Studiotyöskentely ›

Elävä musiikki ei ymmärtääkseni saa olla aika-arvoiltaan ym. absoluuttisen tarkkaa, kuten konemusiikki on.
Paljonko sallitte esim. aika-arvoissa epätarkkuutta ja miten määritätte sille rajat?

Mä yleensä sallin maksimissaan niin paljon, kuin ko. soittaja vain pystyy minimissään mokailemaan. On turhaa ottaa nauhalle paskaa, mutta yhtä turhaa on mun mielestäni hieroa samaa juttua miljoona kertaa sen toivossa, että soittajan tekninen osaaminen paranisi yhtäkkiä. Mitään tarkkaa rajaa en osaa siis sanoa, vaan aina mennään sellaisella perstuntumalla.
 
Oon alkanut myös kääntymään vähän sellaiseen suuntaan projekteissani, että mahdollisuuksien mukaan vedetään kerralla koko biisi purkkiin. Toki instrumentteja soitellaan erikseen, mutten jaksa kauheasti koostella pikkubändien autotallidemoja 400:stä 5 sekunnin pätkästä. Tämä lisää myös noita epätarkkuuksia, mutta valaisee bändille kovin hyvin ne asiat, jotka takkuilevat soitossa. Mun tehtäväni on tosiaan nauhoittaa demoja vielä toistaiseksi, joten usein tuollainen nauhalta kuultu, objektiivinen palaute on kultaakin kalliimpaa.

Niinkuin aina: riippuu musasta. Ja lisäksi: mikä on epätarkkuutta ja mikä taas musaa? Nää on oikeasti hankalia juttuja - varsinkin kun on kyse omasta soitosta, sillä usein se mikä jonkun toisen sottamana tuntuu rohkealta/tyylikkäältä/läskiltä/hienolta/jne onkin omassa soitossa virhe.

Joskus pienenpienikin sleeba kuulostaa pahalta, joskus isokin heitto on röyhkeän makea. Eli eipä siinä mitään kiinteitä sääntöjä voi olla.

Tietenkin olisi hyvä, jos tuttavapiirissä olisi henkilöitä, jotka analyyttisesti pystyisivät kuuntelemaaan tuotoksen. Omat korvat ovat usein turrat omalle soitolle, joten niihin ei - ainakaan mun tapauksessa ole aina luottaminen.
 
Mun sisko on kympin laulaja. Olen hänelle joskus antanut kappaleitani arvosteltavaksi. Sanoo aina vaan, että on "aivan ihana", kun taas seskkuni, joka on jonkin verran harrastanut musiikkia pystyy antamaan rakentavaa palautetta.

Elävä musiikki ei ymmärtääkseni saa olla aika-arvoiltaan ym. absoluuttisen tarkkaa, kuten konemusiikki on.
Paljonko sallitte esim. aika-arvoissa epätarkkuutta ja miten määritätte sille rajat?
 
Epätarkkuutta ei olekaan. On vain groovea, ja sitten taas ei ole.
 
Jos tarkoitat epätarkkuudella sitä, että soitto ei ole tasatahtiin tarkkaan ja ikäänkuin valmiiksi kvantisoitua, niin silloin toivotan epätarkkuuden tervetulleeksi, taputan selkään ja istutan pöytään - jos se kuulostaa hyvältä.
 
Soiton svengi syntyy siitä että juuri oikeat nuotit kiilaavat ja juuri oikeat nuotit sleebaavat. Sama pätee konemusiikkiinkin - jos latelet nuotteja ikäänkuin gridiin ja kutsut sitä konemusiikiksi, olet vasta alussa. Paremmin tehdyssä konemusiikissa aika moni isku on millisekuntien tarkkuudella siirretty juuri oikean verran etuaikaan tai jälkeen.
 
PS. Saastaran puhumasta soitollisesta epätarkkuudestahan ei nyt ollut kyse. Kaikkien soittajien täytyy soittaa aina keskenään tarkasti, se on selvä. Mutta se ei tarkoita välttämättä nuottien aika-arvojen seuraamista.

Paljonko sallitte esim. aika-arvoissa epätarkkuutta ja miten määritätte sille rajat?
 
Suora kysymys, suora vastaus :-).
 
Tehdessäni roboteille suunnattua musiikkia heittoa saa olla korkeintaan 5 ms 120 bpm tempossa. Tarkkuus grooven kustannuksella, se on yliarvostettu asia. Jos ei soitto onnistu livenä näin tarkasti, niin datalla, datalla. Onneksi on olemassa työkalut, joilla musiikista saa korvaa ärsyttävät virheet eliminoitua.
 
Plops.
 
Tärkeintä on soittajien välinen tiukkuus toisiinsa. Jos se on kohdallaan, ei mitään korjailua tarvita. Kivi taisi asiasta jo mainita.

Elävä musiikki ei ymmärtääkseni saa olla aika-arvoiltaan ym. absoluuttisen tarkkaa, kuten konemusiikki on. Paljonko sallitte esim. aika-arvoissa epätarkkuutta ja miten määritätte sille rajat?
 
Heh, tällaista kysymystä ei kukaan olisi kysynyt vielä viisitoista vuotta sitten, mikä valitettavasti kertoo myös jotain nuoremman polven lähestymistavasta musiikin tekemiseen. Huh!

Paljonko sallitte esim. aika-arvoissa epätarkkuutta ja miten määritätte sille rajat?
 
Basaria pitäis mun mielestä potkasta ainakin yhden kerran tahdin aikana. *hoho*

Heh, tällaista kysymystä ei kukaan olisi kysynyt vielä viisitoista vuotta sitten, mikä valitettavasti kertoo myös jotain nuoremman polven lähestymistavasta musiikin tekemiseen. Huh!
 
Aika kultaa muistot, Timo. Aina on ollut metronomiin nojaavia 'opistosoittajia' sanan negatiivisessä merkityksessä (tarkoittaen, että on omaksuttu teoriaa sen verran, että kuvitellaan teorian olevan sääntö eikä apuväline).

Aika kultaa muistot, Timo. Aina on ollut metronomiin nojaavia 'opistosoittajia' sanan negatiivisessä merkityksessä (tarkoittaen, että on omaksuttu teoriaa sen verran, että kuvitellaan teorian olevan sääntö eikä apuväline).
 
Joo, voihan sen noinkin ajatella.

Oikeasti aika mielenkiintoinen kysymys, ja yleensähän näihin mielenkiintoisiin kysymyksiin vastaukset on just tyyliin "ei tähän ole vastausta, kuuntele mikä kuulostaa hyvältä..."
 
Mutta ainakin itse olen huomannut että äänitysvaiheessa ja heti sen jälkeen korvaan sattuvat virheet tai haparaoinnit ei muutaman kuukauden jälkeen kuulosta useasti juuri miltään, eli peittyvät biisin loistavuuteen (juuri loistavuuteen aina omien biisien osalta).
Mutta äänitysvaiheessa sitä on välillä turhankin tarkka, varsinkin kun on amatööri ja epävarma omasta osaamisestaan. Jos ois kovempi tekijä, vois varmaan enemmän luottaa korviinsa.
 
Joskus olen kuitenkin huomannut, että esim. jotkut kitaran aksentti-iskut on olleet tosi hyvän kuuloisia siitä huolimatta, että Kristalin näytöllä eivät osu yksiin rumpujen kanssa. Siinä sitä sitten ihmettelee, että onko omissa korvissa jotain vikaa.

Mutta ainakin itse olen huomannut että äänitysvaiheessa ja heti sen jälkeen korvaan sattuvat virheet tai haparaoinnit ei muutaman kuukauden jälkeen kuulosta useasti juuri miltään, eli peittyvät biisin loistavuuteen (juuri loistavuuteen aina omien biisien osalta).
Mutta äänitysvaiheessa sitä on välillä turhankin tarkka, varsinkin kun on amatööri ja epävarma omasta osaamisestaan. Jos ois kovempi tekijä, vois varmaan enemmän luottaa korviinsa.

 
Soittovaiheessa korva yliherkistyy kuulemaan jopa lähes olemattomia. Myöhemmin kun kappaletta on useamman kerran kuunnellut, niin soittaja voi alkaa hyväksymään pienet "virheet", tavallaan turtuu niille.

Soittovaiheessa korva yliherkistyy kuulemaan jopa lähes olemattomia. Myöhemmin kun kappaletta on useamman kerran kuunnellut, niin soittaja voi alkaa hyväksymään pienet "virheet", tavallaan turtuu niille.
 
Ja auta armias kun heti oton jälkeen kuunnellaan että miten meni. "Kaikki päin persettä, miten tämä on mahdollista...".
 
Yksi nukuttu yö ja vähän muitakin instrumentteja ladottu päälle, niin johan taas rokkaa ettei mitään.
 
Nuo "pienet virheet", jotka itse kuulee saman tien ovat usein juuri se suola, mikä tekee soitosta persoonallista/inhimillistä. Jos suuret linjat toimivat niin niitä ei kuule soittajan itsensä lisäksi kuin ne, jotka kuuntelevat musiikkia kynä ja muistio kädessä, etusormi koko ajan rewind napilla...

Ja auta armias kun heti oton jälkeen kuunnellaan että miten meni. "Kaikki päin persettä, miten tämä on mahdollista...".
 
Yksi nukuttu yö ja vähän muitakin instrumentteja ladottu päälle, niin johan taas rokkaa ettei mitään.
 
Nuo "pienet virheet", jotka itse kuulee saman tien ovat usein juuri se suola, mikä tekee soitosta persoonallista/inhimillistä. Jos suuret linjat toimivat niin niitä ei kuule soittajan itsensä lisäksi kuin ne, jotka kuuntelevat musiikkia kynä ja muistio kädessä, etusormi koko ajan rewind napilla...
 
Välillä sitä juu huomaa olevansa aivan liian kriittinen omaa soittoansa kohtaan. Itseasiassa aivan liian usein. Mut ei se mitään. Alkuvuodesta tehdyssä demossakin on vaikka kuin hitosti kaikkea loppupeleissä, mut ei se mitään. Ei niitä enää jaksa silleen kauheesti huomata. Saavat olla siellä ihan rauhassa ;-) Jos kiinnostaa kuulla ja etsiä/arvuutella virheitä niin kuvauksesta löytyy linkki sivulle josta löytyy biisit. Heh. Kokeilkaa vaikka ihan huviksenne löydättekö niitä. Kerron "oikeat" vastaukset jos joku jotain ehdottelee.

Ja auta armias kun heti oton jälkeen kuunnellaan että miten meni. "Kaikki päin persettä, miten tämä on mahdollista...".
 
Yksi nukuttu yö ja vähän muitakin instrumentteja ladottu päälle, niin johan taas rokkaa ettei mitään.
 
Olen täysin eri mieltä, mutta ehkä me puhutaan erilaisista virheistä.
 
Kyllä ne sisäänsoittaessa mua häirinneet virheet häiritsevät aina ja joka kerta vielä enemmän valmista levyä kuunnellessa ja kymmenen vuoden päästäkin nolottaa, että piti silloin suostua kun kaikki muut sanoivat ettei ne mitään mokaa kuule.
 
Toisaalta mua ei ollenkaan haittaa tempon eläminen, kiilailu tai sleebailu, kunhan ne palvelevat biisiä. Kuunnelkaapa joskus Tuomari Nurmion ekalta levyltä kappale "Aavaa preeriaa" - voisiko basso soittaa ehkä yhtään enempää jälkijunassa? Eipä voisi, mutta ihan loistava basso, tosi länkkärimeininki
:-D
 
Samoin soitatin tuossa aivan mainiosti groovaavaa kontrabasistia eräissä sessioissa, ja pakko oli olla kuuntelematta bassoraitaa vahingossakaan ilman rumpuja, ettei mennyt usko. Yksinään se oli nimittäin aika outoa menoa noin niinku seitsenkoipisen hevosen laukaksikin, rumpujen kanssa loisto-otto.
 
Ja kertosäkeeseen mennessä tempon kuuluukin nousta, jos rokkia soitetaan. Parhaat ja itselle rakkaimmat klikin kanssa vedetyt levyt on tehty niin, että joku soittaa sitä klikkiä livenä sormi tempo-faderilla ja nostaa vähän kertsiin, laskee säkeistöihin ja tarpeen vaatiessa feidaa klikin välillä pois että johonkin välikkeeseen saadaan juuri oikea temponvaihdos.
 
PS. Kaikki edellämainittu edellyttää kuitenkin tarkkaa ja tyylitajuista rumpalia.

Olen täysin eri mieltä, mutta ehkä me puhutaan erilaisista virheistä.
 
Kyllä ne sisäänsoittaessa mua häirinneet virheet häiritsevät aina ja joka kerta vielä enemmän valmista levyä kuunnellessa ja kymmenen vuoden päästäkin nolottaa, että piti silloin suostua kun kaikki muut sanoivat ettei ne mitään mokaa kuule.
 
Joo, nuo "oikeat" virheet ovat sitten asia erikseen. Hieman karrikoiden vain yritin tuoda esille tuota kuinka ne antennit tosiaan ovat pystyssä ja herkkinä aina H-hetkellä.
 
Tarkoittamani "virheet" ovat juuri niitä pikkujuttuja, joiden oli suunnitellut menevän hieman eri tavalla kuin mitä sitten tuli soitettua. Edelleen niin, että meni se sitten niin tai näin, niin lopputuloksen kannalta sillä ei ole juurikaan merkitystä. Paitsi tietysti itselle;-)
 
Esim. itselläni on rokki/hevanderi hommissa tapana kerätä kunnon adrenaliini kickki ennen kuin hyppään setin taakse. Tämä lähestymistapa ajaa aina eittämättä puolittaiseen improiluun, ja sitten tullaankin taas niihin "virheisiin". Itselleni tuo on ainut "oikea" tapa soittaa rytkyn rytkyn hommia. Jos jätän psyykkauksen väliin ja pyrin tietoisesti mahdollisimman "salonkikelpoiseen" ratkaisuun, niin silloin on taas lipsahdettu alueelle josta en enää nauti pätkääkään. ON/OFF hommia nämä musajutut...
 
Joissain asioissa ei kasva ikinä aikuiseksi, onneksi;-)

Uudella Black Keys-levyllä ollaan aika hyvällä epätarkkuudella liikenteessä. Muutenkin hyvä treenikämppämeininki.

Vastaanpa taas omin mielipitein.
 
Ei ole olemassa standardi määrää virheitä tai epätarkkuutta. Ihan *piipin* sama mikä on tarkkaa ja mikä ei jos soitto TOIMII ja kuulostaa kuulijan korvaan miellyttävältä. Ja kyllä se toimii niinkin päin että sällit vetää metronomin tarkasti mutta se ei TUNNU sitten yhtään MILTÄÄN! Itse en arvosta moista opistoteguilua tippaakaan. Kyllä soitto SAA olla tarkkaa, kunhan fiilistä löytyy ja tehty tuotos aiheuttaa mielihyvää.
 
Kyllä jotkut ihan oikeesti diggasi Sex Pistolsiakin. :) Ja vanhaa Klamydiaa...
 
Itse nyt saatan ehkä "vaatia" välillä liikaa mutta jos jokin toimii niin se ei tunnu missään jos tulee pieniä käpyjä siellä täällä. Jos nyt ihan täydellisen ketuiks menee niin ettei idea enää pysy kasassa, saattaa tuo alkaa häiritsemään.