Studiotyöskentely ›

Mitä tapoja käytätte kun haluatte levittää monona nauhoitetun kitaran laidoille? Olen huomannut että jos sen levityksen tekee sillätavalla, että kopioi sen raidan ja siirtää toista n.7 millisekuntia ja sitten panoroi ne eri laitoihin, niin se raita jota ei ole siirretty kuulostaa soivan kovempaa, vaikka todellisuudessa ne soivat yhtä kovaa.

Mitä tapoja käytätte kun haluatte levittää monona nauhoitetun kitaran laidoille? Olen huomannut että jos sen levityksen tekee sillätavalla, että kopioi sen raidan ja siirtää toista n.7 millisekuntia ja sitten panoroi ne eri laitoihin, niin se raita jota ei ole siirretty kuulostaa soivan kovempaa, vaikka todellisuudessa ne soivat yhtä kovaa.
 
Delay yhdellä toistolla ajaisi saman asian - käytän itse kyllä pitempiä viiveitä 70-luvun malliin eikä funktiona ehkä sittenkkään ole virtuaalinen tuplaus.
 
Se, miksi alkuperäinen raita kuulostaa kovemmalta johtunee siitä, että se tulee ensin. Jäljempänä tuleva on aivojen kuulovinkkelistä toissijainen. Tai sitten panoroit jälkimmäisen alitajuntaisesti aina sille puolelle, jossa korvassasi on huonompi kuulo.

Mieluiten soitan sen toisen kerran.

Mieluiten soitan sen toisen kerran.
 
Mut se on taas eri asia, ei tuu luonnonchorusta
:-)
 
Sikäli kyllä olet oikeassa, että tuollainen siirtokopiointi ei ole tuplaamista, eikä sillä tuplausta korvaa. Jos ketjun aloittaja pyrkii sillä tuplausefektiin, hän on väärällä tiellä. Sen sijaan stereokuvaan sillä saa ihan mainiosti eloa.
 
Ja sitten kysymys - miksi ihmeessä niiden vasemman ja oikean pitäisi olla yhtä kovaa? Päin vastoin, se viivästetty signaali pitääkin laittaa hiljempaa, sen on tarkoitus esittää seinää johon ääni osuu. Siihen kun laitat vielä kaiun, niin onneksi olkoon - olet keksinyt predelayn.
:-)
 
Jos haluat laittaa kitarat äärilaitoihin, soita ne kahteen kertaan.

Ei ihme, että alkuperäinen kuulostaa kovemmalta kun 7 ms on aivan liian vähän. Mä käytän 15-25 ms viivettä riippuen vähän tilanteesta.
 
Sä meet sitten jo kaiun puolelle. 8-12 ms on siitä kiva, ettei siitä tajuakaan miten se on tehty.

Tuplaotto on kyllä melkein ehdoton jos haluaa maailmanlevyisen vallin. Jonsei muuten niin kopioi seuraavasta säkeistöstä/sointukierrosta/tahdista/iskusta.
 
Viiveet ja muut pelaavat vain sen ambienssin kanssa joka on aika eri juttu. Siihen varmaankin helpoin ja nopein työkalu on ilmainen Voxengo Stereo Touch. Ja joku lyhyt hyvin dempattu leveä kaiku. Kuten Kjaerhus Classic Reverb. C_Superstereo on myös hyvin kätevä joskus.
 
On muitakin apuja, kuten Multiband StereoFaker (hidas ja hankala) ja SilverSpike RoomMachine, mutta aiemmin mainituilla saan itse parempaa tulosta.

Sä meet sitten jo kaiun puolelle. 8-12 ms on siitä kiva, ettei siitä tajuakaan miten se on tehty.
 
No äläpäs nyt. Kyllä siitä on kaiku yhtä kaukana kuin varsinainen delay efektikin. Vähän pidemmän viiveen etu on sen viivästetyn skitan parempi erottelevuus. Eli kuulostaa enemmän kahdelta skitalta (mitä se ei tietenkään vastaa) kuin kympin tienoilla pyörivällä viiveellä.
 
Tästä tulikin mieleeni kun välillä kivi mainitset laitoihin panoroitujen skittojen kaikujen sijoitusta vastakkaiseen laitaan oikeaoppiseksi menetelmäksi. Näin myös lukee monissa alan julkaisuissa. Musta se on kuitenkin jo aikansa elänyt totuus, eikä päde yleisenä ohjeena ollenkaan. Päin vastoin kaikujen/tilojen pitäminen samalla puolella (ei kuitenkaan välttämättä äärilaidassa) luo erilaisen vaikutelman mitä ei suinkaan voi pitää vääränä. Sehän soundaa vain siltä, että molemmat skitat soivat korostetummin omassa tilassaan.
 
Tästä tullaan sitten siihen joidenkin suosimaan väittämään, että bändin pitäisi kuulostaa siltä kuin se soittaisi samassa tilassa. Se on tietysti hyvä lähtökohta mutta tästä peruskuviosta hyvällä maulla poikkeaminen tuo myös erinomaisia ja mielenkiintoisia miksauksia. Mun mielestä eri musagenreissä käytettyjä miksaustapoja voi hyvin sekoitella myös toisiin mysatyyleihin. Kaavoista irroittautuminen on sitä kuuluisaa luovuutta.

No äläpäs nyt. Kyllä siitä on kaiku yhtä kaukana kuin varsinainen delay efektikin. Vähän pidemmän viiveen etu on sen viivästetyn skitan parempi erottelevuus. Eli kuulostaa enemmän kahdelta skitalta (mitä se ei tietenkään vastaa) kuin kympin tienoilla pyörivällä viiveellä.
 
Oppaissa lukee, että noin 40 ms lyhyemmät viipeet kuullaan osana alkuperäistä ääntä.
 
Tästä tulikin mieleeni kun välillä kivi mainitset laitoihin panoroitujen skittojen kaikujen sijoitusta vastakkaiseen laitaan oikeaoppiseksi menetelmäksi. Näin myös lukee monissa alan julkaisuissa. Musta se on kuitenkin jo aikansa elänyt totuus, eikä päde yleisenä ohjeena ollenkaan.
 
Ei se nyt mitenkään aikaansa elänyt totuus ole. Se kuulostaa hyvältä edelleen.
 
Tässä muuten tuli oiva vinkki, jos pysytään taimissa:
Jonsei muuten niin kopioi seuraavasta säkeistöstä/sointukierrosta/tahdista/iskusta.
 
Edellyttäen toki, että osuudet eri säkeistöistä, kertiksistä jne. ovat samaa sukua keskenään.

Tästä tulikin mieleeni kun välillä kivi mainitset laitoihin panoroitujen skittojen kaikujen sijoitusta vastakkaiseen laitaan oikeaoppiseksi menetelmäksi. Näin myös lukee monissa alan julkaisuissa. Musta se on kuitenkin jo aikansa elänyt totuus, eikä päde yleisenä ohjeena ollenkaan. Päin vastoin kaikujen/tilojen pitäminen samalla puolella (ei kuitenkaan välttämättä äärilaidassa) luo erilaisen vaikutelman mitä ei suinkaan voi pitää vääränä. Sehän soundaa vain siltä, että molemmat skitat soivat korostetummin omassa tilassaan.
 
Mä olen tästä samaa mieltä. Yleensä aina olen lopulta päätynyt palauttamaan kaiut osapuilleen samaan kohtaan kuivan äänen kanssa. Näin menetellen lopputulos on ollut jotenkin "siistimpi". Riippuu tapauksesta kyllä.

...laitoihin panoroitujen skittojen kaikujen sijoitusta vastakkaiseen laitaan oikeaoppiseksi menetelmäks...
 
Eiköhän toi riipu ihan kappaleesta ja sovituksesta, kaiusta ja kitarasoundista, planeettojen asennosta ja avaruustuulen suunnasta. Joskus joku toimii, joskus taasen ei.

Tästä tulikin mieleeni kun välillä kivi mainitset laitoihin panoroitujen skittojen kaikujen sijoitusta vastakkaiseen laitaan oikeaoppiseksi menetelmäksi.
 
Tässäkö ketjussa? En kai?
 
...mä en ylipäätään kauhean kevyin perustein sijoita mitään ihan laidoille.

...mä en ylipäätään kauhean kevyin perustein sijoita mitään ihan laidoille.
 
Mä olen pitkään kelannu että pitäis kerrankin tehdä 60-lukuhenkinen täysin "vasen-keskellä-oikea" miksaus, ei vaan ole ollut tarpeeksi pokkaa... ehkä se biisi vielä joskus tulee:)

Mä olen pitkään kelannu että pitäis kerrankin tehdä 60-lukuhenkinen täysin "vasen-keskellä-oikea" miksaus, ei vaan ole ollut tarpeeksi pokkaa... ehkä se biisi vielä joskus tulee:)
 
Tee ennemmin 60-lukuhenkinen "kaikki monona" -miksaus. Stereo on passé ja 5.1 bourgeoisia.
:-)

Tässäkö ketjussa? En kai?
 
No ei tässä mutta haulla varmasti löytyisi. Ei siitä montaa päivää ole.
 
...mä en ylipäätään kauhean kevyin perustein sijoita mitään ihan laidoille.
 
Sivulle tai laitaan, eikös se ole sama asia. En sanonutkaan IHAN laitoihin. *sormi pystyssä*

Kuuntelin joku aika sitten Pet Sounds:in monona (kuten se alunperin miksattiin), ja täytyy sanoa että toimii soundillisesti paljon paremmin kuin stereoversio. Siinä monoversiossa on jotain juurevampaa ja se soi täyteläisemmin. Ennen stereoversiota ainoastaan kuunnelleena ajattelin että hyvä levyhän se on, mutta pyörii liiaksi jossain kaikumaailmassa "ilmassa". Siinä tosiaan on kyllä pirun leveä soundi monolevyksi.

Kitaroissa toimii aika hyvin levityksenä myös se että käyttää kopioituun ottoon esim eri plugareita. Toiseen JCM900, toiseen Juicy77, ja delayn kanssa haetaan sopiva vaihesotku. Sitten vielä toiseen hirmumieto chorus.
 
Tällä tekniikalla tosin mono-sopivuus saattaa olla hyvin haasteellista saavuttaa, eri plugarit tekevät eri viivemäärillään tosi hurjia kampoja.

-vähän lipeää aiheesta-
 
entäpä käyttääkö kukaan (muu) ambienssi-mikkiä kitaraa äänitettäessä? itse olen monesti saanut miksauksessa juuri sillä puuttuvan "ilman" kitarasoundiin. kumma kyllä, ainakin mulla dynaaminen on toiminut tuossa hommassa konkkaa paremmin.
 
edit: laitan ambienssimikin soittajan pään korkeudelle, n. metrin päähän. se toimii samalla kommunikaatiovälineenä ja kitaristille tulee tärkeä olo. ;)

-vähän lipeää aiheesta-
 
entäpä käyttääkö kukaan (muu) ambienssi-mikkiä kitaraa äänitettäessä? itse olen monesti saanut miksauksessa juuri sillä puuttuvan "ilman" kitarasoundiin. kumma kyllä, ainakin mulla dynaaminen on toiminut tuossa hommassa konkkaa paremmin.
 
edit: laitan ambienssimikin soittajan pään korkeudelle, n. metrin päähän. se toimii samalla kommunikaatiovälineenä ja kitaristille tulee tärkeä olo. ;)
 
Aivan. Ja kun vielä sijoittaa soittajan sopivasti niin saa vielä yhden kärpäsen samalla, eli sitä kielien helinää tarvittaessa. Dynaamista täytyykin joskus kokeilla..

Jos ketjun aloittaja pyrkii sillä tuplausefektiin, hän on väärällä tiellä.
 
Tuplausefekti on kyllä tuttu, mutta hain apua nimenomaan monoraidan levittämiseen. Jossain improvisoitipohjaisessa musiikissa tuo tuplaaminen on nimittäin aika hankalaa ja ainoa tapa levittää raitaa on kikkailla jo olemassa olevan raidan kanssa.