Yleistä keskustelua musiikista ›

Tuossa toisessa ketjussa kun hehkuttelin Ritva Oksasen levyä ja lueskelin paria vastausta tuli mieleeni että, miskikähän joku musa kolahtaa ja joku ei. Tuli väkisinkin mieleen, mistä meikäläisen musa diggailu on alkanut. Kylällä oli tanssilava jossa serkun vanhemmat ja vissiin omatkin toimi järkkäreinä joskus -70 luvunn alkupuoliskolla. Kesälauantaisin notkuttiin aika tiiviisti lavalla. Katselemassa kun tanssibändi roudasi, teki sound checkin ja alkoivat juomaan viinaa. Monesti toimitimme bändille kaikenlaista pikkuaskaretta kuten, haettiin makkaraa ja muuta evästä, serkun vanhempien kaupasta. Paistettiin makkaraa orkesterille, kannettiin soittimia, joskus jopa pestiin auto, jne,jne.. kaikki tietysti pikku korvausta vastaan. Kovia niniäkin esiintyi Jouko ja Kosti, Juha-Matti (ei muistaakseni silloin esiintynyt sillä nimellä) Junnun kängi, ja joku mnkä nimi ei nyt tule mieleen. Niitten "japan rock" tai jotain piisiä, soitettiin oikein ratiossa, hetetehetekatanatiisinatisuta..
Monet bändit tuli kuunneltua ennenkuin oli edes stereoista kuullut puhuttavan. Päähän on muodostunut juuri "se" soundi joka kuulostaa hyvälle. Se saattaa olla aika kaukana siitä soundista joka yleisesti käsitetään hyvänä?
Murkkuikäsenä toimin tiskijukkana eräällä suositulla tanssipaikalla ja vähän toisellakin. Tuli nähtyä -80 luvun alkupuolen bändit keikalla useampaan otteeseen. Jostakin syystä ruotsalainen Freestyle teki tuolloin vaikutuksen ja niiden musa kuulostaa vieläkin erittäin hyvältä.
Lieneekö noilla kokemuksilla vaikutusta että, muovinen ylituotettu kura tuntuu erittäin vieraalle ja jopa ärsyttää ja saa aikaan vitutusta, kun taas. Tietynlainen livemäinen soundi, jopa selkeine virheineen saa raajat nykimään musiikin tahtiin ja hymyn leviämään naamalle.
 
Niin ja muistan vielä Ensio Ohramaan Alajärveltä joka voitti jonkun iskelmälaulukilpailun. Suosion kynnyksellä kylläkin sairastui ja joutui vaihtamaan ammattia. Törmättiin samalla kurssilla noin 15 vuotta myöhemmin. Jos jollakin tanssimuusikolla on miehestä tietoja niin ilmoitelkaa..
 
Ei tässä nyt hirveesti asiaa ole mutta, olisihan tuo jännä tietää miten muut ovat ajautuneet musiikollisesti siihen missä nyt ovat ja kuinka se vaikuttaa tänäpäivänä?

Ei tässä nyt hirveesti asiaa ole mutta, olisihan tuo jännä tietää miten muut ovat ajautuneet musiikollisesti siihen missä nyt ovat ja kuinka se vaikuttaa tänäpäivänä?
 
Kyllä 70- ja 80- luvut on meikälle se kova juttu. Myös 60- luvun "tietyt" matskut saa sukat pyörimään jaloissa.
 
Käytännössä meitsi on innostunut kaikesta mitä tuolloin on tehty.

Kotiväkeä ja sukulaisia on kiittäminen tai syyttäminen. Mun suvussa on molemmin puolin tosi paljon musikaalisuutta ja myös musiikkia on kuunneltu paljon. Väkisinkin sille altistui pikkukoltiaisena... Hyvä lähtökohta oli jo sekin, että vanhemmat oli ekoilla treffeillään Hurriganesin keikalla. 8)
 
Faija kuunteli Baddingia, Agentsia, iskelmää ja ennenkaikkea tangoa. Aina kun oltiin jossain liikkeellä, autostereoissa soi jotain noista. Isä osasi myös soittaa koskettimia ja jonkin verran huuliharppuakin. Mutsi taas opetti mut kuuntelemaan Johnny Cashia, unkarilaista kansanmusiikkia ja reggaeta. Tädit diggas Suomirokkia, joten heiltä tarttui mukaan Eput, SIGit, Hassisen Koneet ja Leevit. Ja sitten kun meni koulun jälkeen mummolle, niin sen luona kuuli esim. mustalaismusiikkia, Mika & Turkka Malia sekä 70 -luvun diskohittejä. Mummon isä oli aikoinaan pelimanni, ja mummo itse oli ja on mestari riimittelemään ja hoilaamaan härskejä laulunpätkiä, joten kiinnostus biisintekoon on varmaan peruja sieltä. Eli suht monipuolista on tuo musiikillinen varhaiskasvatus ollut. Vielä kun täti meni naimisiin ja sai miehekseen nykyään bluesia kuuntelevan, kitaraa soittavan ex-punkkarin, niin meikäläisen kohtalo oli sinetöity.

60-70 luku ja myös tietyin varauksin myöhemmin tehty progressiivinen musiikki.

Kate Bush.

En osaa oikeastaan edes sanoa. Kaikki menee, ihan kaikki mikä vain hyvältä kuulostava. Vain metalli näkyy ulospäin.
 
e.jos joku paikka on pakko nimetä niin maapallo

Missä on musiikillinen kotisi?
 
Sen verran on tähän mennessä selvinnyt, että Suomessa se ei ole.

Laitetaan nyt tohon vielä se lista rakkaimmista levyistä. Nuo edustaa sitä musiikillista kotia, johon mä aina palaan seikkailtuani jossain muualla.
 
http://muusikoiden.net/levylista/selaa.php?list_id=2155&letter=*

Hassua, että mietin tätä juuri eilen kun kuuntelimme autossa Nightwishin Oncea. Hyvä levy, mutta minulla tuli sovituksista mieleen yhdysvaltalainen animaatio, semmoinen suuren budjetin paisutteleva herkkine laulukohtauksineen, tiedättehän. Se esti täysipainoisen nauttimisen.
 
Minun kotini on jossain itäeuroopassa, keskellä aroa: karjalaiset itkuvirret, Alfred Schnittken kaoottiset sävelteokset, kirpeät intervallit, huumorittomuuden huumori, mollisävellajit, epävireisyys, huonot soundit, kansanlaulut, Webernin symmetrisinä tuikkivat sävelmuodostelmat, kuhilaat ja epäselvä tumma möykky. Aineksia, jotka taustavaikuttajana ovat kaikessa tekemisessäni.

Minun kotini on jossain itäeuroopassa, keskellä aroa: karjalaiset itkuvirret, Alfred Schnittken kaoottiset sävelteokset, kirpeät intervallit, huumorittomuuden huumori, mollisävellajit, epävireisyys, huonot soundit, kansanlaulut, Webernin symmetrisinä tuikkivat sävelmuodostelmat, kuhilaat ja epäselvä tumma möykky. Aineksia, jotka taustavaikuttajana ovat kaikessa tekemisessäni.
 
Otan osaa :) Kuulostaa karulta...

Otan osaa :) Kuulostaa karulta...
 
Äläs nyt, ovathan kuhilaat söpöjä ja vähän kompensoivat muuta listaa, josta muuten unohtui mainita virret. Vaikken koskaan ole ahkera kirkossakävijä ollut, päinvastoin, koulun pakollisistakin pinnailin. Mutta koraalisoinnutus on coolia.

Jos ihan otsikon kysymykseen vastaan, niin Memphisissä, Tampereella ja Liverpoolissa.
 
:D
 
Kopsaamisen arvoinen idea: Memphis, New York, Liverpool, Sankt-Peterburg.
 
EDIT: Nuo siis varhaisvaihetta, myöhemmin mukaan tulivat Lontoo ja varsinkin Manchester!

Isoveljien musiikillisesta innostuksesta se taisi lähteä. Vanhemmat ei meillä ole ikinä turhan musikaalisia ikinä olleet, levyjä (lp:tä lähinnä) oli hyllyt täynnä ja on edelleen, mutta ei ne niitä ikinä kuuntele. Penskana soitin pianoa ja rumpuja, ja myöhemmin varhaisteini-ikään tullessani aloin Metallican ja kumppaneiden innostamana soittamaan kitaraa. Eli vaikea sanoa missä se musiikillinen koti on, tavallaan ihan siinä kodissa missä asuin, siellähän sitä musiikkia kuuntelin ja soitin, vaikkakin ihan itsekseni.

Seattle, Washington, DC, Palm Desert, New York.

Kainuun korvessa !!?

Ystäväni nimeltänsä Pietun kotona jossa notkuin joskus vähä liianki paljon ja alstistuin Sonata Arcticalle, Stratovariuksen ja Pietun isoveljen pilluhevi bändin musiikille. Siinkai se.
 
Sit toine on oma minikokonen huone jossa kuulin ekaa kertaa Warpigsin ja soitin kitaralla ekat soinnut

80- ja 90-lukujen taite omaa aktiivisuuttani. Jälkeenpäin on 1970-luvun jutut kolahtaneet kunnolla. Joitain 2000-luvun tuotoksiakin olen hankkinut.

Manchester, Bronx, Berlin, New York, Peräseinäjoki, Tavastia-klubi.

Jos ihan otsikon kysymykseen vastaan, niin Memphisissä, Tampereella ja Liverpoolissa.
 
Presley, Turpiini ja Lennon?