Studiotyöskentely ›

Hmm... ei.
 
...
 
Mä en usko kuuntelun parantamiseen ohjelmallisesti pikkukorjauksia isommassa määrin. En ainakaan siihen, että useita rakenteeltaan aivan erilaisia kuunteluja saataisiin autenttisesti yksistä pöntöistä.
 
Toki näin - mutta eihän sen simuloidun kuuntelun tarvitsekaan olla täydellisen autenttinen.
 
Ne Auratonetkaan eivät soundaa autenttiselta ghettoblasterilta tai huonoilta autostereoilta - ne soundaavat auratoneilta. Silti niillä kuuntelemalla voi saada aavistuksen siitä miltä miksaus kuulostaa paskoilla kamoilla.
 
Se simuloitu auratone ei varmastikaan kuulostaisi samalta kuin oikeat auratonet - se kuulostaisi simuloidulta auratonelta.
 
Mutta tämä ei tarkoita sitä etteikö siitä voisi silti olla ihan oikeaa hyötyä paskakamareferenssinä.

Toki näin - mutta eihän sen simuloidun kuuntelun tarvitsekaan olla täydellisen autenttinen.
 
Ne Auratonetkaan eivät soundaa autenttiselta ghettoblasterilta tai huonoilta autostereoilta - ne soundaavat auratoneilta. Silti niillä kuuntelemalla voi saada aavistuksen siitä miltä miksaus kuulostaa paskoilla kamoilla.
 
Se simuloitu auratone ei varmastikaan kuulostaisi samalta kuin oikeat auratonet - se kuulostaisi simuloidulta auratonelta.
 
Mutta tämä ei tarkoita sitä etteikö siitä voisi silti olla ihan oikeaa hyötyä paskakamareferenssinä.
 
Niinno, ota nyt huomioon että NS10:illä (ja varmaan kakkosena just Auratoneilla) on miksattu enemmän levyjä kuin millään kaiuttimilla, ei sen takia että ne olis huonoja, vaan sen takia että ne on _samalla_kertaa_ huonon kaiuttimen keskiarvo ja hyvät kaiuttimet. Jos ne olis oikeasti huonot, niillä ei vois miksata.
 
Tuntuu että yksi iso ongelma tässä on se, ettei hyvän ja huonon määritelmä ammattikäytössä oo sama kuin hifikäytössä, ei edes high-endkäytössä. Ne joilla on kokemusta high-endistä tai hifistelystä valitsevat järjestään eri monitorit kuin ne joille musiikki on muuttunut ammatilliseksi illuusioksi, taikatempuksi joka pitää saada onnistumaan mahdollisimman usein.
 
Tarkkailukaiuttimena hyvä on sellainen, jossa on mahdollisimman terävä piirto (kevyt ripustus, nopea liike...), flatti ja tylsyyteen asti imartelematon soundi ja joka toimii mahdollisimman laajalla tehoalueella. Mikään näistä ominaisuuksista ei ole yhteensopiva musiikista nauttimisen (eikä siis hifin tai high-endinkään) kanssa. Transparenttius vois olla, mutta se ei ole mun nähdäkseni miksatessa ensisijainen tavoiteltava ominaisuus, huomasin kun yritin oppia Dynaudioiden kanssa kuuntelua - joku värittyneempi kaiutin on nopeampi omaksua.
 
Toistan:
 
Mikään näistä ominaisuuksista ei ole yhteensopiva musiikista nauttimisen kanssa. Musiikista pitää saada nautittavaa ominaisuuksista huolimatta, ei niiden ansiosta. Mitä kriittisemmiltä kaiuttimet kuulostavat, so, mitä harvempi levy niiden läpi kuulostaa "makeelta", sitä parempi.
 
Kunhan kysymys on liiasta tarkkuudesta, ei liiasta rumuudesta, kuten kokakolastereoilla.

stereovehkeistö ja siitä kaikki kuulostaa ihan paskalta.
Varmasti. Jos kuuntelisit niistä päivän ajan satunnaisia biisejä, huomaisit että se paskakin saattaa kuulostaa ihan kohtuulliselta paskalta tai ihan karmeelta paskalta.
 
Ostin just Aatamin S3-A:n ja näsien viereen Dynaudion BM-15:t
Ai saamarrrri. Voinks mä tulla teille hengaa? Kestäis varmaan kotva tottua tohon euforiaan jos joutuis teitin pajalla miksailemaan... :oP
 
Nimim. Kade.

Pitää erottaa äänitteen paska soundi ja kaiuttimien paska soundi. Kyllä se hyvä äänite erottuu edukseen sieltä paskoistakin kailottimista..