Kitarat: soittaminen ›

Tekninen kehittyminen
Aloin ajatella tuota tekniikan kehittymistä vanhemmalla iällä. Eikö ihmisen oppimiskyky ala laskea vasta n. 25 elinvuoden jälkeen? Koordinaatio kehittyy aikuisen tasolle vasta 14 vuoden iässä. Eikö tästä voisi vetää sellaisen päätelmän, että teknisen kehittymisen kannalta myöhäiselläkin iällä (16-18) aloittaneen on mahdollista saavuttaa virtuoosimainen tekniikka? Tosin esim. sävelkorva kehittyy nuorena tarkemmaksi ja teoriassakin on paljon omaksuttavaa suhteellisen lyhyeen aikaan.
Asiaa voi tietysti katsoa, myös seuraavasti. 15-vuotias henkilö joka on soittanut 5 vuotta on soittanut kolmanneksen elämästään, kun taas 25-vuotias 5 vuotta soittanut on soittanut vain viidenneksen elämästään.
Verrattaessa nuorena aloittaneiden ja myöhäisemmällä iällä aloittaneiden opiskelutapoja voidaan kai sanoa, että nuoret opiskelevat yleensä opetuksessa kun taas myöhemmin aloittaneet opiskelevat itsekseen, josta useimmiten on seurauksena virheitä ja niiden kautta oppimista, joka ei ole se nopeampi tapa oppia.

 
Skaaloista
Eli olenko ymmärtänyt oikein. Teen melodian esim. C-duuriin ja alan miettimään siihen soinnutusta. Niin eikö soinnuiksi voi laittaa mitä tahansa sointuja, jotka sisältävät vain C-duurin säveliä –ja tietysti kuulostavat hyvältä :)-.
Skaalan vaihtaminen. Eli aloitan säveltämään kappaletta C-duurissa niin voinko muuntaa sävellajia esim. C-molliin? Eli olenko ymmärtänyt oikein, jos alan kappaleeni esim. D-duurissa voin muuttaa sen muihin D-skaaloihin, mutta en esim. C-duuriin?
 
No joo, tämä olisi varmaan kuulunut toiselle osastolle, mutta kitarasta ainakin tuon tekniikan kehittymisen osalta on kyse niin menköön tähän.

Mä en osaa tohon muuta sanoa, kuin että tee ihan mitä tahansa, mikä sun korviin kuulostaa hyvältä. Unohda säännöt. Ajan myötä sitä oppii huomaamaan mikä todella toimii, ja silloin myös yleensä toteaa että ne "omat" sointukierrot ja skaalan vaihdokset ovat ihan samoja kuin monilla muillakin. Eli se sääntö ei olekaan tiukka sääntö, vaan ihan yksinkertaisesti hyvänkuuloisten asioiden oppimista. =)
 
Tietysti yleistää ei voi, mutta noin se tuntuu monilla, myös minulla, menneen. Soittaminen ei minusta ole kauhean hauskaa jos pitää miettiä mitä SAA tehdä. Kyllä sitä saa soittaa ihan mitä haluaa, ja silloin siitä nauttii myös enemmän.

Aloin ajatella tuota tekniikan kehittymistä vanhemmalla iällä. Eikö ihmisen oppimiskyky ala laskea vasta n. 25 elinvuoden jälkeen? Koordinaatio kehittyy aikuisen tasolle vasta 14 vuoden iässä. Eikö tästä voisi vetää sellaisen päätelmän, että teknisen kehittymisen kannalta myöhäiselläkin iällä (16-18) aloittaneen on mahdollista saavuttaa virtuoosimainen tekniikka?
 
Seuraa lyhyt arvio MUTU-pohjalta:
 
Tästä voi vetää analogian klassiselle puolelle. Vaikkapa huippuviulistit ovat poikkeuksetta hyvin nuorena (3-4 -vuotiaina) aloittaneita. Kyse ei liene siitä milloin koordinaatio ja motoriikka on kehittynyt huippuunsa, koska silloin aloittaminen on jo niin sanotusti myöhäistä. Kyse on siitä, että soittotaitoa täytyy kehittää alusta lähtien yhtä matkaa. Nuorena aloittava "kasvaa kiinni" soittimeensa ja omaksuu nuoresta lähtien tunnollisen harjoittelurutiinin.
 
Toisaalta sähkökitara ei ole lainkaan samalla tavalla virtuoottinen soitin kuin vaikkapa juuri viulu tai moni muu klassisen puolen instrumentti, joten vähän myöhemminkin aloittavan lienee mahdollista kehittyä teknisesti korkealle tasolle. Helpommaksi se ei sitä varmasti kuitenkaan tee.
 
Eli olenko ymmärtänyt oikein. Teen melodian esim. C-duuriin ja alan miettimään siihen soinnutusta. Niin eikö soinnuiksi voi laittaa mitä tahansa sointuja, jotka sisältävät vain C-duurin säveliä ?ja tietysti kuulostavat hyvältä :)-.
 
Kyllä, tämä on se yksinkertaisin ja pomminvarma metodi, jolla pysytään yhdessä ainoassa sävellajissa (tosin myös kaikkein herkimmin päädytään niihin kaikkein kuluneimpiin sointukiertoihin). Mutta toki on myös paljon, paljon muita sointumahdollisuuksia...
 
Skaalan vaihtaminen. Eli aloitan säveltämään kappaletta C-duurissa niin voinko muuntaa sävellajia esim. C-molliin? Eli olenko ymmärtänyt oikein, jos alan kappaleeni esim. D-duurissa voin muuttaa sen muihin D-skaaloihin, mutta en esim. C-duuriin?
 
Kukaan ei missään vaiheessa kiellä moduloimasta vaikka X-molliin jos mieli tekee. Mikään sävellaji ei missään vaiheessa sulje toista pois, ja toki voit halutessasi tehdä vaikka 20-minuuttisen biisin jossa käydään läpi kaikki 12 duuria ja 12 mollia.
 
Kannattaa lukaista teoriaa aiheesta modulaatio (eli sävellajin vaihdos), pääset jyvälle siitä minkätyyppisiä modulaatioita on olemassa ja kuinka sävellajin vaihtaminen oikeastaan käytännössä tapahtuu.

Jopa 15-vuotiaana aloittanut voi tulla esim. klassisenkitaransoitossa ammattilaiseksi ja hyväksi sellaiseksi.

Hermothan eivät enää kehity noin 10 ikävuoden jälkeen.(jos ei vanhemmat ole sun kanssa lapsena kehittynyt, niin yleensä siitä seuraa huono motoriikka. Tätä et pysty koskaan parantamaan, ainakaan merkittävästi)
 
Vaikka musiikki ei nyt periaatteessa urheilua lekaan, kiakki lyhyen matkan huippujuoksijat ovat aloittaneet nuorena.
 
Pitkät matkat ovat asia erikseen, aineenvaihdunta ja voimahan alkaa vaste kehittyä murkkuiässä.
 
Enpä tiedä. Kaipa niinkin pienillä lihasryhmillä kuin sormet treenatessa asiat ovat vähän eri tavalla.

Ei nyt kuitenkaan....
Stefan Koivikko aloitti juoksemisen vasta 22 vuotiaana eikä
sitä ennen harrastanut mitään urheilua.
Tais juosta kylmiltään ekan satasen 11 sekunnin pintaan...