Tästäkin on ollut jo paljon puhetta, mutta..
Kuinka tarpeellista aiheeton kritiikki on? Joku jossain täällä kirjoitti, että aiheeton negatiivinen kritiikki on parempaa kuin aiheeton hyvä kritiikki. Tästähän nyt on monia mielipiteitä, mutta kaikki soittajat jotka tunnen, siis KAIKKI sanovat, että AIHEETON huono kriitiikki on juuri sitä, mikä latistaa soittomotivaation, kun taas vaikka itsekin tietäisi, että kehut olisivat aiheettomia, ne lähes aina motivoivat harjoittelemaan.
Toinen asia sitten on nämä wannabee muusikot jotka saavat usein harhakuvitelmia omista taidoistaa kun aiheetonta hyvää kritiikkiä annetaan, mutta oletetaan nyt, että puhutaan ns. "oikeista" muusikoista.
No minulla on ollut melkeinpä aina sellainen filosofia kritiikkiin, että parempi jos tulee (aiheellista) huonoa kritiikkiä, kuin että ei tulisi sitä lainkaan, koska jos edes jonkinlaista kritiikkiä tulee, niin se on sen merkki, että tuotoksesi on noteerattu, ja siinä on jotain mikä merkitee.
En nyt tarkoita, että vain hyvä kritiikki pitäisi huomioida, ja huono aina jättää omaan arvoonsa, mutta näin päin yleensä pitäisi menetellä.
Kritiikin kuunteleminen ja sen ottaminen huomioon on välttämätön asia kehittymisessä muusikoilla, tulee se sitten joltain muulta tai omasta päästä. Mutta huonoon kritiikkiin ei pidä kuitenkaan kompastua, vaikka se olisi aiheellista, niin jos jonkun mielestä joku juttu ei toimi, ei se tarkoita, että se pitäisi muuttaa kyseiselle henkilölle käyväksi.
Kun taas hyvä kritiikki lähes aina motivoi.
Kritiikkihän on vain mielipide, ja niinkuin kaikissa mielipiteissä on ainakin jotain oikein ja jotain väärin.
Ja sellainen vielä, että nämäkin ovat mielipiteitä, ja odottaisin rakentavaa keskustelua aiheesta, kun tämä nyt on taas minuakin hieman ruvennut askarruttamaan. |
Aiheeton kritiikki on aiheetonta, oli se sitten minkämerkkistä tahansa. Kahden sanan lausunnot ja sellaiset kommentit, joissa huutomerkkejä on enemmän kuin sanoja kertovat enemmän lausujasta kuin lausunnon kohteesta.
Parempi hatullinen paskaa kuin hönkäys lämmintä ilmaa. On yhtä lailla masentavaa saada irrallisia, muotopäteviä "ihan kiva"-kommentteja kuin jäädä täysin ilman kritiikkiä. Paljon parempi jos kritiikin antaja kykenee erittelemään mikä oli hyvää, mikä oli huonoa ja mahdollisesti jopa antamaan parannusehdotuksia. Ainakin silloin osoittaa todella keskittyneensä tuotokseen jolloin kommentti saa aika paljon enemmän uskottavuutta. Vaikka sitten tulisi tuollainen hatullinen paskaa -- ehkä kriitikko sitten oli noussut väärällä jalalla ja kiinnitti huomionsa vain negatiivisiin asioihin, mutta ainakin kiinnitti johonkin.
Yksi asia johon haluaisin kiinnittää kritiikin antamisen lisäksi huomiota, on kritiikin pyytäjän vastuu. Joka leikin aloittaa ja niin edelleen: jos laittaa teoksensa julki ja pyytää siihen kommentteja, täytyy silloin myös kyetä kestämään kritiikin säilä. Kaikkein pahimpia tapauksia ovat ne kerrat, kun oletetaan, että kriitikon pitäisi itse pystyä tekemään asiat paremmin voidakseen sanoa mitään ("Tee sit vittu ite paremmin!!", "Täällä ei varmasti kukaan osaa soittaa hanuria yhtä hyvin kuin Esko Esimerkki, niin että olkaa hiljaa vaan", "Laitapas ite vähän esimerkkiä nettiin niin kuullaan ootko ite mistään kotoisin"). Kritiikkiä ei ole pakko uskoa mutta se on kuitenkin pakko hyväksyä kerran sitä tilaa. "I do not agree with what you have to say, but I'll defend to the death your right to say it." -- Voltaire |
kimurantti1
lxi
Jani The Rock