Yleistä keskustelua musiikista ›

meillä on nainen bändissä (laulaja) jonka kanssa on tultu
erittäin hyvin toimeen.. tämä laulaja ei seurustele kenenkään
bändiläisen kanssa.. tosin ei tietääkseni kyllä kenenkään
muunkaan kanssa.. niin siksi se kai sitten toimiikin.
innostusta neidillä riittää enempi kun koko muulla porukalla
yhteensä ja hyvä niin .. patistaapa joku edes välillä treeneihinkin.
mutta hyvin tuntuu tuo kokoonpano toimivan että on
4 jätkää bändissä ja 1 mimmi.. eipä valittamista :)

Nainen voi soittaa esim.kitaraa siinä missä mieskin. Itse soitan kitaraa ja laulan, eikä kukaan oo vielä siitä mulle tullu v-een...

Naista ei ikinä saa ottaa bändiin miettikää nyt vähän miltä nainen näyttää esim. basistin roolissa. Naiset saa korkeintaan soittaa synaa ja laulaa, mutta muut kannattaa jättää miehille. Sanokaapa ykskin kova jazzmuusikko joka on nainen. Eipä taida oikein tulla mieleen. Pitäkää naiset kaukana soittimista niin hyvä tulee.
 
Sait minut tällä kirjoituksellasi erittäin vihaiseksi. Tällaisilla asenteilla ei ainakaan tasa-arvo maailmassa toteudu koskaan. Ja se, miksi ei näitä kovia naisjazzmusiikoita ehkä ole niin paljon kuin kovia miesjazzmuusikoita, on yhteydessä siihen, ettei tyttöjen anneta harrastaa samalla tavalla/intensiteetillä kuin poikien. Ja pojillahan luonnostaan on tämä kilpailuvietti vähän kovempi kuin tytöllä, jolloin ehkä syntyy teknisesti parempaa osaamista, monella alalla. Mutta ei se silti poista sitä tosiasiaa, etteikö nainen voisi olla hyvä muusikko. Miehet eivät vaan kestä naisen menestystä, joten naiset muusikkoina alistetaan.
 
Asenteista siis lähinnä kiinni koko juttu. Shame on you, guys!
 
EDIT: Lisäys: Olisitpa muuten nähnyt David Bowien kiertuebändin naisbasistin. Uskomaton lahjakkuus. Ja bassonsoiton lomassa vähän lauleksikin, esim. veti Under Pressuren Freddie Mercury -osat, ja sai ainakin minut mykistymään. Että revi siitä.

eikö täällä siis kellään ole ollut minkäänlaisia ongelmia? kummallista. Olen kuullut niin monia juttuja että jos bändistä lähtee joku seurustelevan parin puolikas niin heti perään lähtee se toinen puolikas

Tää Hilary mätti Robben Fordin bändissä kannuja taannoin Porissa niin, että hiki roiskui. Mageeta
 
http://www.drummerworld.com/drummers/Hilary_Jones.html
 
tsekakkaa toi video...on aika uskomattoman hyvän ja tarkan kuulosta.

Juu hyvin toimii, ja tuolla sohvalla tuo ko. eukko makaa ;) eli seurustellaankin vielä.
Treeneissä tulee myös sanottuu mitä sattuu kun on samaa "perhettä" mutta muut jäsenet on kai jo tottunu siihen.

Meidän bändissä on naissynisti ja pirun hyvä semmonen. Tai pakko sitä on hyväksi sanoa kun tyttöystävästään puhuu...

Sanokaapa ykskin kova jazzmuusikko joka on nainen. Eipä taida oikein tulla mieleen.
 
Tämä oli varmaankin provo, mutta napataan silti kiinni:
 
Ella Fitzgerald
Billie Holiday
Sarah Vaughan
Dinah Washington
Carla Bley
Cassandra Wilson
Maria Schneider...
 
Joko riittää? Tottahan on, että historiallisesti naiset ovat selkeänä vähemmistönä pop- ja jazzmusiikissa - niin kuin myös muilla taiteen ja tieteen aloilla. Mutta siihen on syynä ainoastaan ennakkoluulot. Ennen vanhaan (ja nykyäänkin joidenkin mielestä) naisen paikka oli kotona, piste. Yritä siinä sitten nyrkin ja hellan välissä tuoda esiin lahjakkuuttasi. On pelottavaa ajatella kuinka valtava määrä älyllistä ja taiteellista potentiaalia on historian saatossa valunut keittiöiden viemäreistä hukkaan.
 
Vaan onneksi ajat muuttuvat. Ja voin kertoa että suomijazzin seuraavat sukupolvet tulevat pistämään sukupuolijakoa aika reippaasti uusiksi; sieltä on ihan perhanan kovia naisia tulossa...

Onneksi on naiskiipparisti. Pysyy homma kasassa. Mehän vaan juotais kaljaa ja tehtäis ihmeellisiä versioita Paranoidista.

Hevimusiikissa naiset ovat kunnostautuneet lähinnä laulajina ja syntikansoittajina. Odotan innolla, milloin saadaan johonkin kuuluisaan pumppuun joku hyvännäköinen kitaristimimmi, joka osaa myös soittaa..
 
Bändien sisäisistä seurustelusuhteista keskulteltaessa, pitää mainita yks varsin lahjakas pari: Arch Enemyn laulaja ja kitaristi, Angela Gossow & Michael Amot.

Hevimusiikissa naiset ovat kunnostautuneet lähinnä laulajina ja syntikansoittajina. Odotan innolla, milloin saadaan johonkin kuuluisaan pumppuun joku hyvännäköinen kitaristimimmi, joka osaa myös soittaa..
 
Yksi bändi tulee mieleen: Virgin Black. Eivät vielä kovin kuuluisia ole, mutta potentiaalia jysäyttää (metalli)markkinoilla läpi löytyy roppakaupalla. Bändin naispuolinen kitaristi/säveltäjä on todella taidokas.

Eikös smashing pumpkinsin D'arcy ja James seurustelleet gishin aikoihin? Eipä se bändi ihan heti kaatunut..

Hevimusiikissa naiset ovat kunnostautuneet lähinnä laulajina ja syntikansoittajina. Odotan innolla, milloin saadaan johonkin kuuluisaan pumppuun joku hyvännäköinen kitaristimimmi, joka osaa myös soittaa...
 
Joan Jett??? Sharleen Spiteri? Karen Lawrence www.bluebynature.com ?? Susanna Hoffs?? Kuule, kyllähän näitä ja soittaa monet gubet suohon... Jos kerätään kitaristit, basistit, rumpalit ja sitte se suuri joukko vokalisteja ja kiipparisteja niin kyllähän noita tytsyjä bändeissä on. Meilläkin on ollu vuosikaudet yks eikä ole menny systeemit sekasin- samanlainen soittaja se on naisihminen kuin muutkin. Bändin"jätkä"... Toki roudauksissa ynnä muissa täytyy äijien päästä pätemään, tosin on meillä ollu tyttöroudareitakin. Eikä ne ollu mitään Pressin veljeksiä (Tamara ja Irina, muinaisia urheilijasuuruuksia from CCCP..)
=)

Hevimusiikissa naiset ovat kunnostautuneet lähinnä laulajina ja syntikansoittajina.
 
Girlschool!!

Eikös smashing pumpkinsin D'arcy ja James seurustelleet gishin aikoihin? Eipä se bändi ihan heti kaatunut..
 
joo mutta kyllä siinä pieniä kiristyneisyyksiä on havaittavissa kun lukee jotain haastattelua...eikä tarvi olla edes kauheen vanha haastattelu; koko ajan semmosta pikku vittuilua...

Minä olen ollut bändissä, jossa oli peräkkäin kaksikin eri naislaulajaa. Toista kitaristi vikitteli ja toisen sitten onnistui nappaamaankin. Vähän huolestutti meitä muita aluksi (miehen naissuhteet tuntien), mutta yhdessä asuvat ja soittavat vieläkin. Joten tarinoilla voi olla onnellinenkin loppu. :-)
 
Naisista bändeissä yleensä: eipä siinä mitään, jos porukka on tottunut tyttöihin myös kavereina eikä vain potentiaalisina töpseleinä. Olen kyllä vähän huomannut että tälläinen syvä musiikkihulluus ja vaikutteiden imeminen on naispuolisessa väestössä harvinaisempaa. On hieman rasittavaa (sukupuolesta riippumatta), jos yhtyeessä on yksi "ohjelmoitava" jäsen, jolla täytyy kaikki selittää kädestä pitäen. Pieni egon puute (kiltin tytön syndrooma) häiritsee myös, sitä kuitenkin bändissä aina tarvitaan.
 
Toisaalta onhan se niinkin että tytöt taitavat ajautua tälläisen puuhan pariin vähän myöhemmin. Käyvät pianotunneilla kun pojat rämpyttävät kimpassa kitaraa ja sitten jossain vaiheessa pyydetään kosketinsoittajaksi tai laulajaksi
 
Minua muuten ärsyttää että naispuoliset jäsenet ovat aina laulajia ja kosketinsoittajia. Olisi loistavaa olla bändissä, jossa sukupuolten välinen jakauma olisi vähän erilainen, näyttäisi heti pirun paljon jännitävämmältä. Ja niin että vaikka kitaristi ja rumpali olisivat tyttöjä. Tai ei ehkä rumpali, kun itse olen sellainen, mutta kuitenkin.
 
Ei edes tule kauheasti mieleen tälläisiä comboja, hmm, ja sellaista comboa ei tule mieleen yhtään missä naiset soittavat kaikkea ja *mies* on laulaja. Ah, paitsi Robert Palmer :-)

Nainen bändissä teemasta tuli elävästi mieleen eräs kesäinen ilmaiskonsertti Otaniemestä jokin vuosi sitten.
 
Lavalle kipusi silloin ehkä kummallisimman näköinen bändi, mitä olen koskaan nähnyt: bändiin kuului kolme n 150cm pitkää japanilaista neitokaista, jotka olivat pukeutuneet kimonoihin ja pitelivät käsissään yhtä tai useampia pehmoleluja. Hymy oli herkässä kun katselimme bändin alkumaneereita..
 
No, se hymy hyytyikin heti, kun viehättävät neitokaiset pääsivät soittimiensa taakse ja aloittivat keikan. Voin rehellisesti sanoa, että paatuneenkin progediggarin korvat alkoivat punoittaa viimeistään puolessa välissä keikkaa; japanilaisneitojen musiikki oli erittäin rankkaa ja kompleksista, sinfoniaanista progerokkia, jossa armoa ei pyydelty, eikä myöskään annettu!
 
Kyseinen bändi oli nimeltään Ars Nova. Jos joku epäilee naisten kykyä soittaa, niin voi tutustua kyseiseen bändiin, jonkinlaista tietoa löytyy ainakin osoitteesta:
 
http://www.progconcepts.com/arsnova/

Naisista bändeissä yleensä: eipä siinä mitään, jos porukka on tottunut tyttöihin myös kavereina eikä vain potentiaalisina töpseleinä.
 
Juu näin, ja sama toisinpäin. Jos jollain osapuolella on jotain hirittelyongelmia tai muuta, niin eihän siitä sitten mitään tule. Naisista muusikoina en jaksa edes kommentoida, keskenkasvuiset voi mennä kotiin kitisemään ja imemään tuttia.
 
Itse olen soittanut yhdessä sellaisessa bändissä jossa seurustelin toisen jäsenen kanssa. Eron jälkeen bänditouhu jatkui vielä vuoden pari. Helppoa se ei aina ollut, mutta päällisin puolin kaikki sujui niin kuin ennenkin. Ei meillä seurustellessakaan ollut tapana roikkua toistemme kaulassa tai istua nurkassa kihisemässä, vaan olimme osa porukkaa. Minä lähdin lopulta bändistä ensin, ja sen jälkeen lähti ex, ja siihen kaatui koko bändi. Syyt olivat muualla kuin jäsenten sukupuolessa tai suhteissa.
 
Sekaporukalla oli hemmetin hauskaa tehdä musiikkia ja keikkailla, kaikkien meidän mielestä. Niitä aikoja on monesti ikävä, ja joitain revival-keikkoja olemme tehneetkin. Kun bändissä on sekä miehiä että naisia, siihen tulee parhaassa tapauksessa sellainen positiivinen meininki ja jännite ja vire, joka näkyy ja kuuluu lavallakin. Samahan on monesti työpaikoilla; kaikki virkistyvät kun ei olla vain miesten tai naisten kesken. Sitä en tiedä millaista touhu sitten olisi ollut, jos olisin ollut ainoa nainen. Sen verran poikia pojat olivat että hermo olisi voinut mennä.
 
Toisessa bändissäni oli pelkästään naisia. Kukaan meistä ei kokenut toistensa tai omaa sukupuolta ongelmana, mustasukkaiset poikaystävät eivät häiriköineet eikä miehistä tullut kissatappelua. Bändin sisäisiä romanssejakaan ei syntynyt. Jälleen kerran hajoamisen syyt olivat aivan muissa asioissa.

Miehet eivät vaan kestä naisen menestystä, joten naiset muusikkoina alistetaan.
 
Hiihaaa, meikä putosi tuolilta! Parasta tähän mennessä! Way to go, Tupuna!