Media ja viihde ›

Lynch tekee elokuvia, jotka nostavat alitajunnasta kummia asioita mieleen. Eikö se ole taiteen tehtävä?
 
Aivan. Sitä fiilistä mikä löytyy Lynch leffoista, en ole havainnut kuin Kubrick leffoissa. Lempi ohjaajat.
 
Lucid unia harrastaneena olen havainnut lynch kuvioissa paljonkin yhtenäisyyksiä unien ja todellisuuden välimaastosta.
 
Eräs tuttu heitti tosi pätevän "ratkaisun" mulhollandiin, en halua sitä kertoa. Pilasi omia fiilistelyjäni..

Mies joka on ohjannut elokuvan nimeltä Mullholland Drive pitäisi palkita köydellä kaulaan ja puukolla selkään.
 
Kuka tuon on ohjannut? Tuosta leffan nimestä tuli muuten mieleen, että Lynchin Mulholland Drive on loistava elokuva.

Mies joka on ohjannut elokuvan nimeltä Mullholland Drive pitäisi palkita köydellä kaulaan ja puukolla selkään.
 
Oletkos muuten mielipiteiden perustelemisesta ikänäsi kuullut? Aina välillä täällä sitäkin tehdään.

Oletkos muuten mielipiteiden perustelemisesta ikänäsi kuullut? Aina välillä täällä sitäkin tehdään.
 
Niin, positiivisia mielipiteitä ei tarvitse perustella mutta negatiiviset täytyy?
 
Mulholland Drive on kyllä erittäin hyvä teos, vaikkakin siinä on yhden elokuvan tarpeiksi vähän liikaa tavaraa. Alunperinhän se suunniteltiin tv-sarjaksi ja sen kyllä huomaa jokseenkin sekon oloisesta lopputuloksesta. Hienoa sinänsä, että joku harrastaa elokuvataiteessa vielä näinkin poikkeuksellista tarinankerrontaa, mutta silti en voi välttyä ajatukselta että vaikkapa minisarjana tämä olisi toiminut paremmin kun jokainen osio ja hahmo olisi saanut enemmän tilaa. Elokuvana se on vähän sellainen, että ei siitä kaikki pidä ja ymmärrän kyllä jos näin on. Itse tykkään kuitenkin Mulholland Drivesta. Enhän minä tajunnut siitä ensimmäisellä, toisella enkä vielä kolmannellakaan katselukerralla mitään, mutta elämys oli silti oiva. Elokuvalla ei aina tarvitse olla välttämättä syvempää merkitystä että siitä voisi nauttia, vaikka periaatteessa mistä tahansa voi sellaista kaivaa kun vain osaa käyttää päätään sekä vähän mielikuvitustansa. Mulholland Drive -dvd:n extraosiossahan on näitä Lynchin antamia vihjeitä elokuvan mysteerin selvittämiseen, mutta hyvinkin moni niistä pienistä yksityiskohdista joita leffassa on ovat mielestäni katsojan harhaanjohtamista. Mutta jos haluaa olla eri mieltä, niin ainahan niille voi kuvitella oman paikkansa kokonaisuudessa, se kai se hienointa taiteessa onkin että jokainen kokee sen omalla tavallaan.

Juu siitä leffasta... se on mun mielestä vaan yksinkertaisesti paska, koska siitä on tehty aivan liian sekava. Ei mun mielestä ole järkeä katsoa jotain leffaa montaa kertaa putkeen, että sen tajuaisi. Ei mulla ainakaan riitä keskittymiskyky seuraamaan jotain tekotaiteellista paskaa, vaan leffan pitää olla ymmärrettävissä kertaheitolla. Mulle leffan pitää olla suoraviivaisempaa viihdettä, irtautumista arjesta, eikä mitään aivojumppaa ja pähkäilyä. Mutta eipä siinä, tykätkää toki leffasta jos haluatte, itse katsoin kerran, meni yli hilseen enkä varmasti tule katsomaan uudestaan.

Ei mun mielestä ole järkeä katsoa jotain leffaa montaa kertaa putkeen, että sen tajuaisi. Ei mulla ainakaan riitä keskittymiskyky seuraamaan jotain tekotaiteellista paskaa, vaan leffan pitää olla ymmärrettävissä kertaheitolla. Mulle leffan pitää olla suoraviivaisempaa viihdettä, irtautumista arjesta, eikä mitään aivojumppaa ja pähkäilyä. Mutta eipä siinä, tykätkää toki leffasta jos haluatte, itse katsoin kerran, meni yli hilseen enkä varmasti tule katsomaan uudestaan.
 
Oletko muuten ajatellut että toisella katselulla Mulholland Drive saattaisi antaa enemmän? Eipä sitä siltikään kannata väkisin katsoa mitään jos ei siitä tykkää, mutta onhan se kuitenkin tosiasia että monet leffat antavat sitä enemmän mitä useammin ne katsoo. Sieltä huomaa pikkujuttuja, tajuaa asioita joita ei huomaa millään kertakatselulla. Esim. joku Tarkovskin Stalker, sehän on aivan mahtavaa elokuvataidetta josta löytää aina jotain uutta. Palkitsevaa elokuvaa, ei mitään kertakatsottavaa hubbabubbaa jota on helppo pureskella ja joka menee helposti alas. Pelkästään Stalkerin visuaalinen ilme on sitä luokkaa, että sitä vain katsoo lumoutuneena niitä ruosteensyömiä rattaita, pystyyn mätäneviä puita ja ylhäällä harmaana roikkuvaa taivasta. Ei kaiken "haastavan, hidastempoisen, moniulotteisen ja älykkään" elokuvan tarvitse olla tylsää. Eikä kannata ymmärtää väärin että tässä olisi kyse mistään snobbailusta että miepä katon älykkäämpiä elokuvia ku sie, mutta itse pidän paljonkin elokuvista jotka antavat aihetta ajattelemiseen ja tuntemiseen tai sysäävät katsojan pähkäilemään ja analysoimaan näkemäänsä. Mutta yhtä lailla se Commandokin on hyvä!

Mun mielestä on hyvä että maailmassa on tyyppejä jotka näkee elokuvan taidemuotona eikä pelkkänä "aivot narikkaan ja viihtymään" -henkisenä juttuna, ja uskaltavat käyttää sitä omaa ääntään. Kyllä niitä peterjacksoneita sun muita on ihan tarpeeksi, kattelkaa niiden tuotoksia sitten jos mikään älykkäämpi, syvällisempi ja tyylikkäämpi ei puhuttele.
 
*end of provo*

Janille plussaa, hyvin sanottu. Ei silti, kyllä mä tykkään myös Jacksonin leffoista.
 
TSH -trilogia oli hyvä, ei siinä mitään.
 
Mutta oon huomannu tässä viime aikoina, että kovasti sitä on alkanu vieraantua tosta mainstreamista tällä leffaosastollakin. Alkaa se räiske ja pauke ja digitaaliefektit ja USA:n presidentit ja salajuonet ja terroristit ja sarjamurhaajat ottaa pikkuhiljaa niin vitusti aivoon, ettei oo tosikaan. Ennen niitä jakso kattoa viihteenä ja huvin vuoksi, mutta nyt ei enää silleenkään. Ja mikä pahinta, jenkit kirjottavat nykyään kirjansakin samalla lailla kuin tekevät elokuvansa...
 
Kyllä elokuvamaailman davidlyncheille ja muille on nostettava hattua siitä, että he sentään yrittävät haastaa katsojan jollain muullakin tasolla kuin sillä puhtaan viihteellisellä. Jos tällasia elokuvantekijöitä ei olisi niin kaikki menisi perinpohjin päin vittua. Ennen ihmiset viihtyi silleen että niiden piti ajatella jotain. Nykyään pitää vaan saada istua zombina sohvalla niin että perse leviää ja aivojen poimut siliää.
 
Ja Juicelta lainaus lopuksi: "Ja jengi alkaa kiihtyä - ei haluta me viihtyä, vaan että meitä viihdytetään".

Carnation kirjoitti hyvin Mulholland Drivesta, olen samaa mieltä.
Janiltakin hyvä kirjoitus, johon ainakin osittain yhdyn. Paljon tehdään paskaa, mutta sitähän on tehty aina ja aina sille on ostaja löytynyt. Kyllä minusta nykyään tehdään ihan yhtä hyvää elokuvaa kuin aina ennenkin ja nykyään sitä on jopa helpompi löytää kuin ennen. Mielenkiintoisia elokuvia ja tekijöitä sikiää kokoajan, Lynch on vain harvoja joka on onnistunut lyömään myös kaupallisesti läpi ja suuremman yleisön tietouteen huolimatta hänen elokuviensa "vaikeudesta". Eikä ole tarkoitus yhtään väheksyä, päinvastoin.
Sekavaa tekstiä, väsyttää.

Eiku se on George Lynch.
Noin 60-vuotias bodaava/tiluttava pappa, joka tilutti 80-luvulla hirveällä delaysoundilla sormet kummallisessa asennossa. Taisi soitella joskus Dokkenissakin, poseerasi kitaralehtien kansissa treenattuine vatsalihaksineen ja tunnettiin myös nimellä Mr. Scary.
 
dokken:han on ihan saatanan kova bändi