Yleistä keskustelua musiikista ›

Kyllä mä tosiaan lainailen jonkun verran levyjä kirjastosta.Mutta en mä niitä itselleni kopioi tai lataa Ipodille.Jostain kumman syystä mulle tulee morkkis kyseisestä toiminnasta.Vaikka tässä perheellisenä ei liikaa rahaa olekaan käytössä.Niin kyllä mä yritän hankkia levyt hyllyyni ihan oikeina levyinä.Vanhanaikaista ajattelua ehkä.Mutta sillä lailla mun musiikkia harrastus toimii.
Ipodi on kyllä tosi kätevä laite.Mukava ottaa esimerkiksi mökille laite mukaan.Ei tartte raahata levyjä mukana.Sitä paitsi mun Ipod kuuntelu on luonteeltaan täysin erilaista kuin kotikuuntelu.Himassa tulee levyjä kuunneltua kokonaisuuksina.Mutta Ipodissa mulla ei ole ladattuna yhtään kokonaista levyä.Se on tavallaan yksi iso kokoelma kasetti.Vähän sama periaate oli muksuna kun ala-yläasteella tehtiin frendeille kasettikokoelmia kuunneltavaksi.Sitä toimintaa on itseasiassa snadisti ikävä.Se oli hyvä tapa tutustua uusiin bändeihin.Ipod on tuonut uuden vapauden kuunnella oman levyhyllyn parhaita biisejä ihan vaan biiseinä.Taas on uusi tapa harrastaa musiikkia.Ihan piristävä tapa ainakin mun mielestä.

Musiikkiahan sitä lopulta kuitenkin halutaan eikä niitä kansia.
 
Tässä on homman ydin. Nyt kun olen tottunut iPodiin, ei cd:tä tule kuunneltua enää. Olohuonekuuntelussakin heitän Podin telakkaan ja laitan soimaan stereovahvistimen kautta. Eli eipä tule hypisteltyä niidenkään levyjen kansia jotka olen ostanut. Tosiaan silloin kun siirryttiin vinyylistä cd:hen katosi levyn fyysinen läsnäolo suurelta osin - kannet pääsivät oikeuksiinsa, ja vinyylithän tuoksuivatkin joltakin.
 
Onhan ne kannet jonkin arvoiset - mutta tuskin kahdenkympin, tai kympinkään. Samat säveltäjäbiografiat voi lukea netistä tai kirjoista.
 
Ilman jeesustelua, eikä mitään "mutkuja" tai "sitkuja": mulla ei oikeasti ole vähäisintäkään aikomusta ostaa valtaosaa niistä levyistä jotka olen kopsannut kirjastosta iTunesiin+Podiin.

Juu ei kyllä tulis kopioitua kirjaston levyjä vaikka se saattaiski olla lain kirjaimen mukaista.
 
Mulla on kyllä ihan kokonaisia levyjä, mutta kuuntelen usein kaikkea shufflella, näin pääsee ne "unohdetut" albumiraidatkin oikeuksiinsa.

Jonkin verran tulee lainattua kirjastosta, ja saatan jotakin polttaa CDR-levylle, mutta kuten tuossa edellä todettiin, ei se ole sama asia kuin saada orginaali levy itselleen. Lähinnä kopioin itselleni levyjä, joita on vaikea saada enää kaupasta (Dennis Wilsonin "Pacific Ocean Blue", Sonic Rendezvous Bandin "City Slang) tai sitten helskutin kalliita bokseja, joiden saatavuuss saattaa sekin vaihdella ("Harvest Years"). Lähtökohtaisesti kuitenkin ostan itseäni miellyttävät levyt levykaupasta. Netistä en imuroi mitään.
 
Ipodi on kyllä tosi kätevä laite.Mukava ottaa esimerkiksi mökille laite mukaan.Ei tartte raahata levyjä mukana.Sitä paitsi mun Ipod kuuntelu on luonteeltaan täysin erilaista kuin kotikuuntelu.Himassa tulee levyjä kuunneltua kokonaisuuksina.Mutta Ipodissa mulla ei ole ladattuna yhtään kokonaista levyä.Se on tavallaan yksi iso kokoelma kasetti.
 
Olen samoilla linjoilla iPodin suhteen. The Black Crowesin ensimmäinen levy taitaa olla ainoa, joka löytyy kokonaisuudessaan Mp3-soittimesta, mutta muuten kyse on suuresta kokoelmanauhasta, jonne tulee "nauhoitettua" biisi sieltä, toinen täältä.
 
Samaan hengenvetoon voisin kysäistä (mikäli joku sattuisi tietämään), millä perusteella kirjastot maksavat teostomaksunsa. Onko kyseessä pelkkä vuosittainen könttäsumma, vai eritelläänkö maksut lainattujen äänitteiden mukaan?
 
Ei eritellä ainakaan lainauslukujen mukaan, vaikka on kai sitäkin vaihtoehtoa joskus väläytelty päättävissä elimissä. Jonkinlaisesta könttäsummasta taitaa olla kyse.

kopioin itselleni levyjä, joita on vaikea saada enää kaupasta
 
Tää on yksi juttu mullakin. Ja esim. klassisia levyjä on muutenkin todella huonosti myynnissä, vaikka niitä erikoisliikkeissä ehkä jakelussa vielä olisikin. Kirjastoon mä pyöräilen (tai autoilen, ihan sama) muutamassa minuutissa.
 
Helppoudesta vielä: mä en harrasta warettamista, mutta eikös levy ämpäreinä kuitenkin tule jonkunkin aikaa lankoja pitkin - kirjastoreissu on sikäli jopa nopeampi.
 
Mulla levykokonaisuuksien kuuntelu on edelleen mukana kuvioissa, vaikka iPodilla kuuntelenkin, se ei ole muuttunut miksikään. Soittolistoja/omia best of-kokoelmia en ole vielä innostunut tekemään, se saattaa ehkä tuoda muutosta tähän. Klasaripuolelta mä olen jo cd:ltä kuunnellessa ajatellut teoksia yksittäisinä teoksina, enkä niinkään levykokonaisuuksina. Toisaalta esim. Kurt Sanderlingin Sibelius-sinfoniat ovat mulla nyt iPodissa yhden otsikon alla ja siten ehkä enemmän yksi yksittäinen kokonaisuus, kuin viisi erillistä cd:tä (vaikka boksissa ovatkin).

Itse saatan lainata satunnaisesti levyn kirjastosta, jos se vastaa odotuksiani, niin juoksen pikapikaa levykauppaan ostamaan sen levyn, jos minulle joku toisi ipodin, polkisin sen pillunpäreiksi lattialle. Tappakaa minut, jos joskus kopsaan levyjä koneelle tai ostan ipodin!
Sitten asiaan, minusta se ei ole oikein, että kirjastosta voi lainata mielin määrin levyjä ja kopsta niitä koneelle tai johonkin soittimeen. Vaikka ennekin on tehty kopiointia c-kasetille, niin se ei ole ollut ongelmana musiikkiteollisuudelle, se näkee jo vanhemman sukupolven levymäärästä, jota ihaillen katselen kun vanhempieni luona käyn.
Mites meidän lapset tai lapsen lapset?
 
Testamentissa lukee:
 
"Pikku-Jokke saa papan kaikki 300 poltettua levyä.
Pikku-Marja saa papan ipodin ja tietokoneelle tallennetut levyt"

Helppoudesta vielä: mä en harrasta warettamista, mutta eikös levy ämpäreinä kuitenkin tule jonkunkin aikaa lankoja pitkin - kirjastoreissu on sikäli jopa nopeampi.
 
No jaa, parhaimmillaan jopa alle 5min sain silloin kun vielä waretin. Ei kuitenkaan ikinä ollut kovin isoa musakokoelmaa, ja oon jo melkein saanut ostetuksi waretetut levyt, pari vielä pitäis hommata. Sitten voikin ruveta kasvattamaan jo muutenkin kokoelmaa.
 
On se nyt mun mielestä ainakin kiva, että levyt on edes jossain määrin kädessäpideltäviä. Eli jos kovalevy hajoaa niin hätä ei ole tämänäköinen.
 
Ja noista kopiolevyistä, ihan ok ne on, mutta niistä ei heti näe, mikä levy on kyseessä, kun kaikki on niin samannäköisiä, ainoastaan teksteistä näkee, jos semmoisia nyt on vaivatunut kirjoittamaan.
 
Lisäksi CD-R ei toimi kaikissa soittimissa aina kovin hyvin ja se kestää vähemmän aikaa kun kunnon painettu levy.

Kirjasto on kyllä tosi kätevä tapa tutustua artisteihin ja varmistua, ettei osta huonoja levyjä. Itse en säilytä lainaamiani levyjä koneella, koska en katso sen olevan oikein. Paitsi erään suomalaisen gospelbändin levyt olen polttanut kirjastosta itselleni, koska niitä ei enää vain myydä missään. Se on minusta ihan ok.

Moraalista tai ei, meillä on iPod korvannut autostereot joko kokonaan tai osittain mun kypsyttyäni siihen että a) autossa voi kuunnella vain osto-cd:itä jotka menevät toisaalta heti pilalle kun ne altistuvat tiepölylle, suolalle ja kosteudenvaihteluille b) että auton kasettipesä tärvää kaikki hyvät nauhat. Sen seurauksena iPodille on pitänyt saada musiikkia, mutta kun meillä on kaikki hyvät levyt vinyyleinä, niin kirjastostahan ne on pitänyt kopioida.
 
Koneessa jossa mulla on iTunes, ei edes ole nettiyhteyttä :-D
 
Muuten lainaan kirjastosta lähinnä etnolevyjä ja historiallisesti mielenkiintoisia bokseja. Mä en välttämättä kuuntele 20-30 -lukujen bigband-countryä päivittäin, mutta ei se tarkoita sitä, etteikö ne olisi mukava lisä iPodin muun tarjonnan ohessa.
 
Kotona kuuntelen levyjä lähinnä kausittain - enemmän kuuntelen hiljaisuutta - ja korvalappukuunteluun en ole koskaan oppinut.

No jaa, parhaimmillaan jopa alle 5min sain silloin kun vielä waretin.
 
Siis täyspitkä levy tulee tossa ajassa? No, mä en tästä mitään tiedä. Huono vertaus oli sitten se, warettamisen Vs. Podittamisen helppous.

"Pikku-Jokke saa papan kaikki 300 poltettua levyä.
Pikku-Marja saa papan ipodin ja tietokoneelle tallennetut levyt"
 
Mä veikkaan, että Pikku-Jokke ja Pikku-Maija kuuntelevat musansa aikanaan jostain muusta härpättimestä kuin cd:ltä joka tapauksessa.

Mä veikkaan, että Pikku-Jokke ja Pikku-Maija kuuntelevat musansa aikanaan jostain muusta härpättimestä kuin cd:ltä joka tapauksessa.
 
Niin, ehkäpä LP:ltä jossa musiikki kuuluu musiikkina!

Koneessa jossa mulla on iTunes, ei edes ole nettiyhteyttä :-D
 
Mullakaan ei iTunesin kanssa tarttis olla yhteyksiä mihinkään, mutta se levyjen tunnistetieto-tietokanta on kyllä näppärä =)

Mullakaan ei iTunesin kanssa tarttis olla yhteyksiä mihinkään, mutta se levyjen tunnistetieto-tietokanta on kyllä näppärä =)
 
Joo, se naputtelu on aika kypsää hommaa.
 
Hyllyssä ei muuten oo yhtään kaupallisesta äänitteestä poltettua levyä. Kaikki poltetut levyt ovat joko omaa tuotantoa tai omaa soitantaa tai virallisia promoja.

Hyllyssä ei muuten oo yhtään kaupallisesta äänitteestä poltettua levyä.
 
Mulla on yksi ainoa. Muistatko mikä =D

Mulla on yksi ainoa. Muistatko mikä =D
 
Ah, totta. Mut ei se ole mulla hyllyssä, se on edelleen bassolaukussa.
:-D

Itse saatan lainata satunnaisesti levyn kirjastosta, jos se vastaa odotuksiani, niin juoksen pikapikaa levykauppaan ostamaan sen levyn, jos minulle joku toisi ipodin, polkisin sen pillunpäreiksi lattialle. Tappakaa minut, jos joskus kopsaan levyjä koneelle tai ostan ipodin!
 
Mitää pahaa iPodissa itsessään on? Sehän on kätevää ettei jonnekin lähtiessä tarvitse aina raahata levyjä mukana vaan sen musan saa noinkin kätevästi mukaan. Se mistä lähteestä jokainen siihen iPodiin ne biisit hankkii on tietysti eri asia.

Mä oon niin puupää, et ostan vaan levyjä ja kuuntelen niitä. On mulla kaksi MP3 soitinta, molemmat lahjuksena saatu. Kauhee homma sinne ripata levyjä.

Kauhee homma sinne ripata levyjä.
 
Mun mielestä se ei kyllä ole hirveen kova homma... Itse tulee uudet ostetut levyt avattua kerran-pari, silloin kun käyttää sen läppärissä rippaantumassa. iPodiin kaikki synkkautuu automaattisesti, sekä valtion että oman kirjaston levyt. Warettaa ei jaksa, koska lähes samalla vaivalla levyn saa kirjastosta ja itse rippaamalla saa ainakin haluamallaan laadulla. Ei minulle kirjaston levyistä tule mitään tunnontuskia - suosikkibändien levyt tulee ostettua joka tapauksessa, ja kuriositeettiosaston voi tsekata valtion tuella. Pitää vielä nauttia niin kauan kuin lainaaminen on ilmaista (no veroilla maksettua, mutta kuitenkin).