Bänditoiminta ›

Enimmäkseen meidän bändissä se on mennyt siihen, että mä teen kitaralla pohjan biisille, jonka jälkeen basisti tekee siihen sanat (tai toisinpäin, ensin sanat, sitten pohja).
Soolot ja muut hienoudet hiotaan sitten reeneissä kuntoon kun kaikki ovat mukana, pyritään soittamaan mahdollisimman hyvin yhteen. Yhteistoiminta on kuitenkin avainsana, me halutaan että meidän biiseissä kuuluu koko bändin työpanos. Kukaan meidän bändissä ei ole varsinainen bändin "johtaja" joka päättäisi miten milloinkin tehdään.

Olisipa näin meilläkin...parilta ulkopuoliselta on tullut bändistämme (7th Dimensionista) kommenttia tyyliin "7th Dimension on yhtä kuin Kimi (siis minä)" ja tämä ei ole ollenkaan kivaa...
edit: siis tahtoisin soittaa 100% demokraattisessa bändissä!

Kyllä me basistit ollaan varsinaisia neroja sanoittamaan.

Hakua kannattaa kokeilla, nimittäin tästäkin on jo muutama hyvä ketju pystyssä. Siis ei pahalla, kyllä näitä mahtuu, mutta siis jos kiinnostaa.

kitaraa rämpytellen, ja hoilaten tulee melodia ja runko kappaleeseen. Sanojen työstämisessä menee ikuisuus, sitten kyseinen bändi vääntää kappaleen omaan kuosiinsa.

Aikalailla fiilis-pohjalta mulla ainakin menee toi homma. Joskus tulee semmonen riffi tai melodia mihin kaikki vaan loksahtaa. Mut sen varaan ei ehkä kannata laskee...

No omat bluesväsäilyt tulee sillä tavalla, että kirjoitan sanoja vain sinnepäin ensin. Sitten soitan käytännössä kappaleen intuitiopohjalta, ja rupean muistelemaan mitä tuli soitettua(improa). Tämän jälkeen korjailen sanoja ja hieman sovitan. Siinäpä se.

Bändin kanssa periaate on se että joku jäsenistä tuo biisin, esittää sen muulle bändille ja riippuen siitä kuinka valmis tekele se on niin muut keksii mitä tekee sillä välin kun se yks kitaristi hakkaa vaan H5sta. Sen jälkeen sanotaan laulajalle joka pääosan meidän biiseistä sanottaa että "Sanota, kurja!"

Haalloota halloota, et oo ainut joka tekee pohjaa/muuta meidän kappaleisiin. (tämä siis kitzalle) Elikkäs oon se saman bändin toinen kitaristi. yleensä pohjat ja soolot ("soolot" ja "soolot" ja "muutki") paitsi tietenki sanotus, joka sitte ei tuu, =P tulee siinä ku soitellaan yhdessä kitzan kans, ku ollaan alotettu aktiivisesti soittaan sillai että kahestaan ollaan aina välillä käyty jossain soittamassa.! Niin! Elikkäs siinä vähä selvennystä, ei se kitza yksin niitä pohjia tee, vaikka semmosen käsityksen siitä tekstistä saa, ainaki mun mielestä!

Haalloota halloota, et oo ainut joka tekee pohjaa/muuta meidän kappaleisiin. (tämä siis kitzalle)
 
En siis tarkoittanut väittää, että mä teen meidän bändin biisit. Sanoin vaan, että enimmäkseen se on mennyt siihen. Kuten Wacco sanoi pohjat ja soolot tulee kun me käydään kahdestaan kitaraa soittelemassa. Mutta nää soolot ja muut systeemit hiotaan sitten reeneissä parempaan kuntoon.
 
Yhteistoiminta on kuitenkin avainsana, me halutaan että meidän biiseissä kuuluu koko bändin työpanos.
 
Juuri näin, yhteistyötä, jossa koko bändi on mukana. Tämä oli se mun peruspointti.
 
EDIT: Korjasin kirjoitusvirheitä.

Kitaralla se lähtee ja sitte hyräillään joitain random-sanoja siihen päälle ja jos sattumalta keksitään hyvä melodia nii väännetään siihen sitte oikeat sanat. Kovin paljon ei yleisesti ottaen millään muulla soittimella sävelletä, ainakaan jos rock/metal-linjalla liikutaan, vai?...Ammattilaiset on tietysti sitte erikseen...

joko Rumpali tekee sanat antaa mulle tai/ja kosketinsoittajalle sävellettäväksi/sovitettavaksi
 
tai Minä teen biisin johonkin asti, annan sitten kosketinsoittajan käsittelyyn lopuksi...

Mä oon nyt viimeaikoina alkanu tehdä biisejä kokonaan yksinään kun ei noi bändit oikein tunnu pysyvän kasassa.
 
Teen yleensä sillein et ensin rämpyttelen akustisen kanssa biisin rungon suurinpiirtein kasaan. Sen jälkeen alan koskettimien kanssa miettimään et josko löytyis jotain harmonisesti mielenkiintoisempia soinnutuksia tai modulaatioita sun muita.
 
Sitten pistän Reasonin (softa) soittaamaan perusrumpukomppia ja soitan (cubaseen) siihen päälle akustisella sen perusrakenteen kokonaan. Sen jälkeen painun laulukoppiin ja vedän siihen ekan peruslaulun suunta-antavaksi. Sitten kattelen tahtien määrät eli leikkailen sieltä täältä osia paria tahtia lyhyemmiksi tai sitten lisäilen niitä.
 
Sen jälkeen alan koskettimilla kehittelemään siihen synaosia tai kattelemaan bassolla bassoja tai sitten koitan kehitellä sähkökitaralla sopivaa komppausta. Sitten tässä samalla kuulostelen että minkälaiset fillit sopis rumpukomppiin. Itse kompin koitan tässä vaiheessa pitää mahdollisimman perusjuttuna koska sillä lailla biisi tulee sitten lopputuloksena groovaamaan paremmin.
 
Sitten kun muut osat alkaa olla kunnossa niin rupean miettimään laulujen vetämistä. Yleensä sanat on tehty tossa ensimmäisessä rämpyttely vaiheessa mutta joskus niitä tulee tehtyä myös tässä vaiheessa. Oikea sävellaji on katottu kans tuolla alkupään rämpyttely tai koskettelu vaiheessa joten tässä vaiheessa ei tarvii oikeastaan muuta kuin vetää pää- ja taustalaulut narulle.
 
Sit perusversio alkaa olla nauhalla. Nauhotan sen mp3:seks ja pidän muutaman tunnin tauon. Sitten kun tuun takasin niin kuuntelen biisin uudestaan ja huomaan siinä miljoona asiaa jotka vois tehdä vielä paremmin. Yleensä myös tempoa pitää jonkun verran laskea tai nostaa vaikka olen sen kuinka huolellisesti miettinyt tuolla alkupään rämpyttelyvaiheessa.
 
Niinpä nauhotan koko biisin taas uudestaan. Sitten taas tauko ja tsekkaus ja taas biisi uusiksi. Yleensä näissä tsekkailu vaiheissa tulee mieleen kaikkia mielenkiintoisia sovituskikkailuja ja muita biisiä ''bändimäisemmiksi'' tekeviä juttuja.
 
Sitten varmaan kun biisi on tarpeeksi monta kertaa nauhoitettu niin se on lopulta valmis. Tähän vaiheeseen en vaan ole vielä koskaan päässyt.

yleensä (tai siis aina) minä tai toinen kitaristi säveltää ja laulaja sanoittaa, joskus yhteistyössä basistin kanssa.

Autolla ajaessa sanelukoneelle, muuten muistikirjaan. Ensin kirjoitan sanat ja piirustan sellaisen kahden tahdin rumpunuotin, josta näkee millainen rytmi on. Tää vaihe tulee usein tehtyä julkisella paikalla; kadulla, baarissa, junassa, lentokoneessa ...jos ei muuta, niin helsingissä voi ajaa raitiovaunulla ympyrää kunnes biisi on valmis.
 
Raakasanoitus tulee aina ensin tai erikseen biisin kanssa. Sitten alan rämpytellen säveltää niitä sanoja, ja kun kuulostaa järkevältä, sanelukoneelle. Kirjoitan sanalapun laitaan soinnut ja jotain melodiaosviittaa kans.
 
Jos teen sävelen ensin, syntyy riffibiisejä. Niiden kohdalla muokkaan valmiista sanoista sopivat, en juuri kirjoita musiikkiin.
 
Mulla on sanoituksia printattuna paksuiksi nipuiksi niin kotona kuin treenikämpilläkin, ja aina silloin tällöin tuon nippuihin 20-30 uutta tekstiä kerrallaan. Niillä ei ole kiire, löytävät paikkansa kun aika on kypsä, ja samassa nipussa on joskus sanoja yli 20 vuoden ajalta. Jos tekstillä on kiire, alan säveltää;-)
 
Noi printtiniput muuten syntyvät sillai, että säännöllisesti kerään taskuista, pöydältä ja eri lippusista ja lappusista tekstiraakiot, ja naputan ne koneelle puhtaaksi. Tässä vaiheessa myös korjailen, kuten joka välissä kunnes biisi on esitysvalmis.
 
Esimerkiksi noin se käy.

Sävellän ja sanoitan käytännössä yksin.
Yleensä soitan ensin toisen kitaran pohjalle. Sen päälle tulee toinen kitara ja basso. Rummut ideoidaan kotona ja treenikämpällä yritetään toteuttaa.
Sanat teen aina pelkkinä sanoina. Sovitus onkin pirun kovaa hommaa.

Meillä menee homma yleensä sillä tavalla, että minä teen biisin kitara- ja basso-osiot, sitten opetan treeneissä kädestä pitäen muille sävellykseni. Sitten rumpali kuuntelee meitä aikansa, ja alkaa soittelemaan siihen päälle jotain, kunhan pääsee kupletin juonesta perille.
 
Sitten kun biisin soittaminen alkaa onnistumaan jo ihan rutiinilla, patistetaan solistia tekemään sanat. Aiemmin hän teki aivan järkyttävää paskaa, mutta sitten tuli käänne: tuli lyhyellä varoitusajalla keikka(ensimmäinen, tähän mennessä ainoa), ja sanottiin vaan että "perkele, nyt teet SANAT niihin biiseihin!". Lopputulos: aivan helvetin hyvää lyriikkaa:) Joitakin se kiire vain tuntuu auttavan.

Meikä vetää kunnon lärvit, ottaa skeban kauniiseen käteen, rupee tekeen mahottoman hyvii riffei... aamulla ne tietenkin kuulostaa siltä ku sikaa tapettais eli sit mä rupeen selvinpäin hioon niitä, myöhemmi mietin jotkut karut lyriikat, tai pistän jonkun muun sanottamaa... Alkoholi kunniaan!

On läjä biisin aihioita, ja on läjä sanoja. Aletaan soittamaan, ja laulaja(t) valitsee sopivat sanat ja muokkaa biisiä/sanoja tilanteen mukaan.