Studiotyöskentely ›

se kuitenkin masteroidaan. eli kuinka paskoilla kamoilla pystyy produktiovaiheen masterointiin asti läpikäymään ilman että joku nauraa?
 
Jos joillain kamoilla voi tehdä uskottavan levyn niin voiko niitä sanoa paskaksi?

Paskasta äänityksestä/miksauksesta ei saa masteroinnissa mitään uusia ulottuvaisuuksia aikaan. Ainakaan niin että sillä olisi ihmeitä tekeviä vaikutuksia.

se kuitenkin masteroidaan. eli kuinka paskoilla kamoilla pystyy produktiovaiheen masterointiin asti läpikäymään ilman että joku nauraa?
 
Hyvällä kuuntelulla ja ripakopallisella osaamista ja tervettä järkeä.
 
Varsinainen äänityslaitteisto voi olla vaikka kuinka kehnoa, ja silti riittää hyvän levyn tekoon, kunhan tiedetään mitä tehdään, ja suunnitellaan koko produktio ketjun heikoimman lenkin ehdoilla.

itse uskoisin että hyvinkin halvalla pystyy tuottamaan hyvänkuuloisen ja uloittuvuuksia sisältävän levyn. masteroinnissa siitä tehdään sitten niin "iso" kuin on tarpeen.

Ei se tavaroiden hinnasta ole kiinni juurikaan. Viidenkympin mikillä ja jollain halvimmalla mikkietusella saa varmasti tehtyä erinomaista jälkeä. Se tosin tarvitsee hyvän kuuntelun ja erinomaisen taitavan ja osaavan tekijän.
 
Nimim. Kyllä minä sain Finnvoxilla huonoakin jälkeä vuonna 2001... ;o)

markkinoinnissa siitä tehdään sitten niin "iso" kuin on tarpeen.

Jos musa on hyvää ja fiilis tarttuu narulle niin eikös siitä uskottavaa tule. Mixauksessa kaikki vaan sopivasti levälleen niin masterointi-setä kyllä kursii paketin kasaan.

itse uskoisin että hyvinkin halvalla pystyy tuottamaan hyvänkuuloisen ja uloittuvuuksia sisältävän levyn. masteroinnissa siitä tehdään sitten niin "iso" kuin on tarpeen.
 
Tää on taas hivenen kuuluisaa "yritetään tehdä paskasta konvehtia"-osastoa.

Täähän riippuu aika paljon myös musatyylistä. Jos yrität tehdä jotain Nightwishiä tms, voit äänittää vaikka tuhat vuotta sillä viidenkympin mikilläs saamatta kuitenkaan aikaan yhtään mitään.
 
Toinen kysymys on se onko edellämainitun massiivinen produktio yhtään parempi kuin joku Jose Gonzalesin Veneer joka on äänitetty Jose:n himassa.
 
Yks mikä tulee toistuvasti esille kun puhutaan tästä aiheesta on että ne kurkot tyypit tietää miltä "hyvä" kuullostaa ja osaa siten välttää sudenkuoppia kun tehdään huonommilla kamoilla.

se kuitenkin masteroidaan. eli kuinka paskoilla kamoilla pystyy produktiovaiheen masterointiin asti läpikäymään ilman että joku nauraa?
 
Itsehän nauhoittelen pieruja tietokoneen mikillä, jonka jälkeen vien tuotoksen Finnvoxille masteroitavaksi, ja hoplaa, kädessäni on Elton Johnin Greatest Hits.
 
Mutta jos ihan totta puhutaan, niin on aivan sama mitä paskaa ja millä kamoilla taltioit. Masteroija kuitenkin pystyy studiossaan esim. korjaamaan soittomokat, tekemään parempia biisejä, virittämään kitarat, nussimaan naislaulajaa, tekemään uuden sovituksen 30 Tina Turnerin biisistä ja soittamaan veljelleen Närpiöön.
 
On se nykytekniikka ihmeellistä.

masteroinnissa ei kyllä kannata alkaa "pelastamaan" mitään... paskaa voi kiillottaa, mutta lopputuloksena on vain kiiltävä paska.
 
uskottavia levyjä voi tehdä millä tahansa millä pystyy äänittämään. esim. beckin mellow goldista on tehty avokelaneliraiturilla himassa... ja eikös ne deep turtlen äijät tehny 7-tuumaisiaan 4-raiturilla ja yhdellä 58:lla, luurikuuntelulla...

Älkää laittako liikaa uskoa siihen, että masteroinnissa saadaan soundi pelastettua toivottomasta. Kyllä, paljon pystytään tekemään (usein erittäin paljon), mutta hyvä lopputulos vaatii silti hyvän lähtösoundin. Kaiken pitää olla balanssissa, että homma saadaan toimimaan - silloin ei haittaa, jos jostain puuttuu tai jossain on liikaa, asian pystyy korjaamaan niin, että se soundaa luonnolliselta.
 
Sitten vastaus kysymykseen.
 
Vaikka kuinka paskoilla. Niitä pitää vain osata käyttää, ja päämäärän pitää olla tiedossa. Ja sen musiikin pitää toimia, kuten aina. Silloin saadaan aikaan levy, joka luultavasti soundaa vähän oudolta, amatöörimäiseltä, paskaltakin ehkä. Ja se kävelee koko levyn läpi ruoto suorassa asenteella niin, että kenelläkään ei siihen ole mitään sanomista. :)
 
Milcoinkos se joskus totesi, että masteroinnin jälkeen paskan kuuloinen levy kuulostaa siltä, että sen on tarkoituskin kuulostaa tältä..? Musta tuo on erittäin totta.

varmaan kannattaa panostaa myös biiseihin. helvetin hyvää musaan ei esim. mikrofonin laatu juurikaan vaikuta.
 
nm. on tullu luukutettua kasetteja joskus puhki.

Jos kappaleet toimivat ja fiilis välittyy, ovat soundit täysin toisarvoisia.. Kun ajattelen kaikkien aikojen lempilevyjäni, eipä tule mieleen yhtäkään oikeastaan joka olisi ns. hifi-meinigeillä nauhoiteltu..

Jos kappaleet toimivat ja fiilis välittyy, ovat soundit täysin toisarvoisia..
 
Tämän väitteen oon moneen kertaan kuullut, ja vaikka haluaisin, en millään pysty allekirjoittamaan sitä. Vaikka pidän usein aika viihteellisestä musasta ja tykkään hifisoundeista, en tarkoita että kaikilla pitäisi sellaiset olla (luojan kiitos ei ole), mutta mä voisin nimetä monta mielestäni musiikillisesti hienoa levyä, jotka ei soundien takia vaan toimi tai potki niin kuin voisi.

Tämän väitteen oon mneen kertaan kuullut, ja vaikka haluaisin. en millään pysty allekirjoittamaan sitä. Vaikka pidän usein aika viihteellisestä musasta tykkään hifisoundeista, en tarkoita että kaikilla pitäisi sellaiset olla (luojan kiitos ei ole), mutta mä voisin nimetä monta mielestäni musiikillisesti hienoa levyä, jotka ei soundien takia vaan toimi tai potki niin kuin voisi.
 
niin. Emperorin Anthemsin kun saisi paremmilla soundeilla niin ah, vaikka helvetin kova levy. Toisaalta MEWin uusimmasta tuli sellanen olo että tässä on maailman parhaat soundit. sellaiset "liian hyvät". MEWin kohdalla se toimii kun tauti (eli vahinkoa ei ole käynyt), mutta vaikea kuvitella jotain muuta orkesteria yhtä "täydellisillä" soundeilla.
 
EDIT: ja täydelliset soundithan ovat kuulijan korvassa.

Tässä olis yks esimerkki budjettikamoilla amatöörivoimin äänitetystä, miksatusta ja "masteroidusta" biisistä.
 
Rummut äänitettiin kesällä bändin treenikämpillä neljällä mikillä, ovareina Tbone EM800 pariskunta, virvelissä SM57, basarimikin merkkiä en nyt muista. Äänityslaitteistona Behkun ADA8000 ja Fostex VF16. Kahden tunnin rumpusessiossa äänitettiin viiden biisin rumpupohjat joten mihinkään hirveän tarkkaan nysväilyyn saatika mikkien paikkojen säätöön ei kulutettu varttia enempää.
 
Muut äänitykset ja miksauksen on kaverini Mikko tehnyt kotonaan 800MHz IBM P3:lla, jonka vakioäänikorttiin äänet on johdettu Behkun pikkumikserin kautta ja kuunteluna Sonabin kirjahyllykaiuttimet. Softana n-Track 3.3 ja jotain ilmaisplugareja. Mikkeinä tais olla ainakin SM57 ja joku halpakonkka, mutta sitä mitkä raidat on milläkin äänitetty ei mulla ole tiedossa.
 
Miksauksen jälkee tulos kuulosti tältä:
http://www.yourfilehost.com/media.p … p?cat=audio&file=Hidas_orig.mp3
 
"Masteroinnin" tein minä samalla opetellen uutta Creamware Scope 4.5 systeemiäni. Miksaus on vedetty ensi 31-alueisen EQ plugarin läpi ja lytätty OptiMaster plugarin läpi. Kuunteluna oli Yamahan MPS-5:t.
 
Masteroinnin lopputuloksen syntyi tälläistä jälkeä.
http://www.yourfilehost.com/media.php?cat=audio&file=Hidas.mp3

Ei vakuuttanu.