Elektroniikka ja soitinrakennus ›

EDIT: Otsikosta asti allikossa. Tässä puhutaan koko ajan vaahterasta. forgive me.
 
Aloittelen tässä ensimmäistä leppäkaulan valmistamista omin käsin ja kaipailisin neuvoa seuraavanlaiseen asiaan:
tehdäkö kaula yhdestä palasta, vai erillisellä otelaudalla?
 
Pienimuotoista vintage-puristisuutta löytyy sen verran, että yhdestä palasta tehty "skunk stripe" -kaula alapuolelta asennettavalla kaularaudalla kiinnostaisi, mutta onko tästä varsinaisesti muuta hyötyä kuin tuo visuaalisuus?
Soiko yhdestä palasta tehty niin paljoa paremmin kuin liimattu otelauta, että kannattaisi? Vai onko tällä juurikaan merkitystä?
Liimattu otelauta stabiloi ilmeisesti kaulaa jossain määrin ja sinänsä olisi turvallisempi vaihtoehto. Ko?
Ja kahdesta osasta tehtynä on kai pienen pykälän yksinkertaisempi tehdä.
Teoriassa haluan tehdä kaulasta niin hyvän kuin mahdollista. Tällä tavoin saatan päästä jopa siedettävään lopputulokseen.
 
Loppukäsittely lakkaamalla.

Leppä on ainakin liian pehmeä nauhoitukseen, väitän. Että siinä mielessä erillinen otelauta on varmaan pakollinen Miten meinasit jäykistää kaulan, hiilikuitujäykisten tai jotain? Vai onko käyttämäsi rauta jotain superjäykkää mallia? Sekään ei estäne propelisuuden syntyä.
 
Siihen on ihan syynsä, ettei leppäkauloja käytännössä kukaan tee.

Itelläkin tuli mieleen, että ainaskin jos tuota aloittaa tekemään saa sen tehdä reilusti monesta palasta (3-4).
 
Vaahtera on niin halpaa, että liekö tuo kannattavaa... =)

Meikä sekoilee sitte kunnolla!
Niin, siis kyseessähän on tuo meidän kaikkien hyvin tuntema englanninkielinen maple, eli vapaasti suomeksi käännettynä: leppä. Huhhuh.
Siis tsiisus sentään, vaahterakaula, _vaahtera_! Niinhän minä sanoin.
 
Olis varmaan kannattanu nukkua viime yönä enemmän ku ne pari tuntia.
*painuu häntä koipen välissä lepäilemään*

Siis tsiisus sentään, vaahterakaula, _vaahtera_! Niinhän minä sanoin.
*painuu häntä koipen välissä lepäilemään*
 
No höh, ei tuosta kannata musentua, kaikkihan me virheitä tehdään.. ;)
Wanhanliiton F-kaulat yhdestä palasta, G ja Ibaneitsy teki 3 palasta. Toki F teki myös, kuten sanoit, 1-pala kaula ja siihen otelauta. S.D.Curlee teki myös 1-palasia.
Hyvää kuivaa vaahteraa (niinkuin tosiaan sanoit, _vaahteraa_..) niin ei pitäisi olla mitään ongelmia.

No höh, ei tuosta kannata musentua, kaikkihan me virheitä tehdään.. ;)
Wanhanliiton F-kaulat yhdestä palasta, G ja Ibaneitsy teki 3 palasta.
No ei tässä ihan musennusta päälle iskeny, väsy kylläkin. ;)
Mutta siis, joo, erittän fenkkua ollaan hakemassa.
Voishan sitä tietty tehdä feikkiskunkin sinne alle, mutta siinä taitaa olla vähemmän järkee ku leppäkaulassa. :D
 
Lähinnä siis tiedustelen hyöty - haitta -suhdetta näiden kahden (yksi pala - irto-otelauta) vaihtoehdon välillä. Ja siis vaahterakaulassa.

Lähinnä siis tiedustelen hyöty - haitta -suhdetta näiden kahden (yksi pala - irto-otelauta) vaihtoehdon välillä. Ja siis vaahterakaulassa.
 
Suurin hyöty irto-otelaudassa on se, että nauhatyön pissiessä ei tarvii koko kaulalla pesää lämmittää.. Fenkulla vähän eri juttu aikoinaan, ykspalainen on vähän nopeempi (ja halvempi) tehdä. Omatoimivalmistaja sen sijaan ei oo ihan yhtä ehdollistunut tuollasiin teollis-valmistuksen ajan- ja vaivansäästöjuttuihin.

Niin nythän mä vasta hokasin että miksi Fenderi upottaa sen kaularaudan takapuolelta sinne. Siis jos on tehty yhdestä lankusta koko kaula niin niinhän se pitää tehdä.
 
Yks hauskimmista threadeista, vaikkakin ihan ulkokitarallisista syistä!

No vois muuten tosiaan ollakin...

Suurin hyöty irto-otelaudassa on se, että nauhatyön pissiessä ei tarvii koko kaulalla pesää lämmittää..
 
Lisäksi kaularaudan uran jyrsinnässä ei tarvitse olla ihan niin tarkkana kun ura jää otelaudan alle piiloon. Voisin myös kokeilemati kuvitella että skunk stripen sovittelemisessa paikoilleen ilman pienintäkään koloa päädyissä on oma riesansa.
 
Fenderi on muuten tehnyt kauloja joissa on sekä irto-otelauta että skunk-stripe. Mulle ei ole oikein ikinä selvinnyt että miksi.

Kiitoksia kaikenmoisista vastauksista!
 
Saapa nähdä mihin ratkaisuun tulee päädyttyä. Tekis vaikka molemmat ja kattois kumpi onnistuu paremmin.
 
Seuraava ei liity ihan suoranaisesti alkuperäiseen aiheeseen (ainakaan tuohon leppäkaulaan.. ;) ), mutta kysytäänpä mielenkiinnosta. Tuli tuosta Skunk Stripestä ja tummasta raidasta kaulassa mieleen...
Kuinka paljon soundiin vaikuttaisi vaahteraotelaudan ja vaahterakaulapuun väliin laitettava ruusupuuviilu n 0,5 - 1 mm? Pystyiskö tällä pehmentämään kaulan klangia, jos sellaisen lopputuoloksen haluaisi? Vai kyllästyykö noin ohut viilu liikaa liimalla, eikä oikein pääse vaikuttamaan lopputulokseen. Onkohan tällaisia ratkaisuja nähty missään? Visuaalisesti vois olla ihan hauska "kikka".
Tähän en ole kyllä lähdössä, sitä ei tarvitse pelätä :)

Onkohan tällaisia ratkaisuja nähty missään? Visuaalisesti vois olla ihan hauska "kikka"
On tuota jotkut käyttäneet. Esim Ruokangas.com:in custom galleryn viimeisin kitara on tommonen. On viilu otelaudan alla. ja näyttäis niinku olis kannenkin alla.
 
Kaikkea ne keksii. Viimeks vastaantullut 'uutuus' oli upotettu kansi :) CNC:llä kun tekevät niin onnistuu siististi. http://www.thornguitars.com/customguitarhtm/po-inlaidtop.htm
Tuolla Thornilla on muitakin mielenkiintoisia yksityiskohtia optioissa.
http://www.thornguitars.com/customguitarhtm/po-hiddenfretends.htm

Tuolla Thornilla on muitakin mielenkiintoisia yksityiskohtia optioissa.
http://www.thornguitars.com/customguitarhtm/po-hiddenfretends.htm
 
Milläs hitsin pimpulalla tuohon sahataan nauhaura?!? Jyrsimällä?

Milläs hitsin pimpulalla tuohon sahataan nauhaura?!? Jyrsimällä?
 
CNC:llä jyrsivät. Käsipelillä vois olla vähä hankaluuksia :)
Ite meinasin kyllä seuraavaan kitaraan koittaa pistää eeben-otelaudan, ja eeben-reunalistan. Tulis sama efekti käytännössä.

CNC:llä jyrsivät. Käsipelillä vois olla vähä hankaluuksia :)
Ite meinasin kyllä seuraavaan kitaraan koittaa pistää eeben-otelaudan, ja eeben-reunalistan. Tulis sama efekti käytännössä.
 
Ihanko vain estetiikan takia? Häiritseekö ne nauhojen päät silmää niin paljon? :o)

Kuinka paljon soundiin vaikuttaisi vaahteraotelaudan ja vaahterakaulapuun väliin laitettava ruusupuuviilu n 0,5 - 1 mm? Pystyiskö tällä pehmentämään kaulan klangia, jos sellaisen lopputuoloksen haluaisi? Vai kyllästyykö noin ohut viilu liikaa liimalla, eikä oikein pääse vaikuttamaan lopputulokseen. Onkohan tällaisia ratkaisuja nähty missään? Visuaalisesti vois olla ihan hauska "kikka".
Tähän en ole kyllä lähdössä, sitä ei tarvitse pelätä :)
 
Sen verran ohut olis,ettei ole muuta kuin visuaalista merkitystä, luulen. Onhan noita koristejuttuja joissain high-end kitaroissa ollut. Tuosta Fender-kaulasta ja otelaudasta vielä.. vanhemmissa kitaroissa ja bassoissa on nauhat _vedetty_ otelaudan sivusta, ei lyöty päältä. Huomioitava tuollanen, koska jos ne irrottaa vetämällä, saattaa lauta repeillä tangien kohdalta. Otelaudasta ja sen "raidoista", edelleen joissain high-end kitaroissa olen nähnyt esim. sellaisen jutun, jossa otelauta on periaatteessa 3 palasesta, reunoilla leveät eebenit ja keskellä brasilianruusupuuta. S.D.Curleen Summit- ja Curbeck- malleissa on pähkinäpuuta ja vaahteraa..

Milläs hitsin pimpulalla tuohon sahataan nauhaura?!? Jyrsimällä?
 
Veikkaisin että ihan sahalla alileveään aihioon, jonka syrjiin liimataan sitten puinen reunalista.
 
EDIT: Ai tosiaan, eipä taidakkaan olla tehty näin. Unohtakaa koko postaus:-)

Ihanko vain estetiikan takia? Häiritseekö ne nauhojen päät silmää niin paljon? :o)
Ihan kokeilunhalusta. Eihän noi nauhat varmaan siinä mitään käytännössä haittaa. Tosin ei bindingin kanssa tulis mitään 'fret sprouttia' niin kuin tuollakin sivulla sanotaan. Eihän toi musta puu mustaa vasten siitä juuri erottuisikaan, eikä ole tarkoituskaan. Ei vaan viitti valkosta bindingiakaan vetää, jos muualle tulee faux binding.

Jos ihan alkuperäiseen kysymykseen palataan, niin mielestäni se ihan yhdestä palasta tehty on hienompi, kun ei tule liimasaumaa ja syiden katkeamista siihen missä erillisellä otelaudasta tehdyllä tulisi. Eikä se tekeminen ole sen vaikeampaa. Nauhaurat voi sahata jo hyvin varhaisessa jos pelkää että tekee väärin. Silloin ei aiemmin tehty työ niin harmita. Mutta eipä tuossa mitään ristikiä ole, jos huolella mittaa nauhan paikat.