestä muille paitsi enemmän kyseisen instrumentin kanssa pelanneille ja originaaleja hinkaneille.
 
Kyllä noi digirojut siihen tahtiin kehittyy, että melkein kerran vuodessa joutuu päivittämään myös omat mielipiteensä...

Eihän kyse ole siitä että itse sample olisi susipaska, vaan siitä että kun sillä samalla samplella soittaa esim 16-osia niin se kuulostaa todella omituiselta. Kone vain ei osaa mallintaa sitä miten rummun runko ja kalvo käyttäytyvät kun siihen soitetaan esim. nopeasti tai eri kohtaan rumpua. Enkä nyt tarkoita "eri kohdilla" sitä että sähkörumpu tajuaa eron, kun sitä lyödään reunaan tai keskelle. Kun akustiseen rumpuun soittaa vaikka niitä 16-osia niin osumakohdassa/voimassa ja näin olen soundissa on niitä pieniä variaatioita jotka tekevät siitä elävän.
Kaikki jotka ovat puuhailleet rumpusamplien (-samplejen?) ja äänitysohjelmien kanssa, eli siis tehneet sampleista rumpukomppeja, tietävät että on todella vaikeaa saada irtonaisista rumpusampleista luontevan kuulosia fillejä. Mitä tiheämmin lyöntejä, sitä luonnottomamman kuuloista. Kun tomiin tai virveliin soittaa nopeasti ja tasaisesti, äänien alukkeet eli attack alkaa hävitä, ja lopputulos kuulostaa yhtenäiseltä, pitkältä ääneltä. Kun sähkörummulla tai äänityssoftalla tekee saman, tuloksena on konekiväärimänen efekti joka ei kuulosta ollenkaan siltä miltä sen pitäisi.
Sama ilmiö tapahtuu kun soittaa jokaisesta syntetisaattorista löytyvää orchestra hit samplea. Yksittäin se voi kuulostaa sinänsä yllättävän aidolta. (Kaikki Pet shop boys-fanit tietää tämän soundin. :) Mutta jos kosketinta näpyttää nopeasti, lopputulos ei kuullosta ollenkaan samalta miltä oikean orkesteri soittamat esim. 16-osat.
 
Tämä on kyllä varmasti totta. Tuo konekiväärifilli on se päällimmäisin asia joka sähkiksissä nyppiii. Mä olen siihen valitettavasti jo "tottunut". Lähinnä diggasin noiden soundien puolesta rauhallisista yksittäisistä iskuja tomeihin. Tämän takia ihmettelin kovasti kun soundia sanottiin huonoksi. Sehän juuri niin hyvä kuin vaan alkuperäisestä setistä on ulos saatu. Rumpumodulin kyky käsitellä näitä kokonaisuutena lienee se ongelma. Pitäisi olla jonkinlaista random-muuttujaa ohjelmoituna ja varmasti onkin, se ei vaan ilmeisesti toimi ihan toivotulla tavalla, vielä...

Halvimmissa Yammuissahan taitaa olla ihan samplet? Eli eivät muuta soundia soittovoimakkuuden/kohdan mukaan ollenkaan. Tämän kuvan ainakin sain, kun musafasussa lätkin.