Funk, soul, hip hop, rap, reggae, r'n'b ›

Suositelkaapas herran tuotannosta ne parhaimmat hetket. Sain tänään vihdoin hankittua kauan ostoslistalla kummitelleen What's Going Onin, joka aikanaan serkulta lainattuna tuli hyväksi havaittua. Kuuntelin sen tuossa äsken kolmesti tai neljästi putkeen, kun ei ollut mitään muutakaan levyä tyydyttämään kyltymätöntä soul-nälkää. Joskus lähitulevaisuudessa What's Going Onin seuraksi on tulossa Let's Get It On, mutta sen jälkeen onkin ideat vähissä. Samalla saa tietysti suositella myös muita vastaavia artisteja.

Samalla saa tietysti suositella myös muita vastaavia artisteja.
 
Marvinista saa avautua joku asiantuntevampi soulbrother, mutta noin tutustumisvinkkinä voisi ainakin Otis Reddingiä suositella.

Kyllähän sinulla taitaa jo ne parhaimmat olla (ja tulossa) eli What's Going On ja sen jälkeen ilmestynyt Let's Get It On. Tuo ensin mainittu on ainakin omasta mielestäni kaikkien aikojen soul-levy ja olikin ilmestyessään ihmetystä herättänyt tapaus, kun levyllä laulettiin luonnon saastumisesta ja yhteiskunnan epäkohdista.

Marvin Gaye tuli tutuksi Jake Nymanin "Aution saaren levyt" -kirjan kautta joskus 90-luvun loppupuolella. "What's Going On" sijoittui opuksessa ihan kärkisijoille, ja niinpä levy pitikin sitten hankkia omiin kokoelmiin. Pakko myöntää, etten puhkea ihan samanlaisiin ylisanoihin, vaikka sinänsä hyvä levy onkin kyseessä: etenkin nimiraita ja "Mercy Mercy Me (the Ecology)" ovat komeita kappaleita. Ei siis kuitenkaan omalla aution saaren listallani.
 
"What's Going Onin" merkitys soul-musiikille on tietysti oma lukunsa. Janet Jackson vertasi joskus Marvin Gayen asemaa mustalle musiikille John Lennonin vastaavaan valkoisen rockin puolella (tylsiä nämä värijutut, mutta tiedätte mitä tarkoitan), eikä varmasti ollut väärässä.
 
Levyn vaikeampi soundi sekä kantaaottavat ja vakavammat tekstit eivät olleet ihan uusi juttu pop-levyistä tutulla Motownilla. Levy-yhtiön keskushahmon Berry Gordyn sanotaankin tiuskaisseen "albumin kuulostavan siltä kuin kaksi radiokanavaa soisi päällekäin".
 
Jännä nippelitieto: Marvin Gayen sanotaan harrastaneen paljon, köh, sooloseksiä levytyssessioiden aikana. Hänen mukaansa siitä oli jotakin apua. = )
 
Marvin Gayen muusta tuotannosta maininnan arvoinen on toki tuo "Let's Get It On", joka on minulle läheisempi levy kuin tuo edellämainittu. Levyn tekstit ja yleistunnelma eivät jätä paljoa arvailun varaan, mistä tässä oikeastaan on kyse: kyseessä on jonkinlainen ylistyslaulu ihmisen seksuaalisuudelle.
 
Omasta hyllystä löytyy myös eroprosessia käsittelevä "Here, My Dear". Levy on ironisesti nimetty, sillä muistaakseni melkoinen osa sen tuotoista meni suoraan ex-vaimolle. En ole kiekkoa vähään aikaan pystynyt kuuntelemaan, kiitos nykyisen elämäntilanteen, mutta muistaakseni se ei ihan samalle tasolle yllä kuin nuo kaksi aikaisempaa.
 
Gayen varhaisempi tuotanto on oma lukunsa, mikäli ns. perinteisempi soul kiinnostaa: muun muassa sellaiset Motownille levytetyt biisit kuin "I Heard It Through the Grapevine" ja kaikkien aikojen sydäntäsärkevimpien levytysten joukkoon joskus laskettu "Baby Don't You Do It" ovat Klassikoita isolla K:lla. Myös Tammi Terrellin (ja jonkun, jonka nimeä en saa nyt päähäni, mutta "It Takes Two" on ainakin tulosta siitä yhteistyöstä) kanssa levytetyt duetot kuten "Ain't Nothing Like a Real Thing Baby" ovat komeaa kuunneltavaa. Joku kokoelma varmaan palvelee tässä suhteessa parhaiten, sillä alkupään levyillä mukana on monesti täyteraitojakin.
 
Samalla saa tietysti suositella myös muita vastaavia artisteja.
 
Stevie Wonderin 1970-luvun tuotannon huippuhetkiin eli "Innervisionsiin", "Fullfillingess' First Finaleen", "Talking Bookiin" ja "Songs in the Key of Lifeen" kannattaa ainakin tutustua, jos Marvin Gaye kolahti.

Kiitokset Marlowelle ja muillekin, katsotaan jos vaikka jo huomenna kerkeäisi alkaa tutkimaan alaa tarkemmin.

Marlowen suosituksien jälkeen vielä Donny Hathawayn live niin siinä sulla on kasa laatumusiikkia.

"What's Going Onin" merkitys soul-musiikille on tietysti oma lukunsa.
 
Voisiko sanoa niin, että soulmusiikin nykyinen tila -siis sen listoilla juhlivan ns. soulin- on aika paljon tuon levyn "ansiota"...?

What's going on on täydellisempiä levytyksiä musiikin historiassa. Ei mulla muuta.

Tsekkaa vaikka Curtis Mayfieldin levy Curtis.

Isaac Hayesin tuplakokoelma on myös ehdotonta kamaa. By The Time I Get To Phoenix on eräs huikeimpia makuukammari-biisejä. Eikä se Shaftin tunnarikaan huono ole.

Myös Tammi Terrellin (ja jonkun, jonka nimeä en saa nyt päähäni, mutta "It Takes Two" on ainakin tulosta siitä yhteistyöstä) kanssa levytetyt duetot kuten "Ain't Nothing Like a Real Thing Baby" ovat komeaa kuunneltavaa.
 
Pengoin vanhoja C-kasetille tekemiäni Motown-kokoelmanauhoja. Näytti olleen Kim Weston, jonka kanssa Gaye purkitti tuon "It Takes Two" -biisin. Mainio kappale.

Marvin Gayen "Midnight Love" vuodelta -82 on hyvä lätty myös, jos sen ajan saundit eivät pelota. Levyltä löytyvä "Sexual Healing" on eräs Gayen parhaita kappaleita.

Tsekkaa vaikka Curtis Mayfieldin levy Curtis.
 
Tuo on myös minun mielestäni erinomainen suositus, jos Gayen "What's Going On" miellyttää. Kannattaa tarkistaa myös saman ukon "Roots" ja "Super Fly". Noi aiemmin mainitut Stevie Wonderit toimii myös, samoin kuin Isaac Hayes ja Donny Hathaway. Lisätään vielä Sly & the Family Stonen "There's A Riot Going On" ja O'jaysin "Back Stabbers". Tuossa 60/70-luvun taitteessa tehtiin kyllä aivan loistavaa soulia ja funkkia.

Soulin syleilyyn olen antautunut jo tuokion aikaa minäkin ja ehdottomia huippuhetkiä olen nautiskellut mm. Marvinin seurassa. Motownin viihdeteollisuutta (mitenkään sitä kuitenkaan väheksymättä) enemmän itse tykkään yleensä etelän tunteikkaasta tulkinnasta, jota joskus voisi kutsua jopa huutosouliksi. Hemmetin hienoja levyjä löytyy mm. levymerkeiltä Stax, Hi ja Atlantic. Seuraavat artistit ovat viihtyneet kuuntelussani erityisesti: Sam Cooke, Otis Redding, Joe Tex, Little Willie John, Garnet Mimms, Eddie Floyd, William Bell, Carla Thomas, Solomon Burke, Sam & Dave... Atlantic-yhtiön soul-vaiheista löytyy edullinen ja kattava (yhteensä 8 cd:tä) levyjen sarja, tätä voin suositella itse.
 
Suosittelen perehtymään etelän soulin historiaan Esa Kuloniemen suomentaman Sweet Soul Music -kirjan välityksellä. Tuhti tietopaketti, jonka lopusta löytyy lista levyjen parhaimmistosta.

Curtis Mayfieldin erinomaisesta "Superflysta" voidaan vetää linkki myös Marvin Gayeen. Kuten melko monet muut nimekkäät soul-artistit, myös Gaye vastasi oman blaxploitaatio-elokuvan soundtrackista. "Trouble Man" ei ole keskivertoa bläkkäri-ääniraitaa kummoisempi kokonaisuus, mutta elokuvan teemabiisi on varsin komea. Kappale löytyy muun muassa hienolta kokoelmalta "Badmutha's : 18 Original Black Movie Hits", jonka muusta annista mainittakoon mm. Four Topsien loistava "Are You Man Enough" (Shaft ja kylmä hymy), Isaac Hayesin "Theme From Shaft" (Shaft), Millie Jacksonin räysäkkä "Love Doctor" (Cleopatra Jones - karatekuningatar), Bobby Womackin "Across the 110th Street" (Verinen katu) ja niin edelleen.

Bongasin juuri kirjastosta tuon Fulfillingness' First Finalen ja Curtis Mayfieldin Soul Legacyn. Luulin lainaavani normaalia kokoelmaa, mutta kirjaston setä ojensikin käteen komean neljän levyn boksin. Luulisi olevan ihan hyvä tapa tutustua herraan. Badmutha's-nimi vilahti myös jossain, mutta kun en ollut tuota edellistä viestiä lukenut, niin se ei herättänyt mitään mielenkiintoa.
 
edit: Wonder soimassa ensimmäistä kertaa. Muuten ei ole vielä iskenyt mitenkään erityisen hienosti, mutta They Won't Go When I Go vakuutti kyllä laakista. Aivan mahtava biisi.

Marvin Gaye: I Want You (1975) !
Aretha Franklin: Young, Gifted and Black (1972)

Saanen suositella Gayen konsertti dvd:tä (tai cd:tä kun se sellaisenakin on)
Marvin Gaye - Live in Montreux 1980. Siinä on monipuolinen kattaus miehen
musiikkiurasta.

SYL JOHNSONin "Is It Because I'm Black?" vuodelta 1970 on hienoimpia soul-albumeita koskaan, ja täysin samassa sarjassa monien jo mainittujen klassikoiden kanssa. Saattaa pistää hivenen paremmaksikin jopa.