Bassot ›

Pääsääntöisesti ne oli aika hirvittävää kuraa.
 
Mutta helmiäkin on joukossa. Joskus testailin jotain vanhaa vaahteraotelautaista nauhattomaksi modattua jazzbass kopiota. Jätin ostamatta otelaudan takia vaikka soi tosi kyvin ja oli kevyt soitettava eikä olisi maksanut paljoa.
 
Tuossa oli mahonkinen sandwich-body kuten joissain lespauleissa. Sellaistakin juttua joskus kuulin että aihioita olisi mennyt jossain vaiheessa japaniin...

Pääsääntöisesti ne oli aika hirvittävää kuraa. Ja tuskin ne hirvittävästi on vintagoituneet paremmiksi.
 
Tuossahan se on se avainsana: pääsääntöisesti. Eli poikkeuksia oli ja on. Ja miksei sellainen onnellinen poikkeus olisi voinutkin "vintagoitua" siinä kuin kalliimmatkin soittimet. Puu on puuta, niin Amerikassa kuin Japanissakin.
 
Ylipäätään ne oli niille joilla ei ollut mahdollisuutta hankkia alkuperäistä soitinta.
 
Totta. Ja nyt ne ovat niille, joilla ei ole mahdollisuutta hankkia "aitoa" vintage-soitinta. Itse olen tunnetusti enemmän tällainen edistysuskovainen hihi-pelle, mutta ymmärrän kyllä ihmisiä jotka pitävät vanhoista esineistä. Näiden vintage-halpisten avulla köyhemmätkin nostalgikot voivat hankkia itselleen sitä "mojoa", joka voi loppupeleissä olla kuitenkin luovalle taiteilijanalulle tärkeämpää kuin se onko hardware huonolaatuista tai irvistääkö reunalista.
 
Tuota mainitsemaasi SG-ketjua lueskelin itsekin aiemmin (hieno kuva!) ja minua vähän hämäsi se "paska se on, usko pois"-asenne, joka osalla jengistä oli. Jos kaveri sanoo olevansa ostokseensa tyytyväinen, niin kyllä mä siihen sanaan uskon. En niele niitä salaliittoteorioita, että kaveri yrittää huijata itseään ja muita ihan vaan ollakseen joku Mnetin kingi. Antaa pojan soittaa ja diggailla vintage-Ibaansa, ei o multa pois ;-)

Jos mä nyt tulkitsen tämän lauseen mun patentoidun sarkasmikääntäjän läpi, niin sä soitat vanhoilla Fendereillä, koska ne on sun mielestä parempia soittimia kuin saman hintaluokan uudemmat, -kö? No hyvä, eihän siinä mitään. Mutta samalla tavalla joku soittaa vaikka 80-luvun Iballa, koska se on sen mielestä parempi soitin kuin saman hintaluokan uudemmat. Mikä sitten tekee Fendästä vintagen ja Ibasta vaan normikäytetyn?
 
Muakin on alkanu ihmetyttämään tuo "law suit" kopioiden vintagearvon kalastus. Ibanez teki 60- luvulta 70-luvun puoliväliin pääasiassa halpoja näköiskappaleita, jotka olivat laadultaan todella kaukana esikuvistaan. Oman soittourani alussa monella kaverilla, minullakin oli noita edullisia, mutta niin onnettomia Iboja: vire ei kestänyt, stemmaamaan ei saanut kirveelläkään ja mikit ja muu elektroiniikka olivat kamalaa muhjua. Asiantuntijat jättävät nuo halpisjapskiritsat pölyttymään ja käyttävät rahansa paremmin. Ibanez teki ja tekee edelleen erinomaisia omia designejaan joista pahaat ovat ammattimaisia, sanoisinko insinööritason ratkaisuja.
 
Todelliset kopiohelmet ovat 80-luvulla tehtyjä tyypillisesti Tokain, Grecon ja Fernandesin nimien alla kulkevia millintarkkoja kopioita alkuperäsistä, jopa DiMarzion mikeillä varustrettuja erinomaisia soittimia. Tästä syystä mm. Fender aloitti oman japanin tuotantonsa ja vieläpä samalla tehtaalla jossa Grecot ja Tokait tehtiin (Fuji Ken Kaggi). Tuon ajan Squierit ja Japanin fenderit ovat parhaiden nyky-Fendereiden tasoisia. Toki ne ovat kopioita ja sikäli niiden arvo ei investointina saavuta alkuperäisten tasoa. Soittimena ne ovat hyviä. Myös Gibson teki Orville-nimellä Les Pauleja. Nämä ovat haluttuja ja hyviä soittimia.
 
Mun pointti lähinnä on se että ikä ei tee soittimesta hyvää. Hyvät soittimet toki vain paranevat ikääntyessään.

Todelliset kopiohelmet ovat 80-luvulla tehtyjä tyypillisesti Tokain, Grecon ja Fernandesin nimien alla kulkevia millintarkkoja kopioita alkuperäsistä
 
Kumma juttu kun amerikkalaisilla foorumeilla painotetaan nimenomaan 70-luvun puoliväliä ja loppua parhaaksi ajaksi. 60-luvun japsit ovat tosiaan yleensä "sinne päin" tyyppisiä vanerikopioita, missä saattaa olla esim täysin erilaiset mikit kuin esikuvissaan. No, Suomessa oltiin tuolloin tunnetusti vähintään viitisen vuotta muuta maailmaa jäljessä tämän tyyppisissä asioissa...

Kumma juttu kun amerikkalaisilla foorumeilla painotetaan nimenomaan 70-luvun puoliväliä ja loppua parhaaksi ajaksi. 60-luvun japsit ovat tosiaan yleensä "sinne päin" tyyppisiä vanerikopioita, missä saattaa olla esim täysin erilaiset mikit kuin esikuvissaan. No, Suomessa oltiin tuolloin tunnetusti vähintään viitisen vuotta muuta maailmaa jäljessä tämän tyyppisissä asioissa...
 
Amerikkalaiset eivät tiedä mistä puhuvat. Koko "kulta-ajan" tuotanto oli vientikiellossa jenkkeihin. Tätä se lawsuit todella tarkoittaa. Sillä estettiin parhaiden kopioiden tuonti kokonaan.

joo siis soitin ei ole kaupan :) sori vaan!
ei ainakaan ennenkuin olen jäljittänyt sen että mistä se on peräisin ja jos jotain osviittaa mahdollisesta arvosta löytyy... mutta kiva tietää että ekolle löytyy hyvä koti jostain jos joskus siihen lopullisesti tympäännyn :)