Kitarat: soittaminen ›

Hyvä musiikki tulee suoraan alitajunnasta. Osta Brian Mayn laitteet, sillä on soundit jotka ei petä:)

...Alkuaikoina lähes mikä tahansa mikä soitettiin sähkökitaralla kuulosti hyvältä, kun taas nykyään ei juuri mikään inspiroi, kaikkialta löytää virheitä ja/tai kliseitä. Kuten ehkä voitte kuvitella, 10 vuoden soittamisen jälkeen tämä on jonkinlainen identiteettikriisi.
 
Samoja havaintoja. Noin kymmenen vuotta mäkin olen yrittänyt soitella. Ekan kerran kun sai sähkiksen käteen niin tuntui kyllä todella hienolta, kun oli aiemmin vedellyt vaan jollakin akustisella. Särö ja murina tuntuivat siltä, että olisi ollut oikea rokkistara. Nykyisin tuo tunne on aika harvinainen, kun tosiaan kiinnittää huomiota omiin virheisiinsä ja siihen, kuinka ideatonta oma soitto on. Pikkukänneissä jammailu onkin siksi parasta. Virheitään ei huomaa ja soittelu on muutenkin mukavaa.

Itseäni on vaivannut jo pitkään sellainen ongelma että kitaran soundi ylipäätään on alkanut ärsyttää. Alkuaikoina lähes mikä tahansa mikä soitettiin sähkökitaralla kuulosti hyvältä, kun taas nykyään ei juuri mikään inspiroi, kaikkialta löytää virheitä ja/tai kliseitä. Kuten ehkä voitte kuvitella, 10 vuoden soittamisen jälkeen tämä on jonkinlainen identiteettikriisi.
 
Jollei tiluttelu olisi kivaa, sopivan aivotonta ja rentoutusterapeuttista puuhaa, olisin varmaan jo aikoja sitten lopettanut koko puuhan tai vaihtanut instrumenttia.
 
Hyvän, melodisen musiikin teko on sensijaan vaikeaa, hermojaraastavaa, eikä tippaakaan terapeuttista, joten sitäkään ei jaksa kovin usein yrittää harrastaa.
 
Kellään samantapaisia tuntemuksia?
 
Joo, mutta tuohon auttaa yksi asia lähes takuuvarmasti: ala tekemään biisejä! Niissä ei voi koskaan kehittyä liian hyväksi, ja jos kliseet vituttavat, niin tee sellaista non-kliseistä sitten!:)

Joo onhan toi tullu koettua pidin noin vuoden taukoa kaikesta musiikista ja löysin uuden kipinän

Kertokaa minullekkin mikä on "virhe" soitossa?

Minullakin jo kahdeksan vuotta kitarointia takana ja hieman samoja oireita on ollut ilmassa. Etenkin pelkkää sähkökitaraa pitkää soitettuani on ollut erittäin terapeuttista saada akustinen käteen ja soitella ihan vaan perus "nuotio"musiikkia. Samalla on alkanut uusia ideoita tulla ja muutamat jutut kuulostaneetkin ihan hyviltä.
 
Eräs hämärä juttu mulla; Huone, jossa soitan, vaikuttaa soittointoon melkoisesti. Soitan nimittäin lähes aina ilman vahvistusta sähkikselläkin (paitsi treeneissä tms.) ja usein omassa makuuhuoneessa. On yleensä hirmuinen kokemus soittaa kitaraa vaikkapa olohuoneessa, täysin erilainen soundi (saattaa kuulostaa oudolta...)!
 
Niin, mun ohje tuohon tylsistymiseen on nimenomaan erilaisten kitaroiden (sähkö-,metallikielinen akustinen ym.) soittaminen ja kaikkien uusien jippojen kokeilu tuota kautta. Kyllä se soittointo sieltä löytyy ja jutut alkaa kuulostamaan hyvältä ennen pitkään. Aivan salettia vinkkiä en tosin osaa antaa, kun en itsekkään ole täysin päässyt tuosta "ylikriittisyydestä" yli.

Kertokaa minullekkin mikä on "virhe" soitossa?
· Vajaa nuotin kesto
· Epävireinen bend
· "Väärä" nuotti (tosin tästä voi tehdä avant gardea ;)
· Tylsä riffi (aivan liian tavallisen kuulonen)
· yli/alitempo
 
näitähän riittää, tosin kaikki mikä kuullostaa huonolta on toisaalta avant gardea :P

Kertokaa minullekkin mikä on "virhe" soitossa?
 
Virhe on sitä, kun ei soita kuten oli aikonut.

Virhe on sitä, kun ei soita kuten oli aikonut.
 
Eli sormet ei tottele.

Samoja havaintoja. Noin kymmenen vuotta mäkin olen yrittänyt soitella. Ekan kerran kun sai sähkiksen käteen niin tuntui kyllä todella hienolta, kun oli aiemmin vedellyt vaan jollakin akustisella. Särö ja murina tuntuivat siltä, että olisi ollut oikea rokkistara. Nykyisin tuo tunne on aika harvinainen, kun tosiaan kiinnittää huomiota omiin virheisiinsä ja siihen, kuinka ideatonta oma soitto on. Pikkukänneissä jammailu onkin siksi parasta. Virheitään ei huomaa ja soittelu on muutenkin mukavaa.
 
Jos mä oon ollu 1-3 päivää koskematta kitaraan ollenkaan ja sitten alkaa soitteleen kitaraa oikeen kunnolla (tietenkin kunnon säröllä ja voluumilla) tuntuu tosi hienolta vetää vaikka kotiteollisuutta,trio niskalaukausta ja iron maidenia tai ylipäätään koskea kitaraan!!!!!
Mutta kyllä joskus alkaa kyrsimään nuo vingutukset ja virheet,mutta virheitä en juuri niissä kappaleissa tee joita oon opetellut.
Mutta sitten kun soittaa jotain omasta aivokopastansa äkkiä keksimää sooloo ja riffiä alkaa ottaan päähän ku kaikki sovitukset,soinnut ja näppäilyt eivät sovi keskenään!
Mutta it se pidän itseäni varsin kovana hevi miehenä! :)

Hojo,
Onko se aina pakko soittaa sitä tilutilutilu-viiuviiuviiu-vouvou-tilutilu ?? kuunnelkaa vaikka BB Kingiä! Äijä soittaa soolossa about 4 ääntä ja sen kuulostamaan aivan hel**tin hyvältä. Siinä on yrittämistä monella tilutilu-viiuviiu-voouvou kitaristillaki (nimiä mainitsematta :) Mutta eipä siinä, onse tiluliluki ihan mukavaa, ja niinku Kirk Hammet sano jossain haastattelussa, mikään ei vedä vertoja sille että pääsee soittamaan nupit kaakossa.