Lennon kohtaa McCartneyn. Vai että McCartney kohtaa neljännesvuosisadan ajan kuolleena olleen Lennonin ja huomaa vainajankin siirtyneen viihdeballadeihin... No, eihän tämä ihan viihdettä ollut, biisi parani edetessään koko ajan. Alku oli kyllä kuin suoraan tv:n hömppäohjelman housebandin väliaikamusiikista. Kitaroissa oli paikkapaikoin myöhempien aikojen Biitlestä, samoin laulumelodiassa hetkittäin, mutta laulajassa ei ollenkaan. Melodia oli turhan yllätyksetön, vaihtelua ei ollut tarpeeksi biisin pituuteen nähden, vaikka kappale muuten sisälsikin mukavaa paisuttelua ja muuttumista. Jos avausviestissä ei olisi mainittu Lennon-McCartney -kaksikkoa olisin varmaan kuunnellut kappaletta vähemmän kyynisenä ja pitänyt siitä enemmän, ehkä jopa hehkuttanut terävää sävelkynää. Nyt keskityin vain keksimään jotain pirullista sanottavaa liian kovista vertailukohdista... Ihan hyvä biisi tämä oli, kunhan nihkeilen. |