Kitarat: kitarakamat ›

Mietin tässä, että erinäisistä kitaran ominaisuuksista en ole koskaan oikein oppinut, mitä hyötyjä niistä on. Usein vain kerrotaan niiden haitat, ja vastakkaisen vaihtoehdon edut.
 
1. 24,75" skaala. Kielet ovat löysemmät, soundi on tummempi/tukkoisempi, alavireet vaikeampia saavuttaa ja näin edelleen. Mitä hyötyä tästä on? Omaankin käteen 24,75" tuntuu hitaammalta ja vaikeammalta soittaa, kuin 25,5", vaikka SG:llä olenkin jo kolmatta vuotta soitellut.
 
2. Matalat nauhat. Soitosta tulee jäykempää ja vaikeampaa, mutta mitä hyötyä? Mitä sellaista matalilla nauhoilla voi oikeasti tehdä, mitä jumboilla ei?
 
3. Kielilukkojen puuttuminen kiinteätallaisista. Outoa, kun floikallinen ja kielilukollinen kitara pysyy kuitenkin oman kokemuksen mukaan paremmin vireessä, kuin kiinteätallainen ja kielilukoton. Eikö kielilukkojen pitäisi kiinteän tallan kera teoriassa antaa paras mahdollinen vire? Ei pitäisi olla kalliskaan toteuttaa.
 
4. Kitaran ohuempi/kevyempi runko. Ei siis puumateriaalin osalta, vaan ihan puhtaasti massalta. Onko kevyessä kitarassa muita eroja, kuin se, etteivät hartiat kulu hihnalla soitellessa? Tummentaako suurempi massa ääntä, eli soiko kaksi kiloa mahonkia tummemmin kuin yksi? Tuntunut, että painavat/suurirunkoiset kitarat ajavat noiden kevyiden ohi heittämällä sustainissa ja soundin värikkyydessä.

Kahteen ekaan vastaan perstuntumalta, että voi soittaa sillei rempseämmin. Rennompi meno, kun kuitenkin vähän pärisee. Pippelin hiplaukseen sitten extrajumbo ja 25,5".
 
3. Kielilukkojen puuttuminen kiinteätallaisista.
 
Mikä on se ominaisuus joka kiinteällä tallalla saavutettaisiin lukoilla? Jos kielet ovat oikeaoppisesti kiinnitetty, satula oikein viilattu ja kielet viritetty alhaalta ylös, ei eroa ole.
 
Raskaampi puumateriaali kertoo jotain puun tiheydestä, solurakenteesta ja sensellaisesta. Nyrkkisääntönä voi pitää, että painava saattaa soida kauemmin jne., mikäli se ei ole kosteampaa ja on muutenkin täysin samaa puulajia. Syytä en jaksa selittää, kyllä tossa oppikansiossa on muutama sivu juttua. Liittyy kuitenkin puun kosteuteen ja rakenteeseen.
 
EDIT: Mun piti kirjoittaa jotain puun tiheydestä, kosteudesta ja massasta, mutta mä oon liian kännissä. Unohdin ekan ton "editin" jälkeen.

Mitä sellaista matalilla nauhoilla voi oikeasti tehdä, mitä jumboilla ei?
Soittaa yleisesti vireisempiä ääniä, ja etenkin sointuja..

3. Kielilukkojen puuttuminen kiinteätallaisista. Outoa, kun floikallinen ja kielilukollinen kitara pysyy kuitenkin oman kokemuksen mukaan paremmin vireessä, kuin kiinteätallainen ja kielilukoton. Eikö kielilukkojen pitäisi kiinteän tallan kera teoriassa antaa paras mahdollinen vire? Ei pitäisi olla kalliskaan toteuttaa.
 
Kun kielilukot kiristää floikallisessa, niin vire muuttuu ja tuo sitten tuunataan hienovirittimillä kohdilleen. Kiinteätallaisissa harvoin löytyy hienovirittimet ja tämä lienee syy.

2. Matalat nauhat. Soitosta tulee jäykempää ja vaikeampaa, mutta mitä hyötyä? Mitä sellaista matalilla nauhoilla voi oikeasti tehdä, mitä jumboilla ei?
 
Mitä jumboilla voi tehdä, mitä matalilla ei?
 
Mielipide kysymyshän tuo on, itselle noi normaalit jumbot on vähän liian isot. En osaa oikein selittää miksi en niistä niin paljoa pidä mutta matalista sekä matalista ja kapeista (Fenderin Vintage nauhat) pidän eniten, niiden kanssa on jotenkin sulavampi soittaa tai jotain. Medium jumbot on myös mieleen.

1. 24,75" skaala. Kielet ovat löysemmät, soundi on tummempi/tukkoisempi, alavireet vaikeampia saavuttaa ja näin edelleen. Mitä hyötyä tästä on? Omaankin käteen 24,75" tuntuu hitaammalta ja vaikeammalta soittaa, kuin 25,5", vaikka SG:llä olenkin jo kolmatta vuotta soitellut.
 
Tummemman ja tukkoisemman soundin kohdalla voisi olla eri mieltä, kun siihen vaikuttaa niin moni muukin asia. Yksinkertaisesti toiset pitävät äiteestä ja toiset tyttärestä. Kolmansille käy kummatkin ja neljännet ei piittaa kummastakaan. Itse nimittäin pidän kitaroissa hieman löysemmästä tatsista. Jotenkin se on vain mukavampi rinkutella.
 
2. Matalat nauhat. Soitosta tulee jäykempää ja vaikeampaa, mutta mitä hyötyä? Mitä sellaista matalilla nauhoilla voi oikeasti tehdä, mitä jumboilla ei?
 
Helpottaa jonkun verran sointujen soittamista, etenkin jos otelaudassa on vielä kohtalaisen lyhyt radius. Myöskin makuasia, kuka mistäkin tykkää. Hyvä vain että on vaihtoehtoja.
 
3. Kielilukkojen puuttuminen kiinteätallaisista. Outoa, kun floikallinen ja kielilukollinen kitara pysyy kuitenkin oman kokemuksen mukaan paremmin vireessä, kuin kiinteätallainen ja kielilukoton. Eikö kielilukkojen pitäisi kiinteän tallan kera teoriassa antaa paras mahdollinen vire? Ei pitäisi olla kalliskaan toteuttaa.
 
http://www.earvana.com/earvana.data/Components/pitch_comparison.gif
 
Tuossa tuo ylempi kaavio kertoo sinulle kuinka paljon vire heittää kielilukollisessa ja normaalisatulaisessa kitarassa. Mikäli satulan urat on viilattu oikein, ei kiinteätallaista kitaraa bendatessa aiheudu ongelmia sen enempää vireen kanssa kuin floikallisessakaan. Ja saahan aina soittimeen lukittavat virittimet jos haluaa/tarvitsee... Ei ole siis mitään syytä tai järkeä laittaa kiinteätallaiseen soittimeen kielilukkoja, kun saman idean voi toteuttaa lukittavilla virittimillä tai ihan vain hyvällä satulalla joka ei hankaa ja "jumita" kieliä.
 
4. Kitaran ohuempi/kevyempi runko. Ei siis puumateriaalin osalta, vaan ihan puhtaasti massalta.
 
Ööö... puumateriaali vaikuttaa kovasti massaan. Puulajikkeet kun omaavat erilaisia tiheyksiä, erilaisia tonaalisia ominaisuuksia jne.
 
Onko kevyessä kitarassa muita eroja, kuin se, etteivät hartiat kulu hihnalla soitellessa?
 
Kaikki vaikuttaa kaikkeen. Resonaatioon, tonalisuuteen, atakkiin, sustainiin...
 
Tummentaako suurempi massa ääntä, eli soiko kaksi kiloa mahonkia tummemmin kuin yksi?
 
Ei välttämättä. Mahonkia kun on useaa eri lajiketta ja vaikka olisikin samaa lajia niin lähempänä juuria puu saattaa olla todella massiivista, kun taas lähempänä latvaa kevyempää. Tonaalisuus voi kuitenkin olla lähellä toisiaan.
 
Tuntunut, että painavat/suurirunkoiset kitarat ajavat noiden kevyiden ohi heittämällä sustainissa ja soundin värikkyydessä.
 
Siihen vaikuttaa moni muukin asia kuin pelkkä runkopuun massa. Esim. Talla, kaulaliitos, kaulan puumateriaali, elektroniikka (sähkisten kohdalla) jne jne.

Mikäli satulan urat on viilattu oikein, ei kiinteätallaista kitaraa bendatessa aiheudu ongelmia sen enempää vireen kanssa kuin floikallisessakaan. Ja saahan aina soittimeen lukittavat virittimet jos haluaa/tarvitsee... Ei ole siis mitään syytä tai järkeä laittaa kiinteätallaiseen soittimeen kielilukkoja, kun saman idean voi toteuttaa lukittavilla virittimillä tai ihan vain hyvällä satulalla joka ei hankaa ja "jumita" kieliä.
 
Kuulostaa kauniilta...mutta ei valitettavasti pida paikkaansa. Vaikka saankin nyt kurat päälleeni kaikilta "vakijäseniltä", niin totuus on se, että kaikki pinnat joissa kielet liikkuvat, vaikuttavat "negatiivisesti" vireeseen. Ts. kaikki "lukottomat" tallat, vaikka kuinka laveat, estävät kieltä palautumasta alkuperäiseen tilaan aina kun kieltä venytetään tai löysätään vibralla--> vire palailee vähitellen. Nuo lukittavat virittimet (joita mielelläni käytän) eivät luonnollisesti vaikuta muuhun, kuin käyttömukavuuteen...

Tuossa tuo ylempi kaavio kertoo sinulle kuinka paljon vire heittää kielilukollisessa ja normaalisatulaisessa kitarassa.
Tais mennä vähän väärin. Kaavio kertoo "tavallisen" ja Earvana-satulan intonointieroista, eikä millään tapaa viittaa lukkoihin tai vireen pysyvyyteen.
 
kaikki "lukottomat" tallat, vaikka kuinka laveat, estävät kieltä palautumasta alkuperäiseen tilaan aina kun kieltä venytetään
Kieli vetää tavallisesti 7-10kg voimalla. Saa olla kova kitka jos ei tuolla voimalla kieli liiku satulan yli haluttuun kohtaan. Kova kitka toteutuu toki huonolla satulalla, mutta mielestäni on paljon mielekkäämpää lyijätä tai vaihtaa satula hyvään kuin kärsiä lukkosatulan intonaatio- ja soundiongelmista. Tusinoittain kitaroita huoltaneena ja omistaneena olen todennut, että jos kitarassa on fiksut ja toimivat virittimet ja talla, vireessäpysymisongelmat on poistettavissa. Sen sijaan hyvinkin huolella säädetyissä lukkosatulallisissa on aina pahemmat intonaatio-ongelmat, koska satulaa ei saa edes halutulle korkeudelle.

Mitä sellaista matalilla nauhoilla voi oikeasti tehdä, mitä jumboilla ei?
Soittaa yleisesti vireisempiä ääniä, ja etenkin sointuja..
 
Näin on. Itse en 10 vuodessa ole vielä oppinut jumboilla ja 012 -setillä vireistä sointua soittamaan.

1. 24,75" skaala. Kielet ovat löysemmät, soundi on tummempi/tukkoisempi, alavireet vaikeampia saavuttaa ja näin edelleen. Mitä hyötyä tästä on? Omaankin käteen 24,75" tuntuu hitaammalta ja vaikeammalta soittaa, kuin 25,5", vaikka SG:llä olenkin jo kolmatta vuotta soitellut.
 
Voimaa ja nopeutta. Eilen ilmestyi pitkästä aikaa lyhytskaalainen keppi taloon, ja kyllä se näin lyhytsormiselle tuntuu paremmalta (joskin tottuminen ottaa aina aikansa).

1. 24,75" skaala.
 
Ei kai siitä mitään mullistavaa hyötyä tai haittaa ole. Tämmönen skaala vaan esim. Les Paulissa ollut alusta alkaen, ja siinä se on pysynyt. Jonkunnäköinen standardi. Omasta mielestä mitään merkittävää eroa ei ole soitti sitten stratolla tai Les Paulilla, muuta kuin että lyhempi skaala vaatii paksummat kielet että on sama tatsi.

2. Matalat nauhat.
 
Tottumiskysymys. Toiset tykkää ja joidenkin mielestä soundissa on enemmän puuta kun nauhat on pienemmät.
 
3. Kielilukkojen puuttuminen kiinteätallaisista.
 
Vaivattomampi operoida. Ei tarvitse tupeltaa niiden lukkojen kanssa. Kevyempi lapa. Ei sukella niin helposti jos balanssi on hilkulla.
 
4. Kitaran ohuempi/kevyempi runko.
 
Mukavampi soitettavuus. Vanhemmissa kitaroissa kevyet leppäbodyt resonoi kiitettävästi.
 
Jani kiteytti mielestäni oleellisen. Kaikenkattavaa kirvestä ei ole olemassakaan. Kaikella on oma paikkansa.

Kieli vetää tavallisesti 7-10kg voimalla. Saa olla kova kitka jos ei tuolla voimalla kieli liiku satulan yli haluttuun kohtaan. Kova kitka toteutuu toki huonolla satulalla, mutta mielestäni on paljon mielekkäämpää lyijätä tai vaihtaa satula hyvään kuin kärsiä lukkosatulan intonaatio- ja soundiongelmista. Tusinoittain kitaroita huoltaneena ja omistaneena olen todennut, että jos kitarassa on fiksut ja toimivat virittimet ja talla, vireessäpysymisongelmat on poistettavissa. Sen sijaan hyvinkin huolella säädetyissä lukkosatulallisissa on aina pahemmat intonaatio-ongelmat, koska satulaa ei saa edes halutulle korkeudelle.
 
"Kilot" voi olla mitä vaan, mutta 25-vuoden soittokokemuksella ja absoluuttisella korvalla olen KÄYTÄNNÖSSÄ todennut aiemmin kirjoittamani. Intonaatio on kuitenkin siitä mukava, että heitto pysyy vakiona, toisin kuin vaihteleva epävire... Niin ja kyllä sen satulalukonkin kohtalaisen hyvin saa oikealle korkeudelle, ei toki jokaista kieltä erikseen ;)

3. Kielilukkojen puuttuminen kiinteätallaisista.
 
Muiden jo esitettyjen pointtien lisäksi, stratossa (argumentoinnin vuoksi, ei sen takia että se ois kiinteätallainen) ylä E-kieli on 'funktionaalisesti' ~15 senttiä pidempi kuin jos se olisi 'katkaistu'/lukittu satulasta. Tune-o-matic tyyppisissä kitaroissa taas g- ja-d -kielet on about 13 senttiä pidemmät lavan puolelta ja melkein 5 senttiä tallan puolelta. Siinä on varmasti iso ero tatsissa venyttäessä (joka sitten tietenkin on makuasia). Mutta esim. Larry Carltonin nimikko-335:ssa TOMin peräkappale on eri paikassa kuin standardi 335:ssa. Ehkäpä siitä johtuu usein kuultu väite että "floikka-kitaralla venyttäminen on ku spaghetilla soittaisi".
 
Vertailun vuoksi nimikkomallit Carltonilta ja Eric Claptonilta:
http://www.gibsoncustom.com/flash/p … ture/larrycarlton/LarryCarlton.html
http://www.gibsoncustom.com/flash/p … gnature/clapton/EricClapton335.html

Vertailun vuoksi nimikkomallit Carltonilta ja Eric Claptonilta:
http://www.gibsoncustom.com/flash/p … ture/larrycarlton/LarryCarlton.html
http://www.gibsoncustom.com/flash/p … gnature/clapton/EricClapton335.html
 
Lisätään viel TP-6 hienovirityspalikka, niinku vaikka tuossa..
http://www.gibsoncustom.com/flash/p … ignature/lee/AlvinLeeUnlimited.html

Tais mennä vähän väärin. Kaavio kertoo "tavallisen" ja Earvana-satulan intonointieroista, eikä millään tapaa viittaa lukkoihin tai vireen pysyvyyteen.
 
Lukittavassa satulassa on sama virevirhe kuin normisatulassa, jota earvanalla korjataan. Harmi että samassa kuvassa on tuo Earvanan taulukko myös, kun olisin tarvinut vain sitä ylempää.

Ehkäpä siitä johtuu usein kuultu väite että "floikka-kitaralla venyttäminen on ku spaghetilla soittaisi".
 
Taitaa ennemminkin johtua kelluvasta tallasta, joka antaa vähän periksi venytettäessä. Sinänsä kiinteätallaisessa kitarassa kielilukot ovat mielestäni turhat. Vaikeuttavat vireiden vaihtamista vain. Kyllä kiinteätallainen kitara pysyy hyvin vireessä, kunhan kaula ei elä ja satula sekä tallapalat ovat kunnossa. Soundieroja metallisen ja luu/grafiitti/muovi ym. materiaalien välillä voivat muut pohtia.
 
Kitaran painosta ei voi vielä hirveästi päätellä. On tullut soitettua kevyempiä kitaroita, joissa on vallan mainio sustain ja soundi ja sama myös painavien soittimien kohdalla. Painava runko on kyllä yleensä kitaran balanssin kannalta parempi.

Olen huomannut, että liian korkea satula aiheuttaa helposti ylävirettä (aivan loogisesti) ensimmäisillä 5:llä nauhalla. G-kielen virettä saa parannettua aika paljon pelkästään satulan oikealla korkeudella. Yleensä pienellä viilauksella aletaan pääsemään jo ihan kohtuullisen tarkkaan vireeseen, ainakin mittarin mukaan. Satulan pitää olla juuri oikean korkuinen, sen pitää olla niin matala, että melkein alkaa ottamaan kiinni ensimmäiseen nauhaan.

25-vuoden soittokokemuksella ja absoluuttisella korvalla olen KÄYTÄNNÖSSÄ todennut aiemmin kirjoittamani.
Tosi kurjaa että sulle on siunaantunut noin tylsiä kokemuksia. Mun lyhyt seitsemänvuotinen ura soitinkorjaajana ei toki vielä KÄYTÄNNÖSSÄ vastaa Sinun kokemuksiasi.
 
Niin, olethan siis varmasti kokeillut sitä lyijykynää...?
 
kyllä sen satulalukonkin kohtalaisen hyvin saa oikealle korkeudelle
Toki, mutta "kohtalaisen hyvin" on aika kaukana optimista.
 
Lukittavassa satulassa on sama virevirhe kuin normisatulassa
Ei aivan. Lukittu satula on korkeammalla kuin optimaalisesti tehty perinteinen satula > lukkosatulan pitäisi sijaita hieman lähempänä nauhoja saman intonaation saavuttamiseksi.
Toki, on kitaroita joissa satula on uutena aivan poskettoman korkea, joka on totaalisen väärin ja perberistä. Mutta niiden viilaaminen on onneksi melko helppo homma.

Taitaa ennemminkin johtua kelluvasta tallasta, joka antaa vähän periksi venytettäessä.
 
Osittain varmasti!! Mutta edelleen väitän että jos kielen pituus kiintopisteiden välissä on käytännössä ~15% pidempi se vaikuttaa soitto- ja varsinkin venytystuntumaan, vaikkakaan niiden 15%:n osalta kieli ei tietenkään liiku venytettässä sivusuuntaan. Pitäisi plokata floikkakitarasta talla ja kokeilla.
 
Toisaalta, jos floikkakitarasta jättää satulalukot auki, venytystatsi muuttuu huomattavasti (tämän tiedän varmaksi).