Studiotyöskentely ›

Olisi kiinnostavaa kuulla mitä kukin tekee hyvän kitaravallisoundin eteen miksauksessa. Mielessä on lähinnä sellainen universaali tanakanpehmeä mutta hyvin erotteleva rocksoundi, eli ei niinkään se rankin mättöosasto.
 
Esimerkiksi tässä koopopin näytteessä on alussa ja lopussa aika kiva meininki:
http://www.esnips.com//r/td/doc/6e0 … fd-5d9cfe3022de/koopop_naytteet.mp3
 
Basson osuus skittasoundissa on tietysti tärkeä, kuten myös itse äänityskin mutta jätetään ne nyt kuitenkin tällä kertaa pois ja rajataan aihe pelkästään kuuskielisten miksaukseen.
 
Eli kompressointia, tuplauksia, ekvalisointeja, efektointeja, levityksiä yms. koskevia mielipiteitä kuulisin mielelläni.

Olisi kiinnostavaa kuulla mitä kukin tekee hyvän kitaravallisoundin eteen miksauksessa. Mielessä on lähinnä sellainen universaali tanakanpehmeä mutta hyvin erotteleva rocksoundi, eli ei niinkään se rankin mättöosasto.
 
Esimerkiksi tässä koopopin näytteessä on alussa ja lopussa aika kiva meininki:
http://www.esnips.com//r/td/doc/6e0 … fd-5d9cfe3022de/koopop_naytteet.mp3
 
Eli kompressointia, tuplauksia, ekvalisointeja, efektointeja, levityksiä yms. koskevia mielipiteitä kuulisin mielelläni.
 
Alun särökitara ja lopun särökitarahan on tehty eri tavoin.
 
Alussa on aika kuiva tommonen gibson+marshall-soundi, ja se on sitten levitetty ristikkäin stereoksi jollain 8-12 ms viiveellä, eikö niin? (Eli kuivat kitarat ja niiden kaiut aina vastakkain.) Ei varmaan oo kuin kaksi kitaraa nipussa, ellei sitten oo jotain aksenttikitaroita tukemassa painollisempia iskuja + ehkä puhdas di-kitara. 2 eri vahvistinta kumminkin, ja distortion-tyyppistä säröä.
 
Lopun hevikitaroissa taas on varmaan puolen tusinaa tai enemmänkin kitaroita, harmoniat soitettu erikseen, ja ne on levitetty viuhkaksi ja kompressoitu yhteen matoksi, jos näin kertakuulemalta sanoisin. Oliko vielä Aphexia (Aural exciter, Dominator...) laitettu mukaan?
 
Oli kyllä huolella tehtyjä soundimaailmoja, varsinkin laulu ja jotkut jousisoundit istuivat aivan poikkeuksellisen hyvin tohon maailmaan.
 
Ensimmäisen, rehdinkuuloisen rokkisoundin saa ihan jo delaylla ja hyvällä kompressorilla + sillä että on puhdas kitaralinja käytettävissä särön tukevoittamiseen - se chorus/flange tulee soitosta ja viiveestä. Sitä heviä pitää enemmän jo miettiäkin, ettei mee liikaa tilaa. Osaa hevikitaroista oli tietysti kavennettu jollain, mutta silti.
 
Luulisin. Kahdella kuuntelulla arvioitani korjaillen.
:-)

Mukavaa jos mun tuotokset ovat miellyttäneet.
 
Valaisen omalta osaltani hieman asiaa..
 
Alun särökitara ja lopun särökitarahan on tehty eri tavoin.
 
Jep.
 
Alussa on aika kuiva tommonen gibson+marshall-soundi, ja se on sitten levitetty ristikkäin stereoksi jollain 8-12 ms viiveellä, eikö niin?
 
Aika lähelle =) Kyseessä on Gibson SG + Twin reverb -79 (2x12), josta on toinen kaiutin paskana ja päätepuolen putket aiiivan loppuun ajettu. Combon crunch -puoli oli myös aikansa elänyt, joten bassoäänien bias oli ihan päin helvettiä. Nämä kaikki kuitenkin yhdessä sai aikaan saundin joka sopi biisiin kuin nakutettu. Studion nurkasssa kyyhöttänyt potkittu twini olikin laatuyksilö. Akustisesti combo soi tosi ohuena, mutta sain kikkailtua miksaukseen lisää potkua. Kyseessä olevassa mun näytteen ekassa biisissä on vain ja ainoastaan kaksi komppikitararaitaa, juuri niin kuin Kivi arveli :) Toinen kitara on itseasiassa Line6 2x12 -combon joku särökanava, mutta jouduin tekee duunia että sain sen kuulostamaan samantyyppiseltä kuin Fender. Siksi tietty, että mulla olisi kaksi kitararaitaa erilaisilla vasteilla mutta melkein samankuuloisia. Kaikua ei ole, mutta Kiven arvio aksenttikitarasta on oikea. Lähellä DI- saundia oleva Strato Voxilla Wahin läpi monona tahdin ykkösille..
 
Mitään viiveitä eikä ristiinpanorointeja EI ole tehty. Käytin miksauksessa laatuprosessoreja, eli EQ Oxfordia, sitten kompressori 1176 & Fairchild (plugari). Tämä efekti mitä Kivi saattoi luulla viiveeksi ristiinpanoroituna on itseasiassa Rolandin Dimension D -chorus auxissa. Aivan mahtava peli.
 
Mä olen parallelkompressoinnin fani. Originaali kitararaita on lähes koskematon dynamiikaltaan, ja ajoin kitarat sekä Roland -stereoryhmään että toiseen stereoryhmään, jossa oli Fairchild 670 pienellä vaiheenlevityksellä ja brickwall -kompressiolla. Ajoin sitten kaikki raidat, alkuperäiset, chorus -auxin sekä parallel 670 -ulostulon Tube-Techin multibandiin vielä toiseksi paralleliksi Tridentin EQ:lla. Eli yhdestä kitarakanavasta periaatteessa 4 erilaista "kopiota". Potkii ja soi =)
 
Näytteen toisen kappaleen viulut on täysin aidot. Tilasin biisiin jousisovituksen ja äänitin jousikvartetin triplana kohtuullisen pienessä huoneessa.. U87 ja DPA oli kovassa käytössä :) Soivia kanavia (raidat + triggerit + jouset + tuplat + parallelit + efektit) tuossa kipaleessa oli yli 120..
 
Mutta sitten tämä hirviömiksaus, josta masteroimaton palanen näytteen viimeisenä..
 
Siinä on kaksi eri kitaraa, kaksi eri vahvistinta, kaksi eri kaappia, kolme eri mikkiä ja kaksi eri etuastetta, kolmella otolla. + näitten kaikkien yhdistelmä + tuplausraidat. Eli kutsun sitä omalla nimityksellä: "yhden soittajan saundi kolmella identtisellä otolla kahdella paralleltekniikalla". Yksi raita jakaantuu aina kolmeen eri kompressoriasteeseen, jossa pääpaino on paralleltekniikassa. Avainlaitteina oli 1176, FC670 ja Tube-Techin putkimultiband. Ja kitarana liimakaula, tietty.
 
Kummassakin kitaramiksauksessa oli viimeisenä silauksena enhancerina niinkin hyvä plugari kuin BBE Sonic Maximizer (loistava yläkerrannaisten korostaja) ja Sonyn ihmekompressori/harmonizer nimeltä Inflator. Tämä Inflator on niin käsittämätön peli etten ymmärrä miten joku plugari voi toimia niin hyvin. Samalla kun se limitoi, se tekee harmoonista säröä joka saa raidan kuin raidan soimaan niin kovaa ilman L2 -tyyylistä brickwallia..
 
Olen myös kitaroiden stereofani (ehkä siksi että olen itse kitaristi).. Täällä on käyty paljon keskustelua stereon "oikeasta" leveydestä.. En ole koskaan kaventanut kitararyhmää, päinvastoin, jotta kitaravetoinen rock/metalli soisi isona ja leveänä, kavennan kaikkea muuta kuin kitaroita. Näissä näytteissä jokaisessa kitararyhmässä on mukana myös aux -stereoryhmä, jonka vaihe on levitetty.
 
Kuunnelkaapa vaikka Slayeriä tai Soilworkia.. kitaroiden yläpää on enemmän kuin stereo, mutta jakosuotimilla alamiddle on monotettu.
 
Ja se bassopuoli mistä Timo mainitsi.. Rankat kitarasaundit tulee harmonioista, ei niiden fyysisesti isosta bassomäärästä. Sen hoitaa bassokitara. Siinä ensiehto on se että sekä basisti että kitaristi(t) soittavat hyvin taimiin ja sovitus on kohdallaan. Muistaakseni Kivi puhui joskus siitä että jos soittimien välissä on tarpeeksi intervalleja, niiden keskinäiset harmoniat toimii paremmin. Kitaran saa kuulostamaan isolta basson avulla.

Huh koopop!
 
Mä olen parallelkompressoinnin fani. Originaali kitararaita on lähes koskematon dynamiikaltaan, ja ajoin kitarat sekä Roland -stereoryhmään että toiseen stereoryhmään, jossa oli Fairchild 670 pienellä vaiheenlevityksellä ja brickwall -kompressiolla. Ajoin sitten kaikki raidat, alkuperäiset, chorus -auxin sekä parallel 670 -ulostulon Tube-Techin multibandiin vielä toiseksi paralleliksi Tridentin EQ:lla. Eli yhdestä kitarakanavasta periaatteessa 4 erilaista "kopiota". Potkii ja soi =)
 
Siinä on kaksi eri kitaraa, kaksi eri vahvistinta, kaksi eri kaappia, kolme eri mikkiä ja kaksi eri etuastetta, kolmella otolla. + näitten kaikkien yhdistelmä + tuplausraidat. Eli kutsun sitä omalla nimityksellä: "yhden soittajan saundi kolmella identtisellä otolla kahdella paralleltekniikalla". Yksi raita jakaantuu aina kolmeen eri kompressoriasteeseen, jossa pääpaino on paralleltekniikassa. Avainlaitteina oli 1176, FC670 ja Tube-Techin putkimultiband. Ja kitarana liimakaula, tietty.
 
Kiitokset noista kahdesta yksityiskohtaisesta selostuksesta. Piti oikein tavata useampaan kertaan.
Heh, mistähän niissä oikein puhuttiin.
 
Oli muuten aika hyvä kellonaika :-)

Oli muuten aika hyvä kellonaika :-)
 
Äänittäjän tie, baarin kautta kotiin vie. :)

Äänittäjän tie, baarin kautta kotiin vie. :)
 
Ja heti aamulla skarppina tsekkaamassa uudet kirjoitukset :-)

http://www.esnips.com//r/td/doc/6e0 … fd-5d9cfe3022de/koopop_naytteet.mp3
 
Olipas hyvän kuulosta jäläkee ukko väsänny...

edit: ohuesti sivuten... itse diggailin kans joskus bbe sonic maximizeria mut jotenkin nykyään kun sen komentaa paikalle soundiin tulee jokin keinotekoinen väri... onko tietoa 44100/96000 käytön erosta tässä plugarissa? tuntuu että kun kilohertsit kasvoi tuo "väri" tuli kehiin... tai sit oon vaan flippaamassa :)

Tämä efekti mitä Kivi saattoi luulla viiveeksi ristiinpanoroituna on itseasiassa Rolandin Dimension D -chorus auxissa. Aivan mahtava peli.
 
Joo niin on. On kokeiltu.
 
Mä löysin sellaisen kerran halvalla, ja lähdin pankkiautomaatille hakemaan rahaa, sillä välin joku muu osti sen. Tilanne oli sellainen, ettei voinut varata ilman että hinta olisi noussut. Vieläkin harmittaa
:-(
 
...Vai Twini ja line6. No sehän selittää, miksi soundin "marshall" oli jotenkin 800:n ja 900:n välistä, ja toisaalta olin kuulevinani Boss DS1:n metallisurinan toiselta puolen, Ibanezin rouheamman särön (Sonic Distortion tai TS9) toiselta puolen.
 
Mä olen itse kitaraäänitysfriikki, ja mun omat sessioni (joko soittajana tai tuottajana) alkaakin sillä että kun rumpali ja rumputeknikko tai äänittäjä laittelevat päivän verran rumpuja vireeseen ja mikittelevät niitä, mä rakennan johonkin puolikaaren jolla sitten äänitetään kaikki levyn kitarat. Siinä on yleensä 4-8 eri vahvistinta rinnankytkettyinä, ja matkalaukullinen pedaaleja (enimmäkseen eri säröjä) joita saa kytkeä eri puolille, joko kaikkiin kerralla tai vain joihinkin vahvistimiin. Ja kaikki mikitetään, ja kaikki soi yhtäaikaa, ja pöydästä sitten saa halutessaan vaikka pyytää "nostanpa vähän tota AC30:tä ja lasken vähän Plexi-JMP:tä ...mut Princetoniin lisää kaikua ja Twiniin tremolo" - kaikki summataan kättelyssä yhteen.
 
Ja tietysti mukana on aina fiiliksen mukaan erilaisia slidejä, outoja plektroja kuten Jellyfish ja Sharkfin, hämäriä laitteita kuten E-Bow ja SoulKiss. Idea on saada kitaristille sellainen pellepelotonfiilis, joka pakottaa soittamaan niin kunnianhimoisesti kuin ei koskaan ennen, olipa kyse soundista tai melodioista.
:-)
 
Eikä se aina oo rokkipärinää. Tsekatkaapa kitarasoundit vaikka taannoisella Teenage Kicksin "Elvis for a day" -levyllä - ne Jude Jutilan telecasterin perässä väpättävät rockabillyvahvistimet ovat mun Fender Princeton ja Höfner KV100 + kiekkokaiku - ja samojen vahvistimien läpi on vedetty myös osapuilleen kaikki jollain Isebel's Painin levyllä (miksei se muuten oo Jezebel - pitihän niiden tietää?) jonka nimimerkki varakeef varmaan muistaa mua paremmin.
 
Akkareilla tuplaaminen on kans kova juttu. Ja tietysti Nashville hi-strung.

Parallelkomppaan edellisiä...
 
Kyllä toi parallelkomppaaminen on aika tärkeä osa nykypäivän rokkikitaraa. Itse rakennan (yksinkertaistettuna) perussärökitaroita vääntäessäni (olkoon nyt L/R) yhden bussin, johon syötän kumpaakin raitaa. Kompressoin aivan kuoliaaksi ja leikkaan keskialuetta (oisko vaikka 300-2kHz) reilusti veks, jotta siitä komp-raidasta jää enemmänkin jäljelle tuhtiutta ja helinää, kuin middle-särinää. Tätä komp-raitaa ajan sitten myös suhtkoht paljon harmonizeriin. Yksin tämä bus kuulostaa todella märältä sianlihalta, jossa on paljon twirliä. Muutenkin tarvittaessa kaiutukset tms. teen tälle raidalle, en oikeille kitaroille.
 
Alkuperäisiä "oikeita" raitoja kompressoin ja ekvalisoin hyvinki miedosti olettaen, että kyseessä on tietenkin hyvä ja haluttu lähtösaundi. Noi L/R- panoroinnit vaihtelee vähän fiiliksen mukaan. Joskus 100-100 "oikeille" raidoille ja ehkä 80-80 tolle sianlihalle tai sitten toistepäin. Tasoista on vaikea sanoa mitään. Kuitenkin yleensä niin, että sianliha jää twirlaamaan kuitenkin "oikeiden" raitojen alle.
 
Sitte Hp-filtterit tietenkin käyttöön, jotta passolle jää tilaa surista. Raskaammista kitaroista vetelen lp-filttereillä myös jostain vähän yli 6khz myös matskun vex. Ei siellä mitään tärkeetä oo.

Kyllä toi parallelkomppaaminen on aika tärkeä osa nykypäivän rokkikitaraa.
 
En ole kyllä koskaan käyttänyt säröskitoissa, täytyykin testata. Laulussa sen sijaan teen sitä jatkuvasti. Muistaakseni Charles Dye harrastaa sitä myös rummuissa niin, että ajaa koko setin vielä omaan ryhmään ja tekee ekstratemput vielä siellä.

Kikkoja mitä on tullu kehiteltyä isoihin kitaravalleihin:
-Melkein puhdasta, mut nadisti lo-fi esteettistä kitaraa kun miksailee sopivasti sekaan, niin että se mulahtaa kunnolla sinne vallin sisään, saa kummasti eloa atakkeihin ja lisää voiman tuntua.
-Kanttiaaltoa synasta pörisemään sekaan, ni ollaankin niiin ameriikassa että hirvittää.
-Kaikki marshallin 900 sarjan vahvistimet on saatanasta. (eikä ees silleen hyvällä tavalla)

En ole kyllä koskaan käyttänyt säröskitoissa, täytyykin testata. Laulussa sen sijaan teen sitä jatkuvasti. Muistaakseni Charles Dye harrastaa sitä myös rummuissa niin, että ajaa koko setin vielä omaan ryhmään ja tekee ekstratemput vielä siellä.
 
Kyllä tuo parallelkomp-raita löytyy iskukestävyyttä vaativissa miksauksissa rummuista (itse laitan yleensä vain bd+sn), kitaroista, bassosta, eli oikeastaan mistä vaan. Britney spears-tuottaja Niklas flykt kävi suomessa pitämässä luentoa ja sanoi, että parallelkompressioraita löytyy aina joka ikisestä soitinryhmästä, lukuunottamatta peltejä. Musatyyli ei ole ihan sama kuin kitararock, mutta antaa kuitenki jonkinlaisen kuvan asiasta... itse en ole vielä noin pitkälle vaivautunut.

-Kaikki marshallin 900 sarjan vahvistimet on saatanasta. (eikä ees silleen hyvällä tavalla)
 
...Paitsi jos niitä on moditettu. Niistä saa aika pienin muutoksin hyviä.
 
Mut standardikuntoinen JCM900 on kyllä liian hiivimetal ollakseen raskas, siinä ei oo sitä puhdasta mitä särökitaraakin äänittäessä kaipaa.
 
Heh, olin muuten jo unohtanut kuinka hankala 900:sta on saada järkevää ääntä, kunnes tässä joitakin aikoja sitten jouduin kylmiltään vetämään erään euroviisuvoittajan kitaristin stäkillä. Ei oo muuten heilläkään hyvä livekitarasoundi.

Kova sana kitaroiden äänitysvaiheessa on ottaa myös DI -signaali narulle ja miksauksessa lyödä siihen joitain kivoja stack -mallinnuksia, tai ajaa uudestaan moniin eri vahvistimiin.
 
Ja useat päällekkäiset tuplaukset, 5-6:kin kertaa, "isontaa vallia". Ja sanottiinkin jo että synalla matalaa pörinää sekaan ni avot > U.S.A.
 
Tietty täytyy muistaa legendaarinen kommentti: "If everything is big, nothing is big."
 
Miksauksessa kannattaa päättää etukäteen mitä hakee. Jos isot vallit on pääpaino, silloin kaikesta muusta tingitään. Rummut pienemmäksi ja kapeammaksi, laulu ohuemmaksi jne jne..

http://www.purity.org/purity_2005/musa/clips/Nibs.mp3
 
Tässä mennään jo eri asteelle vallissa :)

http://www.purity.org/purity_2005/musa/clips/Nibs.mp3
 
Tässä mennään jo eri asteelle vallissa :)
 
Huh. mitä/mistä tää on?

http://www.purity.org/purity_2005/musa/clips/Nibs.mp3
 
Tässä mennään jo eri asteelle vallissa :)
 
Voihan sen tilan kitaran alapäälle tehä kai noinkin, et laajentaa bassoa sekä yhden että kaksi oktaavia alaspäin. Enemmän se oli silti bassoa se kitarasoundikin.
:-)

edit: ohuesti sivuten... itse diggailin kans joskus bbe sonic maximizeria mut jotenkin nykyään kun sen komentaa paikalle soundiin tulee jokin keinotekoinen väri... onko tietoa 44100/96000 käytön erosta tässä plugarissa? tuntuu että kun kilohertsit kasvoi tuo "väri" tuli kehiin... tai sit oon vaan flippaamassa :)
 
Joo siihen tulee helposti vähän muovia mut mä oon ratkaissu sen sillä että ensin otan multibandilla tai de-esserillä kihinöitä lyttyyn ja sit perään Sonicm.. Pikkasen pehmeämpi näinpäin. Ei oo tullut testattua ysikutosena, mut hyvä kun sanoit, täytyy kokeilla.
 
UAD:n Pultecin yläkerran korostus toimii kans hyvin antamaan ilmaa yläpäille.
 
Musta tuntuu et mä mokailen eniten siinä että en saa mahtumaan kitarvallia ja hyvää laulusaundia yhteen.. Kai yritän aina pitää skebat liian kirkkaina, sitten menee koko miksauksen yläkerta sotkuun.. Ei kuulu laulun ilmavuus eikä kaiut ym enää läpi..