Keikkapaikat ›

Tämä ei varsinaisesti vastaa tämän keskustelualueen tarkoitusta, mutta mielestäni asia on todella tärkeä, en tiedä, onko siitä täällä aiemmin keskusteltu.
 
Aion erosta kirkosta lähiaikoina, ja vaikka olen esiintynyt kirkoissa (ja laulunut kirkkokuorossa), asia on alkanut vaivata minua. Tosiasiahan vieläkin on, että monille, varsinkin lauluyhtyeille ja kuoroille, ei ole tarjolla esiintymisen ja akustiikan kannalta paljon muita paikkoja kuin kirkot.
 
Minkälaisia ajatuksia kirkoissa esiintyminen herättää teissä, jotka olette eronneet kirkosta tai ette muuten allekirjoita kristillisyyttä?
 
Itsestäni tuntuu hieman vaivaantuneelta, varsinkin kun pääsin juuri kuoroon, joka harjoittelee erään kristillisen yhdistyksen tiloissa (kuoro ei ole mitenkään kristillinen, vaan tilan ja rahoituksen puute, ja yhdistyksen ystävällisyys saivat aikaan tämän tilanteen), ja luultavasti esiintymisistä suurin osa on kirkoissa.
 
En ole mikään kirkon, kristittyjen tai kirkoissa esiintymisen vastustaja, mutta en itse tahdo olla tapakristitty, enkä muutenkaan teeskennellä elämässäni uskovani sellaisiin auktoriteetteihin, joihin en usko.

Minkälaisia ajatuksia kirkoissa esiintyminen herättää teissä, jotka olette eronneet kirkosta tai ette muuten allekirjoita kristillisyyttä?
 
Aikanaan tuli tehtyä rundi minkä esiintymispaikat oli pelkkiä kirkkoja, sähköinen bändi + jouset ja vasket, solistina yksi eturivin ukko tolta kevyemmän musan puolelta. Vietiin PA, monitorit, tiskit molempiin päihin jne...
 
Keikkapaikkoina tolla kattauksella hankalia, sähkönsaanti hankalaa, lyhyimmällä roudausreitillä älyttömästi portaita (miksi invalidit joutuvat kiertämään?), akustiikka aivan perseestä, henkilökunnan asenne todella vaikea (tottumiskysymys, luulisin), ylimääräisiä piuhanvetoja kun vaksi vahti ettei kukaan mene liian lähelle alttaria etc. etc. Tampereelle eivät huolineet lainkaan. Samantyyppiseen asenteeseen olen törmännyt myös seurakuntataloilla, kun ristiäisissä / häissä on pitänyt videon ääntä varten muutama mikkipiuha viritellä.
 
Mulle on henkilökohtaisesti aivan sama mikä talo se on missä keikkaillaan mutta kyllä paljon mieluummin ihan missä muualla tahansa paitsi kirkossa. Ahdistavaa kaiken kaikkiaan, tyhjänpäiväistä säätöä ja vahtimista.

Olin nuorna poikana viiksekkäänä ihan ateistipohjalta paljonkin kirkossa äänihommissa. Mukavia keikkoja, pääsee aikaisin himaan, ei tarvi mökätä ja aina oppi jotain kun akustisten laitteiden kanssa enimmäkseen pulattiin.
 
Nyttemmin oli tarkoitus käydä omaa musaa nauhottelemassa samaisessa kirkossa, mut joku hevarihan sen meni polttamaan, eli aikataulut hieman venähti :P

Sivuhuomiona, että juuri nyt on ajankohtaista kirkollisvaalien ehdokasasettelu. Mukaan rohkeasti ehdokkaaksi jos virtaa riittää panostaa kirkollisasiaan.
 
En ole mikään kirkon, kristittyjen tai kirkoissa esiintymisen vastustaja, mutta en itse tahdo olla tapakristitty, enkä muutenkaan teeskennellä elämässäni uskovani sellaisiin auktoriteetteihin, joihin en usko.
 
Ehkä kirkkoa pitäisi uudistaa. Vielä 1800 luvulla ennen kunnallishallinnon syntyä 1860 luvulla kirkot oli enemmän käytännönläheisiä huolehtien kaupunkien ulkopuolella paikallisten asioiden hallinnoimisesta ja hoitamisesta.
 
Hyviä puitteitahan kirkoilla on, minun mielestä niitä voisi käyttää aktiivisemminkin.

Ehkä kirkkoa pitäisi uudistaa. Vielä 1800 luvulla ennen kunnallishallinnon syntyä 1860 luvulla kirkot oli enemmän käytännönläheisiä huolehtien kaupunkien ulkopuolella paikallisten asioiden hallinnoimisesta ja hoitamisesta.
 
Tai ehkä kirkon pitäisi keskittyä uskonnon piirissä tapahtuviin puuhiin ja irroittautua kokonaan valtiosta? Silloin kävisi nopeasti ilmi minkälaista toimintaa kirkolta odotetaan ja halutaan, samoin kuin se minkälainen toiminta olisi oikeassa suhteessa sisääntuleviin epäilemättä varsin paljon pienempiin rahavirtoihin.
 
Valtionuskonto ei vaan enää toimi vesittymättä millään. Parempi monta pientä oikeaa kuin yksi semi-pakollinen muka-uskonto.
 
t. off-topic-kunu

Rehellisyyttä, luotettavuutta ja muiden ihmisten hyvää kohtelua.
 
Muutenkin saisi yhteiskunnassa olla enemmän aatteellisista lähtökohdista tapahtuvaa toimintaa, jossa ei johtotähtenä ole pelkkä oman voiton tavoittelu.
 
Ja järjestäytyneen uskontoinstanssin (vrt. valtionkirkko) tarve/rooli tuossa on...? Historian perusteella ollaan ainakin aika kaukana.
 
Nimim. maksan ko. puljulle veroja vaikken kuulu jäsenistöön tai käytä palvelujaan. Puhdasta voittoa siis kilahtaa kassaansa.
 
/off-topic

Ja järjestäytyneen uskontoinstanssin (vrt. valtionkirkko) tarve/rooli tuossa on...? Historian perusteella ollaan ainakin aika kaukana.
 
Jos kysytään niin päin, että mikä on se puite, jossa arvokeskustelua ja keskustelua elämän peruskysymyksistä tulisi käydä?
 
Näen, että kyllä uskonnot ja kirkot ovat vaikuttaneet mm. valtioiden ja vallalla olevan elämänmuodon kehitykseen niin hyvässä kuin pahassa.
 
Viimevuosina ollaan kyseenalaistettu mm. kuntien ja kirkkojen tarpeellisuutta, peräänkuulutettu suuryritysten kilpailukykyä. Kuitenkaan pääomalla ei ole isänmaata ja suuryritykset voivat hylätä meidät suomalaiset jos/kun muualta löytyy parempia bisnesmahdollisuuksia.
 
Myös perheistä on viimevuosikymmeninä tullut hataralla pohjalla olevia. Samoin työpaikoista.
 
Minun mielestä on arveluttavaa jos ei pidetä huolta omista yhteiskunnallisista institutioista, jotka ei hylkää suomalaisia pörssikurssien tai bisnesmahdollisuuksien muutosten takia.

Tähän off-topic keskusteluun sekaantuakseni ...
 
Jos ajattelee asiaa ihaan maalliselta kantilta niin tämä "valtion kirkko" tuottaa paljon palveluja joita ei ehkä tule aina ajatelleeksi.
Sillä marginaalisella verolla mikä sinne kirstuun menee harrastetaan paljon hyväntekeväisyyttä, jaetaan ruokaa köyhille ja muutakin diakoniaa, vaikkapa nyt vanhustyö.
Miten lasketaan rahassa toiminta joka parantaa suoraan monen yksinäisen, sairaan tai syrjäytyneen elämää ?
 
Lisäksi väitän että on hyvä jos löytyy instanssi joka edes yrittää ylläpitää moraalisia perusarvoja, nykyaikana se moraali kun tuntuu olevan monasti aika kaukana ihmisten toiminnasta, sekä yksilöiden ja yhdistysten.

Kun olin nuori ja viaton niin metalliorkesterimme treenikämppämme oli seurakunnan tiloissa. Vuokran maksoimme soittamalla kirkossa messuja sun muita. Oli ihan kivaa soitella mm. Simojoen ja Löytyn yms. piisejä ja siinä samalla oppi kaikenlaista.
 
Elämäni paras keikkakokemus tapahtui kirkossa, kun koko kirkollinen koululaisia alkoi laulaa piisin mukana. Lujaa. Meillä oli aika vapaat kädet sovitella piisejä ja orkesterissa oli onneksi yksi läpimusikaalinen tapaus, joka sai piisit meillekin mielenkiintoisemaks soittaa.
 
Sovituksissa saattoi olla pikkupätkiä Metallican rauhallisia kohtauksia, takapenkin pojatki yleensä havastui hetkeksi kuuntelemaan. Joskus vanhoollisimmat sedät ja tädit tietenkin vähän paheksuivat sähkökitaroita ja epäilyttävää ulkonäköämme, mutta pääosin kaikki meni aina ihan kivasti ja varsinkin nuoret ja lapset pitivät meiningistä.
 
Uskovaisia meistä ei ollut kukaan, minä en edes kuulunut kirkkoon. Parin soittajan vanhemmat olivat seurakunnan hommissa ja sitä kautta tuonne ajauduttiin. En koskaan ajatellut, että en voisi soittaa kirkossa, koska en kirkkoon kuulu. Mutta ei me kyllä koskaan huudeltukaan, että tää Veikko ei kuulu kirkkoon. Ehtoollisellakin kävin.
 
Kaljaa ei saanut treenikämpällä juoda, eikä juotukaan. Se oli ihan hyvä ratkaisu sillä tuolla ajanjaksolla ianakin minä kehityin soittajana harppauksen eteen päin.

Tähän off-topic keskusteluun sekaantuakseni ...
 
Jos ajattelee asiaa ihaan maalliselta kantilta niin tämä "valtion kirkko" tuottaa paljon palveluja joita ei ehkä tule aina ajatelleeksi.
Sillä marginaalisella verolla mikä sinne kirstuun menee harrastetaan paljon hyväntekeväisyyttä, jaetaan ruokaa köyhille ja muutakin diakoniaa, vaikkapa nyt vanhustyö.
Miten lasketaan rahassa toiminta joka parantaa suoraan monen yksinäisen, sairaan tai syrjäytyneen elämää ?
 
Täähän onkin ihan okei, mutta se, että ainoastaan yksi monista kirkoista (jotka kaikki saletisti tekisivät samanlaista duunia jos rahaa tipahtelisi tasaiseen tahtiin) on edunsaajana. Ne samat verorahat jaettuna useammille eri uskontoa edustaville tahoille takaisivat laajempaa ja avarakatseisempaa tarjontaa monessakin asiassa.
 
Lisäksi se että jokainen suomalainen yritys maksaa kirkollisveroa on lähinnä helvetin tulehtunut vitsi.
 
Lisäksi väitän että on hyvä jos löytyy instanssi joka edes yrittää ylläpitää moraalisia perusarvoja, nykyaikana se moraali kun tuntuu olevan monasti aika kaukana ihmisten toiminnasta, sekä yksilöiden ja yhdistysten.
 
Se on totta, mutta moraali ei liity rahaan mitenkään, ainakaan positiivisessa mielessä.

Me roomalais-katoliset emme maksa veroja olleskaan. Tai se on vapaaehtoista...

Täähän onkin ihan okei, mutta se, että ainoastaan yksi monista kirkoista (jotka kaikki saletisti tekisivät samanlaista duunia jos rahaa tipahtelisi tasaiseen tahtiin) on edunsaajana. Ne samat verorahat jaettuna useammille eri uskontoa edustaville tahoille takaisivat laajempaa ja avarakatseisempaa tarjontaa monessakin asiassa.
 
Tuli kerran poikettua erään toisen kirkon tilaisuudessa, enkä kyseisen kirkon toimintaan ole tarkemmin perehtynyt ja voihan siellä olla sellaisiakin asioita joista pidän. Meininki vaan rupesi olemaan niin omituisen tuntuista sekoilua, että katsoin paremmaksi poistua paikalta. Kuin kännissä uskonnosta?! Meni yli ymmärryksen ja oli jopa liian "avarakatseista".
 
Itse kannatan sellaista meininkiä, että uskonto tai siitä tulevat arvot ovat mukana tavallisessa arjessa, kirkko tai seurakunta tukee tai auttaa jäseniään mm. silloin kun on surun tai miksei myös ilon aika.
 
Omalla kohdalla näiden ainakin osittain uskonnosta tulevien arvojen toteuttaminen voi olla esim. sitä jos näkee ihmisen, joka on oikeasti pulassa niin saattaa tulla pysähdyttyä auttamaan riippumatta siitä pitääkö ihmisestä tai onko auttaminen miellyttävää. Arvot voi merkitä myös sitä, että yrittää kasvaa ihmisenä paremmaksi ihmiseksi. Helppoa se ei ole. Seremoniat ei jaksa kauheasti innostaa.

Tuli kerran poikettua erään toisen kirkon tilaisuudessa, enkä kyseisen kirkon toimintaan ole tarkemmin perehtynyt ja voihan siellä olla sellaisiakin asioita joista pidän. Meininki vaan rupesi olemaan niin omituisen tuntuista sekoilua, että katsoin paremmaksi poistua paikalta. Kuin kännissä uskonnosta?! Meni yli ymmärryksen ja oli jopa liian "avarakatseista".
 
Jokaisen uskonnon ja monen muunkin asian voi nähdä noin jos haluaa.
 
Itse kannatan sellaista meininkiä, että uskonto tai siitä tulevat arvot ovat mukana tavallisessa arjessa, kirkko tai seurakunta tukee tai auttaa jäseniään mm. silloin kun on surun tai miksei myös ilon aika.
 
Eihän tälläkään ole mitään tekemistä sen kanssa että vain yksi kirkko kerää verorahat?
 
Omalla kohdalla näiden ainakin osittain uskonnosta tulevien arvojen toteuttaminen voi olla esim. sitä jos näkee ihmisen, joka on oikeasti pulassa niin saattaa tulla pysähdyttyä auttamaan riippumatta siitä pitääkö ihmisestä tai onko auttaminen miellyttävää. Arvot voi merkitä myös sitä, että yrittää kasvaa ihmisenä paremmaksi ihmiseksi. Helppoa se ei ole. Seremoniat ei jaksa kauheasti innostaa.
 
Aika ankeaa jos uskonto on se jonka pitää noista arvoista muistutella. Ne on kuitenkin jokaisen aivoihin syntymässä koodattu uskonnosta riippumatta.

Jokaisen uskonnon ja monen muunkin asian voi nähdä noin jos haluaa.
 
Jäi vain mieleen tämän uskonnollisen suuntauksen piirteenä, jota oli vaikea ymmärtää.
 
Eihän tälläkään ole mitään tekemistä sen kanssa että vain yksi kirkko kerää verorahat?
 
Jos ajatellaan jotenkin yhteiskuntatieteellisesti, niin verojen kerääminen voidaan nähdä keskitetyn poliittisen ja hallinnollisen ohjailun keinona, jolloin kirkko on tulkittavissa osaksi näitä jos siihen liittyy veron keräys. Kirkkohan on ollutkin aikaisemmin kuin 1860 luvulla tapahtunutta kunnallishallinnon syntyä merkittävässä poliittisessa ja hallinnollisessa roolissa, eikä roolit välttämättä ihan yhtäkkiä vaihtunut. Mielestäni siitä juontaa veron keräys, että kirkko oli ennen osa veroja keräävää julkista hallintoa.
 
Aika ankeaa jos uskonto on se jonka pitää noista arvoista muistutella. Ne on kuitenkin jokaisen aivoihin syntymässä koodattu uskonnosta riippumatta.
 
Epäilen näin, että uskonnolla on oma tärkeä rooli siinä arvomaailmassa mitä suomalaisessa yhteiskunnassa pidetään keskimäärin hyvänä.
 
Minua kiinnostaa tuo miten ihminen eroaisi jos sillä ei olisi lainkaan vuorovaikutuksessa muiden ihmisten kanssa opittuja asioita.
 
Jos ei ollenkaan olisi muilta ihmisiltä oppinut mitään, niin mistä voisi tietää tuleeko esim. muihin ihmisiin suhtautua vihamielisesti tai ystävällisesti, olisi aika pitkälle vaistojen ja kulloistenkin mielialojen varassa?

Offtopic-mies osaa kyllä yllättää, varoittamatta takavasemmalta.

Offtopic-mies osaa kyllä yllättää
 
Aika haastava offtopic aihe? Yllättävän syvällisiin sfääreihin päästiin, vaikka on myönnettävä, että ollaan otsikosta jo kaukana.

Jäi vain mieleen tämän uskonnollisen suuntauksen piirteenä, jota oli vaikea ymmärtää.
 
Kandee vaihtaa riippumattomiin niin menee jakeluun vaikka minkälaiset rituaalit :)
 
Jos ajatellaan jotenkin yhteiskuntatieteellisesti, niin verojen kerääminen voidaan nähdä keskitetyn poliittisen ja hallinnollisen ohjailun keinona, jolloin kirkko on tulkittavissa osaksi näitä jos siihen liittyy veron keräys. Kirkkohan on ollutkin aikaisemmin kuin 1860 luvulla tapahtunutta kunnallishallinnon syntyä merkittävässä poliittisessa ja hallinnollisessa roolissa, eikä roolit välttämättä ihan yhtäkkiä vaihtunut. Mielestäni siitä juontaa veron keräys, että kirkko oli ennen osa veroja keräävää julkista hallintoa.
 
On ollut joo, mutta miksi pitäisi olla vieläkin?
 
Minua kiinnostaa tuo miten ihminen eroaisi jos sillä ei olisi lainkaan vuorovaikutuksessa muiden ihmisten kanssa opittuja asioita.
 
Jos ei ollenkaan olisi muilta ihmisiltä oppinut mitään, niin mistä voisi tietää tuleeko esim. muihin ihmisiin suhtautua vihamielisesti tai ystävällisesti, olisi aika pitkälle vaistojen ja kulloistenkin mielialojen varassa?
 
Eikai ne kirkonmenot ole ainoa paikka missä ollaan muiden ihmisten kanssa tekemisissä, tai opita niiltä jotain?
 
Mun puolesta tää vois olla about tässä.

Kandee vaihtaa riippumattomiin niin menee jakeluun vaikka minkälaiset rituaalit :)
 
Meikäläistä voi olla vaikea saada innostumaan hurmoksellisuudesta jos se nyt on oikea sana kuvaamaan mitä tarkoitan. Jos joku toinen diggailee, niin mikäs siinä.
 
Törmäsin ilmiöön kun varsinaisesti menin katsomaan jotain bändiä vieraaseen kirkkoon. Lähdin pois kun homma meni niin överiksi, että rupesi olo tuntumaan aika vaivautuneelta. Jotkut kyllä ilmeisesti diggasi meiningistä valtavasti.
 

 
On ollut joo, mutta miksi pitäisi olla vieläkin?
 
Mitä tuohon veron keräämiseen tulee, niin olen ymmärtänyt, että joissain muissa kirkoissa odotetaan huomattavasti laajempaa sitoutumista hommaan. Verothan on yleensä sellaista rahaa, joka jatkaa taas kiertoaan päätyen aina välillä kansalaisellekin. Eroaa kansalaisten suoraan käyttämästä rahasta, että verovarojen kohdentamista tupataan ohjailemaan poliittisesti ja hallinnollisesti markkinaperusteisen ohjailun tai yksilön valinnan sijaan. Kirkollistalous on meikäläiselle vähän vieraampi, mutta kai siinä pelimerkkejä kohdentuu merkittävästi palkkoihin ja kiinteistöihin - kuten muutenkin julkisella sektorilla.
 

 
Eikai ne kirkonmenot ole ainoa paikka missä ollaan muiden ihmisten kanssa tekemisissä, tai opita niiltä jotain?
 
Ei tosiaan, mutta ei ole aihetta kieltää, etteikö uskonnot olisi vaikuttanut huomattavasti yleisen elämäntavan kehitykseen, vaikkei itse niin ihmeemmin kirkossa hengailisikaan.

Minä en uskonnollisuudesta tiedä mitään, mutta sellanen tuli mieleen kyrkassa soittaessa, että onkohan tämä sitä jumalanpalvelusta kun täällä soitetaan ja ihmiset tuntuu tykkäävän ja on hyvä meininki. Ei kait siellä kirkossakaan tartttisi välttämättä istua rautakanget perseessä ja tuijotella kengänkärkiä. Siellähän vois oikeesti pitää vaikka hauskaa. Tuskin siinä taivaspaikkaa keltään vietäis.